tiistai 4. syyskuuta 2018

This too shall pass

Muistutus alkuun: Fiilikset vaihtelee. Vaikka tänään olisi kurjaa ja raskasta, huomenna ei ehkä ole.
Tämä välillä pääsee unohtumaan, vaikka aika hyvin jo muistan muutenkin että fiiliksiä tulee ja menee.

Pari päivää ollut aika uupunut ja angstinen. Jotenkin järkytti ajatus, että mun vastuulla on hoitaa ja kasvattaa taaperoa mahdollisesti hyvinkin pitkään. Ilman vapaita!
Se ei ollut hirmuisen houkutteleva ajatus, vaikka kyseinen taapero onkin suloinen ja "helppo". Jotenkin vaan iski kasvatusvastuuahistus

No tänään, vesijuostuani 50 minsaa, syötyäni lohisalaattilounaan ja nukuttuani n. 1,5 h, olo parani reippaasti. Lähdin kärrykävelylle ja mietin, että onpa siistiä nähdä kuinka joku kasvaa ja kehittyy ja todennäköisesti oppii meillä puhumaan. Mä saan kokea sen ja saan vielä palkan lisäksi halauksia ja märkiä pusuja. Ei tää nyt huono homma ole.

Eli näin, vuorokaudessa olo parani 90 prossaa.

Alan taas vannoa liikunnan nimeen. Minä, joka kuukausia en liikkunut yhtään. Nyt en vain halua rehkiä. Vesijutskaa ja kärrylenkkejä. Välillä ehkä kotijumppaa.
Ja kyllä, mä oikeasti olen nyt nukkunut paremmin. Herään useimmiten vasta herätyskelloon enkä siis viideltä ärsyttävästi valvomaan. Olen jopa lakannnut stressaamasta nukkumisesta. Tämä kaikki n viikossa.

Liikunnasta tuli mieleen autokirous. Kyllähän mä olen tiennyt että auto laiskistaa, mutta eilen tajusin sen omalla kohdalla. Kauhean ylpeänä olen jokusen kärrylenkin tehnyt kauppaan, jonne ehkä 600 metriä. Yhtäkkiä tajusin, että kun mun isot pojat oli taaperoita, mulla ei ollut ajokorttia. Silloisessa kodissani Vantaalla kävelin joka päivä puistoon ja kauppaan ja avoimeen päiväkotiin ja puistoon ja kavereille. Nyt mä menen aina kaikkialle autolla. Aina! Vähän ahistavaa kun miettii. Nyt siis otan ilon irti kärrylapsesta ja käytän autoa vähemmän.

On mulla muitakin suuria oivalluksia IHAN varmasti, mutta niihin palaan joskus toiste. Nyt pitää paistaa parsakaalia ja kanaa iltaruoksi itselleni. Ja syöttää taapero. Hirveesti kaikkee.

perjantai 31. elokuuta 2018

Kirjanpidosta ja kaloreista

Kuten sanottua, mun kirjanpito ei ota sujuakseen. En silti uskalla ostaa Kakeibo-opusta, koska sehän olisi vain tuhlausta. En oppis mitään, mutta rahat hupenis. (Mutta on se vähän houkuttavaa, että kirjaa saa sinisenä tai pinkkinä)
 Marika-Kinttupolun suosituksesta otin käyttöön sen säästöpossujutun, jossa jokaisesta kortin vingutuksesta menee euro lomatilille. Kuten Marikakin sanoi, saattaa olla et ne rahat menee tarjousjauhelihaan lopulta, mutta yrittäminen kannattaa aina. (lomatilillä jo 212 e)

Saanko puhua ruokavaliosta? Saan, koska blogi on mun.
 Vuosia mulle on paasattu mun liian vähäisestä/harvasta syömisestä ja liian vähäistä protskunsaannista. Nyt viime maanantaista alkaen olen keskittymällä keskittynyt, että syön proteiineja about joka aterialla ja että syön 4-5 kertaa päivässä. Painoa on tippunut kaksi kiloa, ja HUOM! olen syönyt Mudcake-suklaalevyjä jokusen myös. Kävelyllä olen alkanut käymään tällä viikolla, mutta en mitään isoja lenkkejä. Ehkä 20 min per lenkki.
En nyt ala vielä mitään julistamaan, mutta hieman vaikuttaa siltä, että enemmän ruokaa on vähemmän painoa.

Nyt on perjantai ja se ei aiheuta mitään hurraahuutoja. Viikonloppu on samaa kuin arki. Piste.


torstai 30. elokuuta 2018

Throwback

Aloin lukea vanhoja postauksiani. Olen ehkä suurin fanini. (No en ole)

Kahden vuoden takaa:

Olen tässä nyt seitsemän viikkoa elänyt yksin, enkä vieläkään tiedä elänkö palkallani vai säästöilläni. Päätin ryhtyä taoudelliseksi ja tein budjetin seuraavalle neljälle viikolle, Laskin, että saan käyttää 283 e viikossa. Yh ystäväni sanoivat, et piece of cake.
Perjantai oli ensimmäinen päivä uutta elämää. Motivaatio kohdillaan.
Ruokakauppaan meni 19.40 e
Ja heti lauantaina menin metsään.
Kirppareilta pojille vaatteita ja yhdet rullaluistimet. 27,60 e (miksi menin kirpparille)
Alkoon 22,90. (Tää oli tärkeä ostos, Ei yhtään turha)
Kukkakaupasta seinäkello ja kolme tuikkukippoa. Siis mitä vittua. Mä edelleenkään en polta kynttilöitä. Nyt on vittu kesä. Mä en polta kynttilöitä enkä etenkään kesällä. Miksi ostan jotain himputin kippoja vaikka olikin söpön pinkkejä. )
Junnu meni kaverisynttäreille eli 15 e sinne
Bensaa 60e
Eilen menin treffeille syömään, joten pojille annoin rahat Mäkkiä varten. MITÄ tää on?  Mul on budjetti? Mitä Mäkkiruokaa???!!!
Niin ja viikkorahaa pojille, 30e
Lisää ruokaa 35e
Lopputulos. Seuraavalle neljälle päivälle rahaa 40e.

Voitte arvata että sama meno on jatkunut TAAS, kun aloitin pitämään kirjaa menoistani. Mä en vaan pysty siihen. Se kosahtaa joka kerta n kolmen päivän jälkeen, kun en kestä niitä kymmeniä ja kymmeniä merkintöjä. Ja huonoja ostoksia.
Mutta MÄ ALOITAN taas. En luovuta.
Viikon budjetti meni yli hups vaan, mut jos nyt ei menis :D

Se mikä mua hieman järkytti, oli mun onnellinen intoilu yksin elämisestä. Kirjoitin, että en halua olla kenenkään kanssa, koska mulla on au pair-luonne ja palvelen kaikkia, enkä halua enää olla vanki ja palvelija.
 Se osui siksi, et eilen illalla mä aloin lämmittää miehen pitsaa 21 jälkeen, kun olin ensin koko päivän huseerannu ja menny ja tehny ja ja. Ääneen sit jupisin, et mikä kumma tää mun piirre on, että palvelen. Tai luulen että pitää palvella. Ei mies sitä odottanut tai pyytänyt mitenkään.
 Tästä saatiin jopa pieni kina aikaiseksi lopulta.

Toinen mikä hieman järkytti vanhoissa kirjoituksissa oli se fakta, että tykkään itsestäni enemmän kun olen yksin.

AAARGH! Miten tää suhde pysyy kasassa, kun olen näin outo. Tai vaikea.

Ja miten mun suhde pysyy kasassa jos nykyinenkin hoitolapsi on mulla ikuisuuden. taas ilman yökyläilyjä. Lue:vapaa-aikaa.
 Hieman pelottaa. Tai en tiedä mikä pelottaa. Justhan mä sanoin että olen tyytyväisempi yksin.
 Eikö mun kuuluis hyppiä riemusta, jos mies kyllästyy mun työhön ja lähtee. ( eikä se niin kyllä ole edes vihjannut tekevänsä)

jk. Naurattaa lukea mun ja eksän hyvistä väleistä silloin pari vuotta sitten. Hyvät ne on vieläkin.
Mä olen niiden taaperon varahakijaksi ilmoitettu päiväkotiin ja eksän nyksä vie mun miehen puolesta yhden jutun suureen sairaalaan huomenna. Kun kysyin voiko jelppiä.

Niin, miehen sydäntä tutkitaan. Sai sellaisen kauhean vehkeen rinnan ympärille vuorokaudeksi.

Mulla on pälvikaljua ja kamalan kamalaa hiustenlähtöä. Valitsisin ehkä noi sydänjutut ennemmin.

jk2. Kävin 45 min vesijuoksemassa.


maanantai 27. elokuuta 2018

Tule hyvä viikko. Ja hyvin se alkoikin.

Ensinnäkin nukuin yöni semihyvin. Tärkeää.
Toiseksi ilma on niin kaunis, että laitoin lapsen rattaisiin ja saatoin kuopuksen kouluun ja tulin pidempää reittiä takaisin.
Miinus: Polar loop ei laske askelia kun pidän rattaista kiinni.

Taloudellinenkin mun päivä on. Tein perunamuusin lopusta perunarieskan.
Iltaruoksi teen riisipuuroa kahdelle muksulle. Etenkin sille, jolla viidestä eteenpäin kaksi harrastusta.
Me muut syödään kanawokkia.
Koska herkullinen tapas-lautanen on vanhentumassa, mies lupasi tehdä siitä iltapalapitsan.
Jos vaan ehdin ja jaksan, teen kaurapaistosta. Mutta ehkä vasta huomiseksi jää se. Oman maan omenat...

Huomenna teen itse kananugetteja ainakin. Tarjouskanasta huom! :D

Sitten pitäisi keksiä ne ihmeellisen herkulliset hyvät ja halvat loppuviikon ruoat.

Viikonloppuna sain todistaa, kuin kokkaamista rakastavat ihmiset toimivat.
Meille jäi perjantaina yöksi miespuolinen kaveri. Se todellakin on ruokaihminen big time.
 Läpällä heitin et teetkö meille brunssin. Et kaapissa on munia ja pekonia.

Kundi teki munakasrullan, jossa tortillaillan jäljiltä jäänyttä juustokastiketta välissä. Plus paistettua pekonia ja tapaslautasesta chorizoa jne.

Salaatin pyöräytti hetkessä, jossa fetaa ja halloumia ja paahdettuja pinjansiemeniä.
Tietysti itse tehty vinegrette.
Luonnonjugurtista ja creme fraichen jämästä teki tsatsikia.

Jälkiruoksi parasta kaurapaistosta ikinä.

(ihmettelin suuresti että mus jääkaapin sisällöstä sai vaikka mitä aikaiseksi)

Alun alkujaan meitä oli paikalla viisi, mutta mies kävi herättämässä naapurin miehen, mä kävin lenkillä ystävän kanssa, joka tuli "käymään" ja sit vielä yhdelle ystävälle soitin.
Meitä oli brunssilla kuusi henkeä ja sit tietty piti avata skumppapullokin.

Oli älyttömän kivaa.
Ystävät totes et on mahtavaa, kun meillä on tällainen ovet auki-tyyli.
Love it!!

jk. Sunnuntaina vesijuoksin TUNNIN! (Nukuin 2,5 h päikkärit)
Lauantaina kävelin parikin lenkkiä.


perjantai 24. elokuuta 2018

Tää nyt on tätä taas

Huomenta!

Mä olen pitkästä aikaa taas alkanut käyttää Polar Loopia ihan vain nähdäkseni paljonko tulee askelia taaperoelämässä ilman muuta liikuntaa. 8000-9500 on perusmäärä. Tähän kun lisäisi ne lenkit rattaiden kanssa, niin tulos olis aika ok. Tällä viikolla en ole ehtinyt vielä, mutta jos tänään.
 Loop osaa ehdottaa lajeja, joilla saisi määrän täyteen. Tämän aamun vinkit oli 46 min tennistä, 1,5h rullalautailua tai kolme tuntia puutarhatöitä. Ton jälkimmäisen mä jopa pystyisin toteuttamaan. Skeittaus ei oo mun juttu :D

Kiltisti olen pitänyt ruoka- ja tilikirjaa. Eilen hieman lannisti ostoksiin merkitä 70 e vaatteisiin. Mutta ei ollut turhakkeita. Poika sai kolmet farkut kahden hintaan ja talveksi pipoja. Monikossa.
Mutta mulla olisi nyt 130e jäljellä viideksi päiväksi ruokaan. Jos siis tavoittelen sitä, että mulla menisi max 300 viikossa rahaa mihinkään, ylipäätään.
Tästä tulee nyt siis näytön paikka.

Eilen olin vesijuoksemassa kaverin kanssa 45 min ja kohta menen yksin. Jo ennen yhdeksää huom! Siitä mä olen aika ylpeä. Plus tosiaankin olen nyt tykästynyt siihen touhuun. Se on tylsää, mutta kivaa. Ehkä se rentous siinä on parasta.

Muuta mainittavaa ei sitten olekaan. Vähän tylsistytään kotona. Tulee typerää kinaa miehen kanssa. Sanoin taas ääneen, että tämän tylsyyden vuoksi en uskonut koskaan pariutuvani uudestaan, että kuka tän elämän itselleen ottais jos ei itse ole sitä valinnut. Meillähän ei ole mahdollisuutta tehdä mitään yhdessä. Paitsi olla himassa.
Sit kun mä olen huonon nukkumisen ja taaperoelämän takia väsynyt, niin musta ei ole iltaisin mitään iloa. Haluan vain olla rauhassa hiljaa. Ja nukahtaa klo 22. Oon kyllä mielettömän hyvää seuraa :D
Ei tämä helppoa aina ole, elämä.

Noniin, vesijuoksin 40 min ja kaupan kautta äkkiä kotiin lounaan laittoon. Kohta työmuksu tulee takas, syö ja menee päikkäreille.  Mä voisin kokeilla olla nukkumatta. Eilen nukuin varmaan pari tuntia ja loppupäivän olin tosi väsy ja päänsärkyinen. Tänään on hyvä olo! (Mä olen kuin joku vanhus joka raportoi olojaan)

Nyt tarvitsin taas intoa ja potkua!



tiistai 21. elokuuta 2018

Kakeibo, tie onnelaan

Hyvä ja voimaannuttava (mä niin olen oman elämäni sankari) aamu! Heräsin jo kuudelta ja intopiukassa menin nettipankkiin ja maksoin 1600e visaa pois. Ja nyt se on siis maksettu. Pois. Kokonaan.

Koska olen pitkää maksanut visaa reilu 200 e kuussa, niin eikö tämä tarkoita sitä, että voin joka kk laittaa 200e lomasäästötilille talteen? Kaiken järjen mukaan sen kuuluisi onnistua. (Aika usein se ei mene niin.)
Itseasiassa nyt se onnistuu. Piste.

Sit tarttis tinkiä ruokalaskuista 200e kuussa pois ja tadaa, neljä tonnia kymmenessä kuukaudessa säästetty. Kuulostaa hirmuisen helpolta. Onko se? Jääkää seuraamaan.

Kukaan ei ole vieläkään vastannut, että pystyykö 200 eurolla ruokkimaan perheen niin, ettei se ole tylsää kärvistelyä. Pitääkö tämäkin tehdä itse? Eli testata.
Pitäis ne ruoat keksiä ja ylöskirjata ja kauppalista kirjoittaa ja mennä kauppaan. Hirvee duuni.

Eilen aloin pitää ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa. Tänään aloitan TAAS menojen ylöskirjamisen. Jos mä tarpeeksi usein sen aloitan, niin ehkä se lopulta tulee tavaksi. Sit teen sen kakeibotilikirjajutun ja päätän säästää 1000e kuussa ja se onnaa koska kakeibo on niin tehokas.

Nonni, kyllä on taas ihmisellä virtaa!

Hilpeää aamua kaikille, oman elämänne kakeiboille!


jk. Googlailin ruoka/raha-aiheisia keskusteluja. Ilmeisesti se 200e on enemmän kuin realistinen. Saattaa olla että pääsen jo nyt siihen, mutta en ole katsonut kuin on. Eli se "epämääräinen" sälä saattaakin olla mun kompastuskivi. Plus liikaa herkkuja viikonlopuksi.
Mutta nyt mä seuraan tilannetta haukkana!


Vähän on parempi kuin ei mitään

Selvästi yksi kunnon yö teki hyvää.

Taaperon nukkuessa tein hyvän munakkaan, söin läksiäisjäätelön, fillaroin vartin ja tein Instasta löytyvän Ansaivon käsitreenin. Ehdin myös selata pinon lehtiä ja heittää ne pois plus puhua yhden pitkähkön puhelun.
 Yleensä päikkäriaika menee mun omiin päikkäreihin plus nysväämiseen mitään tekemättä.

Tein taas pyhän päätöksen yrittää syödä tarpeeksi proteiineja ja syödä viidesti päivässä. Ystävääni hieman sarkastisesti nauratti, kun on vuosien aikana kuullut tuon useasti. HHEHH!

Aloin pitää ruoka ja liikuntapäiväkirjaa. Onpa sitten mitä esittää lääkärille, jonne menen jos en ala laihtua.
Tai sitten voin tulla @pinkkipainonvartijaksi, jolta porukka ostaa ruokavaliovalmennuksia.
Mottoni on Vähän on enemmän!

Jk. Toinen postaus tänään. Joko olen nukkunut tarpeeksi kerrankin tai sitten löysin kadonneen itseni.

jk2. Kuopus on motivoitunut säästämään Kreikan matkaan. Vinkkasi että hammastahna kannattaa aina ostaa tarjouksesta. Hyvä vinkki! Tällä säästän ehkä femman vuodessa!