Pakastimen sisältö

 Jouduin pakon edessä penkomaan arkkupakastintani. Siellä oli mm. 

-Naudan suikaleita 1.2 kiloa. Eli aineet kahteen lihapataan. 

- Kaksi isoa pakettia Hornetteja 

-Kilo kanapihvejä 

-Paketti kanan sisäfileitä 

-kassler

- pitsa 

-thai cube 

-nugetteja 

-Sipulirenkaita 

- papuja, sugar snapseja, wok-vihanneksia 2 pussia 

-marjoja marjoja 

Siis oikeasti. Voisinko pitää tauon kaupassa käymisestä? 

Haastakaa mut!

Ruokajuttuja ja taloudellisjuttuja

 Kaivoin inspiroituneena tietokoneen esiin ja ajattelin että nytpä kirjoitan tämän syvällisyyden. Koneen avautuminen kesti ilmeisesti just sen verran liian kauan, että ehdin unohtaa mikä se syvällinen juttu oli. 

Kerronpa sen sijaan ruokaviikosta.  Maanantaina reippahana ajelin Prismaan ostamaan pari juttua, mutta ostinkin monta. Meillä syödään tällä viikolla kanawokkia (Minä), kanapastaa, jossa soosi on Valion creme fraiche salsa. Testattu ja hyväksi todettu. Löysin myös punalaputettua lohta eilen Tokmannilta, joten sitä syömme tänään. Luulen että sitä riittää huomisellekin. Eilen syötiin lasagnea, jonka olin tehnyt sunnuntaina. Sitä söin tänään lounaaksi ja huomenna myös. Mitäs muuta mä ostin?? Nyhtöpossun, joka pitää paistaa vaikka viikonloppuna ja syödä hampparin välissä. 

Olisi aineksia myös tacoihin ja johonkin pekoniruokaan. Ellen ole ihan väärässä, niin kyllä nämä täksi viikoksi riittää. Voin myös villiintyä ja tehdä itsetehtyjä nugetteja, koska kanaa on kilo pakastimessa. 

Eilen tein yllätysiltapalan. Ranskanleipään viiltoja, väliin valkosipulia ja öljyä ja viipaloitua mozzarellaa. Päälle juustoraastetta. Uunissa niin, että juusto sulaa ja päällinen ruskistuu. Se oli aika hyvää voin kertoa. Ensi kerralla vähän enempi öljyä tai alkuperäisen ohjeen mukaisesti pestoa. 

Mutta näihin kauppajuttuihin. Kaikkiin yllämainittuihin ruokiin on mennyt 70 euroa. Toki ostin myös leikkeleitä ja juutsoa ja paria leipää ja proteiinirahkoja ja hedelmiä. Sanoisin että Prisman suosiminen kannattaa. Etenkin kun ne mun bonukset menee rahastoon ja olen kohta ökyrikas sijoittaja niiden bonusteni kanssa :D

Mä olen jatkanut Rikkaiden ja rahattomien katsomista. Mä olen edelleen aika järkyttynyt siitä, kuinka pienillä summilla ihmisten pitää tulla toimeen viikosta toiseen. Kuinka stressaavaa on, jos koko ajan joutuu pelkäämään että tulee The ylimääräinen meno, joka kaataa paketin? Etenkin pelottaa se, että se voin olla jonain päivänä minä. 

Mulla on harrastus, joka on ehkä vähän outo. Mä lasken TODELLA usein mun kaikki menot ja tänään TAAS laskin paljonko on mun vuoden sähköt. Se summa on joka kerta lähes sama, mutta tarkistan silti. Tänään selvitin myös vuoden vakuutukset. Yllätyin iloisesti. Mulla menee näihin kuukaudessa keskimäärin 300 euroa ja koska nykyään laitan syrjään näitä varten 500 e, niin ensi vuonna mulla on kiva potti odottamassa uutta sähkösopimusta. Eli olen kyllä aika kova ennakoimaankin. Se rauhoittaa mua. Olen selvästi lukenut tarpeeksi näitä taloudellistilejä, jotka hokee, että tunne taloutesi numerot! Säästä edes pieni puskuri! 

Mä tiedän että jauhan näitä juttuja ihan liikaa. Mutta hei, mulla ei ole muuta elämää. 

Koska mulla ei ole muuta elämää, voisinkin seuraavaksi alkaa panostaa RUOKAAN. Etsiä uusia ohjeita ja keksiä hyviä ruokia ja mielellään edullisia ruokia. Just viikonloppuna ystävän kanssa selailtiin mun keittokirjoja ja suunniteltiin uutta ruokaelämää. Niin että mihin mä sen unohdin taas?

jk. Kävin s-pankin asiakaspalvelussa muissa asioissa, mutta taas tarjosivat suurempaa luottorajaa. Mikäs siinä. Kun virkailija sit kyseli talouteni lukuja ja vastasin mm asuntolainalyhennyskysymykseen että 791 euroa, niin virkailija alkoi nauramaan. Kaikki ei kuulemma muista menoja eurolleen. Mä muistan!!! 

 

Tinderistä ja Keksiäkäisistä naisistakin

 Olin luvannut viimeisimmän Tinder-kokeiluni kertoa. Siinä ei nyt kyllä paljon kerrottavaa oikeasti ole. Niin lyhyt se käynti oli. Taas!

Tosiaan latasin sovelluksen yhden ystäväni kannustamana. Pari matchia tuli heti. Molemmat kirjoitti heti ja kas, mä ahdistuin heti. Olen ihan oikeasti menettänyt kykyni ja kiinnostukseni small talkiin tai vieraisiin ihmisiin tutustumiseen.

No, toinen pyysi luokseen katsomaan leffaa. (Joopa joo, hohhoijaa). Sanoin että mulla on hieman jumitilanne ja mainitsin työni. Mies sitten kysyi milloin oikein pystyisin näkemään. Jäädyin!! EN kyennyt vastaamaan. Oikea vastaus olisi ollut 27.12. Tosiasiassa mulla oli vapaa viikonloppu ihan heti siinä edessä, siksi sen tinderin latasinkin, mutta tajusin etten halua uhrata vapaa-aikaa ventovieraiden ihmisen tapaamiseen. Valitsin siis leffan ystäväni kanssa ja kivan brunssin rakkaiden Keksiäkäisten naisten kanssa. Eli arvostan ystäviä enemmän kuin random miehiä. Toki saatoin nyt jättää tapaamatta elämäni miehen, mutta tuskin. Eli kyllä, poistin Tinderin! 

Näköjään mun täytyy pari kertaa vuodessa käydä siellä toteamassa että ei pysty ei kykene. 

Mutta palaan tuohon Keksiäkäisiin. Mä olen vieläkin niin onnellinen siitä, että olen täällä somemaailmassa tutustunut näihin neljää naiseen. Rouva Kepposeen, Neiti Sutkautukseen, Arkitaivaaseen ja Kinttupolkuun. Mä olen lukenut blogejaan varmaan kymmenen vuotta ja koen tuntevani heidät, vaikka livetapaamisia ei ole montaa ollut paitsi Sutkautuksen kanssa tavattiin ekaa kertaa jo 10 vuotta sitten. Niin mieletön tapa tutustua ihmisiin. 

(Hei, just sanoin etten jaksa tutustua uusiin ihmisiin, mutta olisiko miehillä hauskoja blogeja, joiden kautta voisi tutustua pään sisältöön?)

(Ja hei anteeksi mahdolliset miehet, jotka taas kadotitte mut Tinderissä. Parempaa onnea ensi kerralla.)

Ärsyynnyinpä mainoksesta

 Silmiini osui Zizzin mainos ja jostain syystä ärsyynnyin niin, että pitää täällä oikein paasata. Kun miettii mitä tahansa vaatemainoskuvaa, jossa on "oikean" kokoisia malleja, niin onko ne tällaisia? Malleilla tässä mainoksessa on silmät kiinni eikä nyt muutenkaan ehkä parhaat ilmeet ja ehkä noi asennotkaan ei parasta a-luokkaa. No, ei ne muissakaan mainoskuvissa ole, eipä sillä. Mutta tämä kuva näyttää siltä, että jossain bileissä tai jonkun kotona joku on vain räpsäissyt kuvan. (Jonka ne mallit sit pyytää poistamaan somesta.) Onko asia niin, että isommista ihnisistä ei edes viitsitä ottaa kuvia, joissa olisivat edukseen. Että heheh, hassut pullukat siinä glittreissään. 

Saman olen huomannut Cellbesin mainoksissa. Tavallaan tykkään niiden mainoksista, jotka vähän on vain räpsyjä "eloisista vauhdikkaista"isoista naisista, mutta kun katsoo sekä niitä että Zizzin mainosta, niin tulee fiilis että mainosmiehetkin ajattelee isompien naisten olevan sellaisia hauskoja rempseitä pullukoita, joista ei voida edes ajatella otettavan "oikeaa" mallikuvaa. 

Että yritä tässä sitten olla upea kehopositiivinen nainen, kun oikeasti olet vain hassu läppä tyyppi paksuine ruumiinosinesi. 

Ja edelleenkin voisiko joku taho tehdä vaatteita, jotka mahtuis mulle. Jos joku onnistuu siinä, niin voin ilmatteeksi tulla mainokseen olemaan hassu rehevä nainen punaisissa huulissa, silmät kiinni ja perse liian isona. 

Loppuelämän ensimmäinen viikko

Loppuelämän ensimmäinen viikko. 

Mulla oli syntymäpäivä ja sen johdosta ryhdyin taas mahtipontisen positiiviseksi. Tai siis yritän sitä. Mä olen ollut kiusallisen pitkään aika blaah-fiiliksissä ja kadottanut tulevaisuususkon (tulevaisuus uskon) ja yritän sitä tässä nyt hieman parantaa.

Ensiksi oli hyvä päivä eli syntymäpäivä. Yksi ystäväni oli jo aiemmin ilmoittanut tulevansa kakkukahville sinä päivänä ja päätin sitten pari muutakin ystävää kutsua kahville. Nauratti oma alkuajatus kyllä. "Eihän nyt mun takia tarvitse vaivautua ja kuka nyt arki-iltana jaksaa ja viitsii mihinkään mennä." Mä oikeasti ajattelin että on noloa kutsua ketään kakkukahville. Huoh! Mä selvästi tunnen itseni todella mitättömäksi ihmiseksi. (Mutta minimoidakseni aiheuttamani vaivan, kutsuin siis vain ne kolme ystävää, jotka asuvat tässä lähellä.)

Tosi kivaa oli höpistä ja kahvitella yhdessä. Lahjaksi sain kukkia, viiniä ja suklaata eli näitä maailman tärkeimpiä juttuja. 

Aamulla äiti oli täällä vahtina että pääsin kampaajalle ja häneltäkin sain lahjan. Viiniä, suklaata ja pari kirjaa. Eli todellakin mun tärkeitä juttuja. 

Torstaina oli luksuspäivä myöskin. Mulla oli kuuden tunnin päivävapaa ja ex tempore menin ystäväni kanssa elokuviin. Käytiin katsomassa Rakkaani merikapteeni. Pelkästään jo maisemien takia näkemisen arvoinen elokuva. Oli jotenkin syntisen hyvä fiilis mennä leffaan 12.30. Teki hyvää!

Perjantai eli eilinen oli ihana sekin. Vein työlapseni lomille ja aloitin vapaaviikonlopun. Esikoinen ja miniä tuli kylään ja sai mut itkemään. Ne oli ostanut mulle uuden puhelimen synttärilahjaksi. Järkytyin tästä niin, että miniä sanoi että on se joululahjakin ja poika sanoi ettei se nyt niin kallis ollut. On siis kovin vaikea vastaanottaa lahjoja :D Mutta ihana ihana lahja. 

Tänään menen ystävän kanssa Jumboon kaupoille, syömään ja elokuviin. Tänään vuorossa Ticket to paradise. Leffa jossa on George Clooney ei voi olla pettymys. Tai voi toki, mutta Clooney siinä silti on. 

Eli helppohan tässä on hyvää loppuelämää viettää, kun on näin kivoja juttuja ollut.  Upea bonus on huomenna, kun tapaan pitkästä aikaa Säkenöivät keksiäkäiset naiset, jotka kaikki on tulleet elämää blogistaniasta. On se huikeaa! 

Eli huomenna nähdään brunssilla ja oletettavasti keskustelu virtaa. 

jk. Teaser tulevaan viikkoon. Tinderkokeiluni. 

Viikon rahamietteet

 Viikon rahamietteet:

Olin taas tehnyt hutiostoksen vaatekaupassa. Löysin ex tempore takin, joka oli "ihan kiva", mutta tärkeimpänä mahtui päälle. Sovittaessa tuli vähän "Onko tää vähän kuin mun kylpytakki"-miete, mutta ostin. Eilen, kaksi viikkoa myöhemmin sovitin takkia ja olin että hitto kun tää muistuttaa mun kylpytakkia ja värikin vie kaiken värin mun kasvoista. Onneksi oli kuitti tallella ja pystyin palauttamaan takin.  Mutta se rahamiete: eikö olekin ihan loogista että aina kun palauttaa jotain, saa tilalle ostaa kirjan? Näin tein, taas. 

Tänään katsoin Rikkaat ja rahattomat. Se kolahti muhun kovin. Hiljennyin yhtä hiljaiseksi kuin Lauri Salovaara, joka ohjelmassa oli se rikas. Hän sai käyttörahaksi 80 e ja oli vähän järkyttynyt. Kun hän kävi kaupassa ostamassa viikon ruoat ja jäi kolmekymppiä, niin sitten hiljenin minäkin. Jotenkin tajuamalla tajusi, että jos olet pienituloinen, sinulla ei ole hirveästi valinnanvaraa elämässä. Ostat ruokaa mihin on varaa ja teet jotain muuta jos on rahaa. Tajusi taas sen, että leffalippukin on kallis. Ja jos sua pyydetään esim kahvilaan, niin onhan sekin aika kallista. Helppo huudella että tärkeimmät asiat on ilmaisia, jos kuitenkin on varaa tehdä juttuja jotka maksaa. 

Sit tuntuu jotenkin teennäiseltä itse yrittää olla taloudellinen, kun mulla kuitenkin on rahaa (vielä) tehdä turhiakin juttuja. No joo, kauheasti en tee ihmeitä, mutta ostanpa edes kirjoja ja kaupastakin ostelen aika lailla mitä huvittaa. Mua nyt vain huvittaa olla ostamatta kalleuksia :D

Eilen katsoin Netflixistä jotain minimalismi ohjelmaa ja teki mieli lopettaa ostaminen kokonaan. Karsimisesta en edes viitsi enää puhua, kun se jää mulla aina "kesken". Aloitan innolla ja tokana päivänä olen että blääh. Ja sit taas vuoden kuluttua saan uuden puuskan. 

Olisi mulla muitakin ajatuksia ollut kuin raha, mutta jospa joku toinen päivä. Nyt täytyy mennä kauppaan. 

Jk. Mulla oli korona. Se ei vienyt makuaistia mutta nuha vei. Olen syönyt mitään, koska pakko. Ne syömiset on olleet nämä: Pirkan chilibataattikeitto, saarioisten lättypitsa, tonnikalamössö ruisleivän päällä ja munakkaat. Ja suolaista salmiakkia että jotain makua saisi elämään. 

jk 2. Mun kattoremonttilainassa oli koronpäivitys. Aiemmin mun lyhennys oli 60 e kuussa, nyt 30 e. Että voihan v. 

Unelmakoti Areenassa ja vaihtuvat mielialat

 Tämä viikko on ollut blääh-viikko. Tulin viikonloppuna kipeäksi, eka kerta korona-aikana, ja olen kovin veto poissa. Mä en jaksa juuri muuta kuin maata peiton alla. Asian tekee haastavaksi talon taapero. No joo, ihan hyvin on mennyt siitä huolimatta. Nukuttu päikkärit yhdessä ja iltaunillekin lähes samaan aikaan. Tänään on eka päivä, kun olen voinut paremmin.

Harmikseni vain mun aiemmin mainitsema Sisäinen raivo heräsi tänään. Äiti viattomasti kysyi olenko jo huollattanut ilmalämpöpumpun. Mä vaihteeksi pimahdin aiheesta "Kun vittu kaikki pitää itse maksaa, niin ei en ole tilannut huoltoa." Äiti onneksi tuntee mut ja oli vaan et aijaa sä olet pahalla tuulella. Mut sorry mama. 

Vähän vetää kireäksi näinä maailmanaikoina tämä semi-yksinhuoltajuus. Semi siksi, kun on pojilla isä kuitenniin. 

Sekin kyllä syö, kun he oli just hotellilomalla ja viikonloppuna lähtee poikien kanssa Tallinnaan. Että NIIN SE VAAN toisilla on varaa itseensä jne. (Kyllä, mun sisäinen raivo raivoaa.)

Elämä on kyllä muutenkin ollut sellaista, että aamulla odotan päikkyaikaa ja päikkyjen jälkeen nukkuma-aikaa. Et helou elämä, missä olet. Tänään aavistus positiivisuutta on kuitenkin hiipinyt ajatuksiin, enkä ole niin angstannut. 

Angstaamattomuuteen auttaa muuten ihanan ihana ohjelmalöytö Areenasta. Ensin ahmin Unelmakoti Sisilian ja sitten siirryin Unelmakotiin. Hitsi ruotsalaiset osaa!!! Mä en lähtökohtaisesti ole kiinnostunut remppa enkä rakenusohjelmista, mutta nämä Unelmakodit. Ne on ihania draamoja, joissa seurataan pitkään perheiden elämää. Ne elämät todella näytetään. Yhdelle perheelle tuli sekä ero, että naiselle syöpä. Yhdelle perheelle ero ja uudet kumppanit uusperheineen. Yhden pariskunnan nuori nainen sai syövän hänkin. Hirveästi kaikkea. 

Ihanin anti on kyllä se Unelmakoti Sisiliassa. Mä rakastan sitä perhettä. Etenkin heidän (naisen) sisustustyyliä. Ilokseni heidät tapaa Unelmakodin ekan kauden 7 jaksossa, tokan kauden ekassa jaksossa päivitetään kuulumisia ja kolmoskauden ekassa jaksossa myös. Mä voisin muuttaa heille ja voisin kuvakaapata jokaisen asian ohjelmasta jos voisin. Heidän tarinansa on huikea! Siis mieletön. 

Kun katsoin sitä Sisiliaa, mulle tuli hinku viedä mun kultainen olohuoneen sivupöytä yöpöydäksi makkariin. Sain myös päätettyä että haluan makkarin roosan väriseksi. Tikkurilan pirtelö ehkä. Jos kiinnostaa. 

Mut hei, mä olen taas olemassa.