Pääsiäinen ja muuta tärkeää (julkkisten pikapariutumiset)

Argh. Mitä ihmettä tämä taas on? Mä haluan kirjoittaa joka päivä edes vähän, mutta taas mennyt viikko ainakin. Alan kallistua siihen, että mä kirjoitan vain, jos on kökköfiilis tai jotain draamaa. Jos on tasaisen mukavaa, niin runosuoni ei syki.
Sitäpaitsi olen kiinnostavimmillani synkeänä. :D

Takana on hyvä pääsiäinen. Perjantaina mentiin veljen tyttöystävän kotiin yökylään. Iltapäivällä jo korkattiin skumppa ja siitä pikkuhiljaa päästiin grilliherkkujen pariin. Tältä tyttöystävältä sain ihanan idiksen, jonka jo eilen toteutin. Osta pasitovalmis ciabatta, leikkaa kahtia. Levitä päälle pestoa, tomaattiviipaleita ja viipaloitua mozzarellaa. Käytä uunissa kunnes juusto sulaa. NAM!
Eilen tätä syötiin esikoisen tekemän Gazpachon kera. Luksusta!

(Olenko kertonut tämän jutun pikkuveljen tyttöystävästä? Maailma on niin pieni, että veli löysi baarista mun miehen ex-vaimon isosiskon!!! Se oli nytkin koomista, kun istuttiin iltaa ja nää kaks kyselee mitä sille ja sille kuuluu ja entä ootteko jo käyny sillä ja tällä sukulaisella. Me broidin kaa pyöritellään päätä, että onpas noilla paljon yhteistä menneisyyttä :D)

No, kun lähdettiin veljeltä, niin pomittiin kyytiin miehen ystävä lapsuudesta asti. Hän tuli meille yökylään. Ollaan tavattu aiemmin kai vain kaksi kertaa, mutta ollaan ihan sielunveljiä tai siskoja jo nyt. Läpsitään vähän väliä yläfemmoja, kun koko ajan löytyy yhteisiä juttuja. (Asia ei aiheuta draamaa, koska hän on homo. Ja hiton hyvä tyyppi.) Odotetaan innolla Kreikan reissua, koska hän lähtee meidän kanssa viikoksi. Veikkaan et maataan uima-altaalla höpöttämässä PALJON.

Kun nämä kaksi ihanaa päivää oli juhlittu, niin aloitin sunnuntaiaamuna päivystyksen. Työjuttu siis. Jo yöllä soi puhelin ja sain ihanan pikkumukelon hoiviini. Niin vallattoman ihana kaksivuotias, että sydän sulaa. Ihan aina en näin ihastu johonkuhun heti. Mutta tähän kyllä!
Hirmu hyvällä fiiliksellä alkanut siis vapun odotus. Ikäänkuin vappua odottaisin. Mutta tulee meille kaveripariskunta ja yksi "yksinäinen" nainen. Haaveillaan vapputinderistä, josta löytäis lisää kivaa porukkaa, ei pariskuntamielessä, vaan ihan kaverimielessä. The more the merrier.

Kohta bestikseni ihana aviomies tulee hakemaan mun auton ja asentaa siihen sen apupolkimen ja illalla päästään esikoisen kanssa ajalemaan ekaa kertaa. Pelottaa, jännittää ja innostuttaa.

jk. Tiedätte mun "ihastuksen" Laura Frimaniin. Nyt mä olen vähän pettynyt ja ärsyyntynyt kyllä. Se eros kaksi minsaa sitten ja nyt jo sillä on kaunis uusi mies ja elämä on iih ja aah. Ärsyttävää. Olisin halunnut seurata sinkkuelämän dramaattisia käänteitä. Ja mitä syvällistä se oppii itsenäisestä ja "yksinäisestä" elämästä jne.
Höh ja pöh. JA siitä hiton Kalastajan naisesta ja sen uudesta onnesta en voi edes puhua. Mä en tajua mikä näissä "voi kun kaikki on ihanaa ja on kuin oltais aina oltu yhdessä ja koskaan emme riitele"-jutuista palaa käämi. Joo, olen itsekin hirmu äkkiä pariutunut ja muuttanut yhteen, mutta en kyllä koko ajan hehkuta kaiken ihanuutta. Enemmänkin ääneen kipuillut aihetta "kuin mä muutin yhteen vaikkei pitänyt"?