Tämä viikko on ollut raskas. Mä en tiennyt että lasten kanssa voi olla näin rasittavaa. (No olin kyllä ajoittain ihan rikki, kun pojat oli pieniä, mutta ne olikin omia ja olin kotiäiti. Ja niitä oli kolme.)
Koska viikko on ollut rankka, olen käynyt kaupassa ja ostanut ihan mitä sattuu. Jatkuvalla syötöllä kaikenlaista. Eilen sata pakastepitsaa Lidlistä. Neljä energiajuomaa palkaksi pojille jotka vahti lapsia, että pääsin kauppaan. Tänään satsi Ben&Jerry jäätelöä, koska tarjous. Minä ja pojat ollaan ne ansaittu. Ehdottomasti olen ostanut kunnollisia oikeitakin juttuja, mutta paljon eineksiä. Rahaa mennyt viikossa yhtä paljon kuin viime viikolla, vaikka nyt ei ollut 77euron katsastusta. Työajoa mulla on ollut todella runsaasti, joten olen tankannut paljon. Saman verran kuin viimeisenä kahtena viikkona yhteensä.
Tämän kaiken jälkeen sain ahaa-elämyksen. Jos ihminen on poikki, se ei jaksa tehdä järkeviä valintoja ja päätyy käyttämään liikaa rahaa elämäänsä. Jos voimat on kohdillaan, niin kykenee miettimään enemmän järjellä. *
Tästä se @kolmiokuudella kin puhuu. Hän jaksaa tehdä kaikki ruoat alusta asti itse ja säästää satasia kuussa. Jos arki on kovaa ja kiireistä on panostus liikaa vaadittu.
Varmaan tuo kaikki on muille ihan "Daa, etkö ollut tajunnut aiemmin", mutta mulle tää oli taas silmiä avaavaa. Tätä en olisi kyllä edes tajunnut, ellen olisi niin tarkasti pitänyt kirjaa menoista ja ruoista ja kaikesta.
Toinen mihin uupumus selvästi vaikuttaa, on oma ruokailu. Kotona tosiaan on lapsille ruokaa vaikka kuinka, mutta kun kaupassa yritin miettiä mitä itse haluaisin syödä, en keksinyt mitään. Yhtään mitään. Muistutin itseäni että pakkasessa on kanaa, että syö sitä, mutta en ole jaksanut hakea sitä sulamaan, joten tälle päivälle se kana ei ainakaan ole. Äsken söin lounaaksi turkkilaista jugurttia pähkinöillä. Munakkaan paistaminen tuntui liian uuvuttavalta. Säästän sen munakkaan vaikka illaksi.
*Nyt mua ärsyttää kaikki talousneuvot, joita jaetaan köyhille ja työttömille. "Syö kauden juureksia ja tee kaikki ruoka itse ja mene yhdeksältä kauppaan ostamaan punaisen lapun tuotteita." Jne.
Et jos et hitto vie jaksa. Tai et tykkää kauden juureksista. Tai haluat nukkua yhdeksältä, etkä olla kaupassa.
Jk. Kaupassa oli taas se ihana Ämpärillinen hedelmiä vitosella. Aloin jo lappaa niitä ämpäriin, mutta lopetin kesken. Ei meillä mene ämpärillistä appelsiineja ja omenoita. Roskiin päätyis kuitenkin osa. Ja mä en just nyt jaksa kuoria appelsiineja. Jättäkää mut ämpäritarjouksilta rauhaan.
Viikon best of the best. Mun viikon rankkuudesta ja poikieni upeudesta kertoo tämä:
Kun pojat uskaltautuvat käymään alakerrassa, ne joka kerta halaa tai taputtaa selkään. "Tsemppiä äiti".
5 kommenttia:
Vähän tota arjen raskautta sivuten...
joku jossain sanoi, että ihmisellä on yleensä paljon joko aikaa tai rahaa. Harvoin kumpaakin.
Jos on aikaa paljon, on usein rahaa vähän ja silloin täytyy elämisen perusjuttuihin käyttää sitä mitä on paljon, eli aikaa. Pitää suunnitella syömisiä, kokata itse, paikata vaatteita ja kaikkea sellaista, mikä vie aikaa mutta säästää rahaa.
Jos taas rahaa on paljon, on usein aikaa vähän, ja silloin täytyy elämisen perusjuttuihin käyttää sitä rahaa. Ei ole aikaa kokata, vaan täytyy ostaa ruokaa jollakin tavalla kalliimmalla jne, maksaa jollekulle siitä että se hoitaa lapsia, siivousta ja kaikkea muuta.
Sulla on ehkä tavallaan nyt meneillään toi, että aikaa on vähän, jolloin elämän perusjuttuihin menee paljon tai ainakin enemmän rahaa.
Sit se taas jossain vaiheessa kääntyy toisinpäin.
ugh, olen jakanut viisauttani ;)
Sun pojat = <3
Ja toi: Jos ihminen on poikki, se ei jaksa tehdä järkeviä valintoja ja päätyy käyttämään liikaa rahaa elämäänsä. #word
Kun olin töissä, ostin sumeilematta valmisruokia, lounaita työpaikalla ja nyt kun rahat vähissä, en raaski syödä ulkona tai edes hakea sieltä mitään.
Tällä viikolla tosin törsäsin Picnicin patonkiin 7,5 e:D Mut voin sanoa, että SE maistui hemmetin hyvältä, koska harvinaista herkkua.
Valoa viikonloppuun!
Marika, taas puhuit viisaita sinä vanha intiaani. Viikon aikana olen alkanut kaivata tasapainoa, joka sentään yleensä elämässäni vallitsee. Muistan arvostaa sitä, kun sen taas näen.
Taru, Alan todellakin ymmärtää "oikeissa töissä" kävijöitä. Mä en edes tajua, kuin ne ehtii tehdä kaiken ja varsinkin ostaa ja tehdä ruokaa. Mä luulen etten selviäisi siitä :D
Mä luulen, että Marika on aika oikeillä jäljillä. Yleensä ei ole aika ja raha balanssissa ja joutuu sitten tasapainottelemaan sen välillä.
Mä tiedän, että väsyneenä on vaikea tehdä vain hyviä valintoja. Jos oon ihan poikki, niin olen tottunut palkitsemaan elimistöäni kahvilla ja sokerilla. Silloin on pakko löytyä jotain makeaa. Melkein mikä tahansa käy. Kaikki silläkin uhalla, että ruuansulatuselimistö ei moista kestä.
Samalla lailla menee rahan suhteen. Meidän on melkein pakko käyttää tällä hetkellä taas siivousapua, koska mun voimat eivät vaan töiden ja nälkäisen jälkikasvun ruokkimisen ohella enää riitä siivoamiseen eikä ne edes riitä siihen, että saisin jälkikasvun tekemään sen.
Naulan kantaan taas tuo, että väsyneenä ei jaksa valita järkevästi. Ja aika-raha -viisaus.
Psykologiassa puhutaan yksinkertaistaen itsehillinnästä eräänlaisena rajallisena resurssina, kuten lihaksena, jota voi käyttää aikansa, kunnes se väsyy ja tarvitsee palautumista. Voisi ajatella niin, että jos tekee päivän aikana paljon itsehllintää vaativia valintoja tai tehtäviä, mitä pidemmälle päivä etenee ilman levon tai rentoutumisen hetkiä, sitä vähemmän itsehillintää on jäljellä iltaan mennessä.
Tämän perusteella on järkeenkäypää, että USA:n presidentti ei esimerkiksi tee itse päivän pukuvalintoja, vaan joku muu tekee ne hänen puolestaan, jotta hänellä jää paukkuja ja itsehillintää tehdä jotain huomattavasti tärkeämpiä valintoja ja päätöksiä omassa työssään.
Jos olen hyvin nukkunut, rentoutunut ja hyvällä mielellä, on paljon helpompi tehdä terveellisiä valintoja ruoan suhteen ja jopa laittaa ruokaa, joka vaatii esimerkiksi minulta hyvin paljon energiaa ja tahdonvoimaa, koska en erityisemmin pidä siitä.
Itsehillintää vaativia asioita omassa elämässäni on myös nuorteni kanssa asioista vääntäminen, kaikenlaisten arkisten velvollisuuksien hoito, joiden jälkeen ei potkua jää enää kivoihin juttuihin. On paljon helpompi tällaisessa tilanteessa mennä "helpomman kautta" eli vaikka ostaa eineksiä tai käydä ravintolassa kuin tehdä lisää sitä, mikä uuvuttaa, vaikka se olisikin hyväksi ja tarpeen.
Lähetä kommentti