lauantai 29. lokakuuta 2022

Loppuelämän ensimmäinen viikko

Loppuelämän ensimmäinen viikko. 

Mulla oli syntymäpäivä ja sen johdosta ryhdyin taas mahtipontisen positiiviseksi. Tai siis yritän sitä. Mä olen ollut kiusallisen pitkään aika blaah-fiiliksissä ja kadottanut tulevaisuususkon (tulevaisuus uskon) ja yritän sitä tässä nyt hieman parantaa.

Ensiksi oli hyvä päivä eli syntymäpäivä. Yksi ystäväni oli jo aiemmin ilmoittanut tulevansa kakkukahville sinä päivänä ja päätin sitten pari muutakin ystävää kutsua kahville. Nauratti oma alkuajatus kyllä. "Eihän nyt mun takia tarvitse vaivautua ja kuka nyt arki-iltana jaksaa ja viitsii mihinkään mennä." Mä oikeasti ajattelin että on noloa kutsua ketään kakkukahville. Huoh! Mä selvästi tunnen itseni todella mitättömäksi ihmiseksi. (Mutta minimoidakseni aiheuttamani vaivan, kutsuin siis vain ne kolme ystävää, jotka asuvat tässä lähellä.)

Tosi kivaa oli höpistä ja kahvitella yhdessä. Lahjaksi sain kukkia, viiniä ja suklaata eli näitä maailman tärkeimpiä juttuja. 

Aamulla äiti oli täällä vahtina että pääsin kampaajalle ja häneltäkin sain lahjan. Viiniä, suklaata ja pari kirjaa. Eli todellakin mun tärkeitä juttuja. 

Torstaina oli luksuspäivä myöskin. Mulla oli kuuden tunnin päivävapaa ja ex tempore menin ystäväni kanssa elokuviin. Käytiin katsomassa Rakkaani merikapteeni. Pelkästään jo maisemien takia näkemisen arvoinen elokuva. Oli jotenkin syntisen hyvä fiilis mennä leffaan 12.30. Teki hyvää!

Perjantai eli eilinen oli ihana sekin. Vein työlapseni lomille ja aloitin vapaaviikonlopun. Esikoinen ja miniä tuli kylään ja sai mut itkemään. Ne oli ostanut mulle uuden puhelimen synttärilahjaksi. Järkytyin tästä niin, että miniä sanoi että on se joululahjakin ja poika sanoi ettei se nyt niin kallis ollut. On siis kovin vaikea vastaanottaa lahjoja :D Mutta ihana ihana lahja. 

Tänään menen ystävän kanssa Jumboon kaupoille, syömään ja elokuviin. Tänään vuorossa Ticket to paradise. Leffa jossa on George Clooney ei voi olla pettymys. Tai voi toki, mutta Clooney siinä silti on. 

Eli helppohan tässä on hyvää loppuelämää viettää, kun on näin kivoja juttuja ollut.  Upea bonus on huomenna, kun tapaan pitkästä aikaa Säkenöivät keksiäkäiset naiset, jotka kaikki on tulleet elämää blogistaniasta. On se huikeaa! 
Eli huomenna nähdään brunssilla ja oletettavasti keskustelu virtaa. 

jk. Teaser tulevaan viikkoon. Tinderkokeiluni. 



1 kommentti:

Rva Kepponen kirjoitti...

Ihana vapaaputki sinulla. Olet todellakin ansainnut sitovan työn keskelle pienen breikin.

Aina kannattaa kutsua ihmisiä kakku- tai vaikka vaan pullakahveille! Äidilläni oli sellainen jakso Alzheimeria sairastaessaan, että hänen ilahduttamisensa oli tosi vaikeaa. Se mistä äiti tykkäsi oli yhteiset kahvihetket. Vietiin hoivakotiin omat kahvit ja pullat ja välillä sitä kakkuakin ja juotiin äidin huoneessa yhteiset kahvit. Ne oli äidin parhaat hetket. Harrastetaan pulla/kakkukahveja edelleenkin mun isän kanssa.