Mä olen pitkään hukkunut "työhön" ja moneen hoppuun, mutta tällä viikolla olen ollut hyvinkin vapaa. Tätähän mä olen kaivannut, mutta osaanko nauttia? Joo ja ei. Olen tapani mukaan vähän hukassa sen kanssa, mitä kuuluu tehdä, kun ei ole pakkohommia. En siis ole tehnyt mitään.
Lakannut kynnet, kerran.
Lukenut kirjan.
Kahvitellut ystävän kanssa, lounastanut toisen kanssa. Tänään kakkukahveilen kolmannen kanssa.
Sängystä en ole meinannut päästä ylös. Herään luontaisasti kuuden aikaan pirteänä. En vaan saa itseäni nousemaan. Tällä viikolla lojunut vuoteessa 1,5 h ennen nousua. Tänään tein enkat ja lojuin kolme tuntia. Mä en lue, en selaa somea, mä vaan lojun. Onneksi koira lopulta päätti, että on aika nousta. Nyt on kohta puolipäivä ja olen vielä kylpytakissa. EHKÄ kohta puen ja käyn metsässä koiran kanssa. Kuopuksen lupasin hakea koulusta ja viedä toiseen kotiinsa.
Sit kello onkin jo kolme ja vois hakea sitä kakkua kaupasta.
jk. Kevään merkit. Viikon sisään muhun on ottanut yhteyttä kaksi tyyppiä, jotka olen Tinderissä tavannut VUOSIA sitten. Hiukan outoa sikäli, että ne tosiaan on vuosien ja vuosien takaisia tuttuja. Vähemmän oudoksi sen tekee se, että molempien kanssa kirjoittelin ummet ja lammet kuukausia ja tavallaan ystävystyttiin.
Mutta kuin ne yhtäkkiä mut muisti? En ole missään julistanut olevani uudessa elämäntilanteessa. Vastaus on siis kevät.
jk 2. En aio tavata kumpaakaan, koska en tahdo.
.
1 kommentti:
Ihmisen pitää joskus lojua. Se on hyväksi :)
Lähetä kommentti