Uusinta vuodelta 2014

 Vahingossa osui silmään oma vanha postaus. Jotenkin huvittavaa, että olen vieläkin samaa mieltä kaikesta sanomastani. 

Mutta muistikirja!!  Mä niin aloitan taas muistikirjatouhun ja merkkaan ylös ajatukseni, vaikka sitten päätyisinkin miettimään että mitä kummaa ajattelinkaan. 

Minna Canth oli kauppias ja seitsemän lapsen äiti

Lehtiä lukiessa osuu silmiin joskus (usein) jotain inspiroivaa. Jotain mistä haluan kirjoittaa. Useimmiten en pääse silloin koneelle ja unohdan koko jutun. Olen alkanut kirjoittaan muistikirjaan ylös sen inspiraation tuoneen lauseen. Eilen avasin kirjan ja luin ensimmäisen: Minna Canth oli kauppias ja seitsemän lapsen äiti.
Niin? Mitä mä tästä olen ajatellut? Voisinko hieman täsmentää?

Toinen lause: onnellisuus on ikävystyttävää.
Ton lauseen mä muistan itse ajatelleeni, enkä lukenut sitä siis mistään. Tämä tuli mieleen jostain. Ajatuskulku meni jotenkin näin että toisten ihmisten (ja omankin) jokapäiväisestä onnesta lukeminen on ikävystyttävää. Paljon kiinnostavampaa on joku hieman särmikkäämpi. En tarkoita kurjuutta tai epäonnea kuitenkaan. Elämää isolla eellä, ja onni nyt ei sellaista vain ole. Luettuna siis, elettynä toki.

Tosta pääsenkin eiliseen ajatukseen: ikinä en kykenis kirjoittaan face statukseen "I love my family", "Mun lapset on parhaita", "Mulla on niiin ihana mies ja niin ihanat lapset" and so on. Kyllä, voin ajatella noin, mutta en vaan kykene mitään tuollaista kirjoittamaan. Joku siinä tökkää. Mulla on muutama tuttu, joilta toi on vakiokamaa, vähintään kerran viikossa tulee sydämiä ja perhe ja mies. Se menee mun mielestä epäuskottavan puolelle. Ketä yrität vakuuttaa?
Inhottavan kyyninen olen, anteeksi.
 Mä uskon rakkauteen ja kaikkeen, mutta se julkinen vakuuttelu saa vaan epäileväksi.

Mutta I love my family anyway :D

Sit kateudesta. Kaverini kertoi taas kuinka ahisti olla kotona lasten kanssa, kun mies oli matkoilla. Kaverilla on tylsät illat ilman miestä, ei osaa nukkua ilman miestä, mikään ei ole kivaa.
Sanoin vilpittömästi kadehtivani häntä. Musta olis ihanaa riutua kun mies on poissa, mutta ei, en riudu. Okei, kauhean kiva etten, koska sen verran usein olen yksin.
 Mietin riuduinko koskaan. Ehkä alussa? En tiedä. Mä niin paljon tykkään olla iltoja yksin ettei tosiaan. Eilenkin oli taas yksinäinen Teho-osasto maraton. Ihanaa.

Ostamattomuuden vaikeus

 Ei ole tehty ostamattomuutta helpoksi. Luin uutta Kotivinkkiä ja sieltä meikkijuttuja. Tuli hirveä hinku saada uusi poskipuna ja Catricen nude huulipuna. EN mene kauppaan.

Sisustusjuttuja katsellessa tuli mieleen, että vois olla kiva mennä kirpparille, Fidaan ja kierrätyskeskukseen. Nouuuu. En mene.

Mutta sit Supernanny puhui mekoista. Olin et aaaa, niin, mä en löydä housuja, ryhdynpä mekkoihmiseksi. Tilasin Ellokselta pari mekkoa. Mut tyypillisesti siinä käynee niin, että ei ne ole hyviä mulle kuitenkaan ja palautan ne. Ja jos en palauta, niin oikeasti tarvitsen vaatteita, joita käyttää trikoiden sijaan. 

Syön kolmatta päivää putkeen muinaista suosikkiruokaani kanan sisäfilettä ja vihreitä papuja. Pavut loppui. En aio mennä kauppaan, syön muuta. Koska onhan se ihan eri juttu ostaa papuja a noin 0.70 senttiä, kuin tilata kaksi mekkoa 70 eurolla. Onhan? Koska pavut voin korvata muulla, mutta mekkoja en. 

Loma alkoi ja loppui jne

 Tervetuloa talouskatsaukseen.

Olen vihdoinkin ratkaissut, millä saa hoidettua talouden kuntoon. Ei vaan käy kaupassa! Tänään käytin esikoiseni kaupassa heti aamusta ja jäin itse autoon istumaan Prisman parkkihalliin. Jos olisin mennyt mukaan, niin jotain olisin kuitenkin ostanut ja mä ihan oikeasti en tarvitse mitään. Kaapit täynnä. Sehän normaalisti ei ole ostamisen este, kuten tiedämme.

Sain työpuhelun myös. Multa kysyttiin stressanko kun ei nyt ole töitä eli olen lapseton. Sanoin etten stressaa. Ja se on totta. Ei tää tilanne ikuisuuksia kestä kuitenkaan. Tavallaan myös mukava lomailla loman jälkeen. 

Niin se loma! Mulla oli ihana hiihtoloma.

Maanantaina menin Helsinkiin hotelli Presidenttiin yöksi. Ihan vain huvin vuoksi. Muutaman tunnin istuskelin itsekseni, mutta illalla menin ystävän kanssa syömään pitkän kaavan mukaan. Ruoka oli loistavaa, seura myös ja oli niin ihana mennä vain hissillä "kotiin". 

Alunperin "puoltyttären" piti tulla mun luo yökylään, mutta sairastui. Olin salaisen helpottunut, koska oli kiire mennä kotiin olemaan yksin. Ennenkuin pääsin yksinäisyyteen, menin ystävän luo hävikkilounaalle. (ystävä oli leiponut rieskaa ja paistanut kauramaidosta lettuja) 

Keskiviikkona mentiin samaisen ystävän perheen kanssa ravintolaan syömään , koska hällä oli synttärit. 

Torstaina esikoinen avovaimoineen tuli mun luo yökylään ja mentiin taas ravintolaan syömään. Olin esikoiselta saanut aikanaan syndelahjaksi "lahjakortin" yhetisruokailuun ravintolassa ja mä käytin sen nyt, kun tilaisuus oli. Oli tosi kiva ilta.

Kotona saunottiin, juotiin skumppaa ja katsottiin Temppareita. Kyllä, nuorison takia aloin katsomaan sitä, vaikka vannonut etten ikinä!!!

Perjantaina nämä isot ja mun kuopus hypättiin autoon ja ajettiin Kuopioon kylpylään. Me syntiset. Kuopio valikoitui mun bestiksen takia, joka asuu siellä. Nähtiin heti  kylpylällä ja otin hänen teininsä mukaan, niin pääsivät rieukkuun mun kuopuksen kanssa. Ihana katsoa kuinka ystävyys kantaa tuonkin ikäisillä. Jatkavat mihin jäivät, vaikka nähneet ehkä vuosi sitten.

Kylpylän jälkeen mentiin ravintolaan syömään omalla porukalla ja sit iskikin uni isosti.

Aamulla herätys, aamiainen, kylpylä. Kylpylästä suoraan pikkuteinit ja minä hypättiin ystävän autoon ja mentiin kaupunkiin. Teinit lähti omiin hommiinsa ja minä ystävän kanssa sain vihdoin olla kahden, nenätysten. Käytiin sekä kahvilla että lounaalla ja puhuttiin tauotta.

Tän jälkeen haettiin pikkuteinien kamat kotoota ja mentiinkin taas kylpylään. Kylpylästä ystävän kotiin syömään ja iltaa istumaan.

Kyllä, meillä oli ihana minuuttiaikataulu koko reissun. 

Matka kotiin oli raskas, niinkuin aina ja lojuin koko illan ihanassa rauhassa yksin!

Maanantaina alkoi poikaviikko ja sekin meni että hups vaan.

Nyt on pojaton viikko ja siis mun taloudellinen menestystarinaviikko. :D

Ja nyt vannon ja vakuutan, että alan kirjoittaan tänne joka päivä. Kuten viisas Marika sanoi, on tää yhtä puuroo muuten vaan tää aika. 

Iloista viikkoa!

Koska mä voin

 Mun mottohan oli viime eron jälkeen Because I can, niin otinpa sen taas käyttöön. Olen VOINUT ihan urakalla viime päivinä. 

Ekaks oli telkun osto joku aika sitten. Koska halusin uuden ja isomman, niin sit piti ostaa.

Sängyn tilasin muutama viikko sitten, koska halusin ja koska mä voin.

Tänään menin Funky ladyyn ja ostin superhyperihanat Marlie Dekkersin keltaiset rintaliivit. Ja kun mainitsin, että bikinitkin tarvitsisin, niin myyjä sanoi takahuoneessa laatikossa olevan biksut "just sulle". Ja jumankekka ne oli. Väri oli oranssia ja pinkkiä ja ne kimalteli!!! 

Menin kassalle, myyjä sanoi hinnan ja mä aloin kikattaa. Kikatin ihan hervottomana. Myyjä totes että hyvä että naurattaa. Ja sit naurettiin lisää.

Nyt olen siis elänyt kuin viimeistä päivää ja voinen asettua hieman hillitymmälle linjalle.

Paitsi että ainiin, mä meen hotellilomalle Helsinkiin maanantaina. Ihan vaan huviks ja koska mä voin. Saattaa olla, että ostan kolmioleivän ruoaksi huoneeseen, kun en enää raaski syödä ravintolassa. (Ja just avasin Carunan sähkönsiirtolaskun. 360e!!! Perunko hotellilomankin?)

Olen tainnut nyt todistaa itselleni, että pärjään.

Mulla muuten alkoi loma tänään. Pää toimii hitaalla ja tajusin sen vasta äsken. Kaupasta ostin yhden siiderin loman kunniaksi. Wuhuu. 

Lauantaina meillä on illanistujaiset mun katraan ja ystävän katraan kanssa. Muksut ja me äidit ollaan tunnettu 13 vuotta ja ollaan tavallaan toistemme lasten varaäitejä. Joskus aloitettiin tapa, että teinit teki ruokaa ja sit syötiin yhdessä. Nyt päätettiin tilata pitsat, koska kahdeksalle hengelle on yllättävän vaikeeta tehdä esim tortilloja. Tai siis helppo tehdä, mutta mihinkään pannuun ei mahdu se määrä lihaa, jonka nää nuoret syö :D Päätettiin mennä helpoimman kautta. Jälkkärin saa ehkä nuoriso tehdä itse. On muuten aika liikuttavaa. Nää tosiaan oli 4 ja 6v kun tutustuivat, isoimmat siis ja nyt vanhin on jo 20 ja nuorinkin lähes 14v. Ihanaa että vielä istutaan samassa pöydässä!

Vapaa-aikaa ja kevään merkit

 Mä olen pitkään hukkunut "työhön" ja moneen hoppuun, mutta tällä viikolla olen ollut hyvinkin vapaa. Tätähän mä olen kaivannut, mutta osaanko nauttia? Joo ja ei. Olen tapani mukaan vähän hukassa sen kanssa, mitä kuuluu tehdä, kun ei ole pakkohommia. En siis ole tehnyt mitään.

Lakannut kynnet, kerran.

Lukenut kirjan.

Kahvitellut ystävän kanssa, lounastanut toisen kanssa. Tänään kakkukahveilen kolmannen kanssa. 

Sängystä en ole meinannut päästä ylös. Herään luontaisasti kuuden aikaan pirteänä. En vaan saa itseäni nousemaan. Tällä viikolla lojunut vuoteessa 1,5 h ennen nousua. Tänään tein enkat ja lojuin kolme tuntia. Mä en lue, en selaa somea, mä vaan lojun. Onneksi koira lopulta päätti, että on aika nousta. Nyt on kohta puolipäivä ja olen vielä kylpytakissa. EHKÄ kohta puen ja käyn metsässä koiran kanssa. Kuopuksen lupasin hakea koulusta ja viedä toiseen kotiinsa. 

Sit kello onkin jo kolme ja vois hakea sitä kakkua kaupasta. 

jk. Kevään merkit. Viikon sisään muhun on ottanut yhteyttä kaksi tyyppiä, jotka olen Tinderissä tavannut VUOSIA sitten. Hiukan outoa sikäli, että ne tosiaan on vuosien ja vuosien takaisia tuttuja. Vähemmän oudoksi sen tekee se, että molempien kanssa kirjoittelin ummet ja lammet kuukausia ja tavallaan ystävystyttiin.

Mutta kuin ne yhtäkkiä mut muisti? En ole missään julistanut olevani uudessa elämäntilanteessa. Vastaus on siis kevät. 

jk 2. En aio tavata kumpaakaan, koska en tahdo. 

.

Mun!

 Mun itselle vallattu makkari saattaa huutaen julistaa olevansa naisen huone. 

Sängyn pääty lähtee pois, tulee uusi sänky ja päätyseinäkin muuttuu tumman harmaaksi tässä jossain kohtaa. 

Mutta väri jää. Itsenäisyyskin jää ♥️

Tänään kävin eksällä aamukahvilla. Mun dvd oli hällä ja sen sukkia mulla. Tehtiin vaihtarit. 

Maanantaina olin aamukahvilla eksän nyksällä ja toki se eksäkin oli paikalla.

Mun sosiaalinen elämä koostuu eksistä. 

Ilo pitkästä ilosta

 Luuleeko kaikki että mä märehdin täällä? No en kyllä. Viikko on ollut vuoden paras. Ehkä mä vain olen ihminen, jolle erot sopii :D

Mä oon hieman siirrellyt tavaroita eli valloittanut kodin itselleni. Olen nauttinut siitä, että voin jättää pöydän sotkuiseksi, koska omapa on pöytäni ja mua ei haittaa tavarakaaos. 

Olen myös tosta noin vaan käynyt tilaamassa itselleni uuden sängyn. Meinasin ostaan 120 senttisen, mutta päädyin 140 senttiseen. Periaatteesta en ostanut täysleveetä, koska olen sinkku, vapaaherratar ja mitä muita sanoja nyt onkaan kuvaamaan itsellistä naista. No itsellinen!

Sänkyostos oli älyttömän voimaannuttava kokemus. Testasin sänkyjä ja ilmoitin myyjälle, että otan tämän. Myyjäpoika kysyi miten haluan maksaa. Heilautin kättä ylös alas, kuvitteellinen kortti kädessäni, ja sanoin että "näin vaan tsiuh tsiuh". Ja tämä on se asia mistä olen ylpein. Mä ostin sängyn tsiuh tsiuh, enkä siis visalla tai muulla osamaksulla. Mä todellakin aion karsia elämästäni osamaksut minimiin. Mä olen aina huijannut itseäni osamaksuilla alkaen nuoruuden Ellos-tilistä. Mikään ostos ei tuntunut pahalta, kun osti luotolla. Kun sehän maksaa vaan pari kymppiä kuussa. Kyllähän me kaikki tiedämme ettei se ole totta. Tai siis mä luulin niin, nyt vasta tajuan kuinka olen itseäni huijannut.

Vastedes ostan asiat tsiuh tsiuh, kun mulla on rahaa. Jos ei ole, niin sitten säästän.

Voimaantunut fiilis tuli myös siitä, että varasin itselleni ja kuopukselle kylpyläreissun hiihtolomalle. Esikoinen tyttöystävineen lähtee mukaan, koska JEE, ne vaan lähtee. Mun bestis asuu kaukana, ja päätimme lähteä häntä tapaamaan ja keksittiin sit tää kylpylä. Nyt voi yhdistää monta hyvää juttua. Ystävän, perheen ja reissun. 

Keskimmäisen jätän kotiin koiravahdiksi, mutta hän ei pahastunur. Jätän rahaa, että voi käydä ulkona syömässä ja poikahan nauttii kun saa talon itselleen. Että win-win. 

En osaa sanoa miksi olen niin euforisen onnellinen nyt. En millään muotoa kärsinyt entisessä elämässäni ja todellakaan mies ei tehnyt mitään sellaista, että mun kuuluis nyt olla onnessani yksin. Ehkä me tehtiin eroa niin kauan, että mä käsittelin sen jo, ja nyt vaan tykkään olla yksin. Ei tartte ketään huomioida!!! Olen paljon jutellut ystävien kanssa ja tajunnut, että mä huomioin ja palvelen ja äiteilen liikaan ja tapan oman fiilikseni sillä.

Nytkin kun jutellaan miehen kanssa puhelimessa niin kyselen onko se syönyt tarpeeksi ja hössön hössön. Idiootti minä. 

Tällä viikolla olen pojaton ja työlapsikin suuren aikaa poissa. Aion viettää kaurapuuroviikon, koska nää mun voimaantumisostokset tyhjäs tilin. (No aion syödä kyllä kanasalaattia Atrian vuolukanasta ja tietysti munakkaita. Ostin myös vitosella omppu/appelsiiniämpärin, että syödään sitten vitskuja)

Huomisiltana kun olen täällä ihan ypönä, niin nähdään jatkuuko euforia. (jatkuu)