Lähes julkkikselle sukua-hetki

Ihan viattomana luin symppistä kirjaa. Takasivulta osui silmään kirjan arvostelut. Ja mitä näinkään?

Siellä arvostettujen magaziinien joukossa oli meidän Kinttupolku-Marika.

How cool is that?

Sit se Marika sano et mielellään lukis mun juttuja, niin ehkä täs on ryhdistäydyttävä. Mä oon ollu väsy ja sit mun kone on ollut etäkoululaisen käytössä ja seli seli.

Huomenna aloitan! 

Heiluvat tissit, uhka vai mahdollisuus?

Nyt korona-aikaan tuntuu että kaikki naiset intoilee siitä, ettei tarvitse käyttää rintaliivejä kotoillessaan. Yyh. Mä inhoan rintaliivittömyyttä. Jopa nyt kylpytakki vielä päällä, mulla on rintaliivit. Inhoan väsähtänyt profiilia, joka vilahtaa peilissä. Inhoan sitä fiilistä, kun rinnat on liian alhaalla ja kehtaavat liikkua. Niin, ettäs tiedätte tämänkin.
Ihmettelen myös naisten sukkahousukammoa. Mä rakastan niitä. On ihana kun jalat tuntuu napakoilta, eikä mikään liiku.
Olenko muutenkin ihminen, joka tarvitsee rajat ja raamit? :D

Tämä viikko on alkanut hyvin. Kävin työmenossa, nappasin bonustyttären kyytiin ja pokkana käytiin ostoskeskuksessa hengaamassa.
Kotimatkalla soitti ystäväni, joka on ollut korona-ajan ensin täyseristyksessä kotonaan ja sit lastensa kanssa muutaman viikon turvakodissa. Kysyi saako tulla kylään, kun pää hajoaa. No tulivat ja meillä oli niiiin hauskaa. Nuoriso nautti, kun sai nähdä kavereita, mä iloitsin kun sain hauskaa naisseuraa. Frendi ja bt:kin on hyviä kamuja jo keskenään aiemmin tavattuaan.
Kipaistiin viinikauppaan ja juotiin viiniä. Oltiin pääosin ulkona ihan koko ajan.
Lapsille tein pannaria, me aikuiset syötiin croissantteja briellä ja viikunahillolla.
Siis niin mainiot pikkukekkerit.
Uudestisyntynyt olo.

Eilen menin pikkupiiperön kanssa eksän nyksälle pihaleikkimään. Piiperöt leikki ja riekku ja pomppi ja nautti siitä, kun oli seuraa. Me aikuiset juotiin kahvia ja höpistiin niitä näitä.
Sinne mennessä koin alhaisen hetken. Pihassa oli uusi auto. Mä oikeasti myönnän, että olin raivoisan kateellinen siitä, että ne on viime ajat vaihdellut autoja taukoamatta ja nyt siis kaksi uutta autoa. Tunnen itseni surkeaksi köyhäksi osattomaksi ja epäonnistuneeksi. Tai siis tunsin, se meni jo ohi. Mutta joo, kyllä mä heidän kovin turvattua taloutta kadehdin hieman. Kateus liittyy kai siihen, että se oli ennen munkin elämää. Ei oo enää.

Tänään ohjelmassa ei ole mitään. Koululaisen kouluhommia, hiekkalaatikolla istumista AURINGONpaisteessa. Sorsia mennään ruokkimaan läheiselle rannalle koko porukka.

Eilen oli eka grillaus, makkaraa ja halloumia.
Tänään lainaan naapuriin savustuslaatikkoa ja savustan lohen. Sen kanssa perunoita ja salaattia.
Huomenna on varmaan uunimunakasta, kuten joka toinen viikko tapana on.

Uskomatonta, että on vasta keskiviikkoaamu. Tuntuu kuin viikko olis jo pitkällä.

Kivaa päivää!

Ruokaviikko jne

Jauhelihakastiketta, butter chickeniä, valkosipulista tonnikalapastaa, itsetehtyjä nugetteja. Ja mitä muuta? Onko mulla corona-muistihäiriö, kun en muistanyhtä ruokaa, jota varppina ollaan syöty tällä viikolla?
 Huomenna on hamppareita. Sen tiedän. Ja mikä hiton päivä on edes on tänään? Perjantai vai lauantai?
Yhtä sössöä koko elämä sanon.

Monin tavoin ollut ihan hyvä viikko. Mitä nyt miehen kanssa ajoittaista maailman sotaa. Niin häntä loukkasin, kun kehdannut sanoa, että kaipaan omaa aikaa ja rauhaa, kun meitä täällä nyt on kuitenikn seitsemän about koko ajan. En nyt häneen sitä kohdentanut, mutta häneenkin. Ei ymmärrä et tartten lukemisrauhaa esim. Ei tartte koko ajan mulle puhua😂

Odotan ensi viikkoa, et saan bonustyttären mun tueksi. Saisinko vaikka elää sen ja mun esikoisen kanssa? Ne ei rasita mua.

Töitä riittää eli lapsia, opehommia ja lasten kuskauksia ees sun taas. Kuskausten bonus on se, et käyn mutsilla usein kahvilla. Tosta noin vaan rohkeasti.
Se bonus 2 siinä on se, et pääsen pois kotoa. Kaverini ärsyttävästi kysyi että voi että, ahdistutko kotona. No haloo, hän käy kodin ulkopuolella töissä, niin viihtyy vapaalla kotona. Mä oon kotona koko ajan. Ja täällä on koko ajan talo täynnä muita. Rakkaita, mutta silti.

Sori valitus.

Jk.ainiin. Meillä oli mäkkäripäivä joku päivä, koska huvitti. Hah. Ei oo dementia.

Jk. Tänään kaveri tuli pihan aurinkoiselle puolelle kahville mun kanssa. Juteltiin viikon jutut ja yks piiperö leikki hiekkalaatikolla.
Yhdessä kohtaa sulkeuduin vessaan höpiseen Nti Sutkautuksen kanssa.
Automatkalla juttelin pitkästi bestikseni kanssa.
Siskoakin näin.
Että ihan hyvä elämä.

Monitoimihuone ja harrastusolkkari

Koska elän edelleen täällä omassa kuplassani, niin kerron meidän ihanasta monitoimihuoneesta. Ehkä laitan siitä kuvan jossain kohtaa. Te tiedätte tän mun vaatehuoneen, jonka muokkaus alkoi juuri ennen TÄTÄ. No, homma jäi vaiheeseen, koska TÄMÄ ja etenkin koska tekijä on riskiryhmäläinen ja eristäytyy kunnolla.
Viime viikolla bonustytär jäi tänne poikaviikoksi, koska huvitti. Ei päässyt esikoisen sänkyyn nukkumaan, vaan nukkui siellä vaatehuoneessa. Siellä saa kuulemma hyvät unet.
 Kun bt herää, hän kasaa taitettavan patjan pois huoneesta ja sitten sinne siirtyy mies terapoimaan potilaita etänä. Olen nauranut itseni tärviölle, kun mietin mitä parisuhdeterapiatyypit miettii, kun terapeutti on vaatehuoneessa.
Kollegojen kesken heillä oli joku videomiitinki, jonka aikana mies esitteli mun vaatteita, vöitä ja laukkuja kolleganaisille. Ehkä vähän outoa!

Mies on bilishullujen bilishullu, kuten olen tainnut mainita. Hän sai mut ylipuhuttua bilispöydän hankintaan. Junior kokoinen pöytä, kokoontaitettava, muka. Tossa se pöytä nyt on olohuoneessa. Mutta yllätyksekseni se ei haittaa mua. Koko perhe innostui pelaamisesta ja kaksi nuorinta kone ja puhelin addiktia pelaa tunteja putkeen. Itseasiassa perjantaina meni 7 tuntia tosta noin vain. Samaisena iltana kun tyypit pelas, niin minä ja bt mentiin yläkerran makkariin katsomaan telkkaria,akoska olohuoneessa se ei enää onnistu. Onneksi just ostin Elisa viihde- boksin makkariinkin.

Mä en oikein tiedä mihin mun aika on mennyt viime viikkoina, En ole ryhtynyt siivoamis ja raivaamisurakoihin, en ole lukenut yhtäkään kirjaa, vaikka ostin juuri viisi herkullista kirjaa. Ruokaa laitettu ja leivottu. Käyty kaupassa liian usein. Mä en tajua miksen saa ostettua viikon ruokia kerralla kuten kunnollinen ystäväni. Se käy vain kerran viikossa ja vaikka ruoka loppuu kesken, niin lisää ei haeta. Oli kuulemma maito loppunut, niin teini oli tehnyt pannarin vedestä ja kaveri ei saanut kahviakaan, koska se maito. Mutta ei siis mennyt kauppaan ennen kuin viikko täynnä. Mikä sitoutuminen!

Huomenna alkaa onneksi ensi viikko. Vaikka ollut mukava poikaviikko, niin ihan kiva kun pojat menee vaihteeksi isälleen, niin täällä ei ruoka hupene viidessä minuutissa. Jospa ensi viikon ruoat miettisin tänään ja toteuttaisin sen kerran viikossa kauppaan-jutun. Saattaa olla et pääsiäinen sotkee touhun. Miehen vanhin tytärkin kutsui itsensä meille yökylään. Saa siskokset viettää aikaa yhdessä ja mun tyttöseura lisääntyy.

Mutta näin, ihmeen täyspäisenä selvitty jo kahdesta viikosta!

Mukavaa pääsiäisviikkoa kaikille!

Bright side

Kaiken tän outouden keskellä keksin yhden loistavan puolen tästä ajasta, tästä himputin pakko eristyneisyysajasta. Mun menoista aika suuri osa menee kahviloihin ja kirppareille. Eipä mene enää. Kaiken järjen mukaan, mun rahatilanteen pitäisi siis kohentua, kunhan vain PYSYN terveenä ja työkykyisenä. Ja minähän pysyn. 

Tässä porukka (minä) ehtinyt angstata sitä ettei kuukauteen ole koulua ja ollaan vain kotona. Nyt mä en oikeasti uskalla edes miettiä, mitä tarkoittaa, että koulua ei ole koko keväänä ja porukka on kotona KOKO ajan. Perhe on mulle hirmu rakas ja etenkin näinä aikoina olen tajunnut kuin hyviä poikia ja ihmisiä ne on. Ne hoitaa asialliset hommat mallikkaasti ja ilman eri rutinoita. Ovat luotettavia. Ja suloisia.  Mutta oikeasti, koko ajan kotona, ilman sosiaalista elämää kellään. Apua!!!

Suurin jännitys kohdistuu kyllä siihen, että kuin kestän, että mies on kotona aina. Kun aiemmin se oli hyvin hyvin paljon pelaamassa bilistä ja nythän siihen tulee stoppi. Mä en vaan ole ihminen, joka haluaa olla miehensä kanssa koko ajan. Siis oikeasti! En ole nyt, enkä ole ollut koskaan. Huuh! 

Kaikkien kotona oloon, kun lisää sen, että mun työ on pienten lasten kanssa kotona oloa... :D

Mut ei pitänyt marista, vaan iloita siitä ettei raha hupene turhaan. 

Eilen bonustytär selaili mun keittokirjoja ja ihastui Halparuokakirjaan. Nyt aiomme tehdä sit ruokia siitä PLUS tehdä jälkkäreitä. Because we can. Yritä tässä paino sit pitää alhaalla :D

Eilen neitonen teki sairaan hyvää suklaamoussea ja marenkeja pellillisen. Perustiistai!

Tänään ruokana kasvis-vuohenjuustopastaa ja ehkä rocky roadeja. 

Huomenna the avokadopastaa. 

Mikäs täällä ollessa. 

Nyt joudun antamaan koneen pikkukoululaisen käyttöön, koska etäkoulu. 

Voikaa hyvin!

Mä oon ennenkin huomannut, että tiukoissa paikoissa olen varsin cool. Sitä olen nytkin. Mä en kykene stressaamaan oikein mistään. NO okei, yöllä vahingossa valvoin ja tajusin, että saattaa pinna olla kireä jos sekä pojat että mies jäis kotiin. Mä olen tottunut omiin päiviini, en kaipaa tänne etenkään miestä etäilemään ja puuttumaan mun asioihin.
Mutta tähän asti kaikki sujunut kivasti. Etenkin junnu yllättänyt omatoimisuudellaan. Aamulla herää tekemään kaikki kouluhommat alta pois, kunnolla, ja loppupäivän ulkoilee ja lenkkeilee jne.
 Jopa keskimmäinen väkertää lukiohommia ihan säälliseen aikaan. Ylpeys!
 Esikoisella on tänään vika kirjoituspäivä ja sit onkin ongelma, että mitä sit?

Ristiäiset sujui sunnuntaina mainiosti. Kiittelin eksän nyksääkin kummikutsusta. Sanoin, ettei ihan jokainen kelpuuttais puolisonsa eksää kummiksi. Nyksä totesi tyynenä, että sehän onkin eksästä kiinni, ettei kaikilla ole tällaista ex-vaimoa.  Voiskohan ton saada huoneentauluksi?

Huraa, kirjoittaja tuli kotiin ja saan auton ja pääsen liesuun eli äitiä onnittelemaan!

Voikaa hyvin!

Jk. Olen aloittanut kotijumpan. Kuten myös junnu ja esikoinenkin. Tai ei ne jumppaa, ne kotitreenaa.

Hullunkuriset perheet

Bonustyttäreni sanoi eilen, että meidän perheistä vois tehdä tv-sarjan. Ihmisiä ja tapahtumia riittää. Uusin tapahtuma on se, että tänään eksän ja nyksänsä vauva kastetaan (vihdoin) ja mut on pyydetty kummiksi.
Olen varsin otettu tästä kummiudesta. Kertoo meidän hyvistä väleistä, siitä, ettei uusi vaimo inhoa mua, siitä, etten mä (enää) inhoa häntä (no en mä olen inhonnut, mutta..), siitäkin, ettei eksän kaveripiiri ole laaja., koska olen hänen lähin ystävänsä. Siitäkin, että kaikki ei eroa vihassa.
 Mut jee vauva!

Bonustytär kävi perjantaina siivoamassa eksällä reilut neljä tuntia ja eilen leipoi juhliin kolme juustokakkua.
Sitä tautia, jonka nimeä ei mainita, uhmaten BT (no se bonustytär) ja mun esikoinen on rampannut viikon salillakin harva se päivä.
Mä ostin 8viikkoa verkkokurssilta ladytreenin ylläri ylläri 8 viikolle. Olen tehnyt ekan viikon kaksi treeniä ja tykkään. BT teki mulle myös käsitreeniohjelman, jonka tein eilen ekaa kertaa.

Mun ystävä, joka aiemminkin on rempannut (laatuaikaistanut) mun kotia, kävi tällä viikolla yllättäin rymsteeraamassa. Se kun on puhunut, että mun vaatehuoneesta pitää tehdä huone tai walk in closet. Hirveästi sai aikaan muutamassa tunnissa ja nyt tilanne on se, että halutessaan BT voi nukkua siellä. On nimittäin ollut puhetta, että hän ehkä mieluummin olisi täällä kuin toisessa kodissaan.
Esikoinen vitsailee, että BT on sit kuin pikku Myy, joka nukkuu vaatekaapin hyllyllä.

Elikkä! Viikkoni on ollut loistava. Työlapsetkin on kotilomailleet, niin mä olen saanut hengähtää, levätä ja rentoutua.
On olo kuin uudella ihmissellä.
 Huomenna alkaa taas päivystys, eli 24/7 tuijotan puhelinta ja odottelen uutta muksua. Onneksi voin kotijumpata odotellessani. :D