Täällä on ihmeen siistiä neliöihin nähden.
Ei tänne nelihenkinen perhe mahtuisi.
Kyllä tänne vielä mahtuu, mutta kun vauva täyttää vuoden, niin tulee ahdasta.
Master bedroom ei ole valtava, mutta ihan ok silti. (Mun mielestä se oli mun alakerran kokoinen. )
Kyseessä 120 neliöiden talo.
Amerikkalaiset.
Päivän postaus koski siis Remppa vai muutto ohjelmaa. Mä aina ällistyn amerikkalaisten talojen kokoa. Mulla on 102 neliötä ja meitä ollut täällä seitsemän henkilöä ja vielä hengissä.
Täytyy kyllä myöntää et nyt kun on enää minä ja kaksi poikaa ja pienet, niin tila tuntuu käyneen vähiin.
Olen jatkuvasti sen ongelman äärellä, että haluan että keskimmäinen asuu täällä, mutta mä tarvitsen oman huoneen eli pojan pitää pian muuttaa. Sori siitä.
Olen onnessani, että poika sai puhuttua itselleen tosi hyvän työharjoittelupaikan syyslukukaudeksi. Ihan haavepaikkaansa pääsi ja on eka harjoittelija siellä ikinä. Eli puhui itsensä sisään, näin mä sen näen. Oon haljeta ilosta.
Koska harjoittelun aikana ei pysty käymään töissä muualla, pitää sit nostaa opintotuki ja laina loppuajaksi. Eli oikeasti siinä kohtaa yhtä hyvin muuttaisi omilleen. Nyyh ja kyynel.
Mulla ei ole nykyään muita puheenaiheita tai kiinnostuksenkohteita kuin lapset. Onneksi ne on kivoja aiheita eikä huolia.
Alan huomata että olen loman tarpeessa. Onneksi loma on pian.
1 kommentti:
en oikein tajua tuota noin suunnatonta tilantarvetta. Meitä oli yhdessä välissä viisi ja neliöitä 74. Mahduttiin.
Nyt on kait 90 neliötä ja tähänkin mahduttiin viidestään; paitsi että nyt kun ollaan oltu hetki kaksin ja kohta tulee kolmas kesälomalle, niin sitten käy vähän ahtaaksi. Ja sekin on enemmän semmoista henkistä ahtautta, kun on kolme omassa aikataulussaan elävää aikuista saman katon alla, ei niinkään tilanahtautta.
Lähetä kommentti