Viikon ajatukset

Mä joudun ehkä sittenkin kohta kirjoittamaan romaanin. Tänään huomasin, että pikkasten kanssa menee tosi hyvin ja rauhallisesti, jos istun niiden kanssa lastenhuoneessa. Ne vaan leikkii hissukseen kun istun tässä. Heti kun poistun, alkaa riekkuminen ja mekkala. Mistäköhän mä kirjoittaisin sen kirjan?

Ilonaiheet tällä viikolla:

-esikoinen käväisi ja kertoi olleensa jonkun tytön synttäribileissä, jonne jäivät yöksi. Sanoin ilahtuvani ja kadehtivani sen bile-elämää. Poikaa nauratti. Sanoin et tajuaako hän et ei kaikki vanhemmat ilahdu bileistä. Sitä hän kuulemma nauroikin.
 Sit kävi ilmi, et mä tiesin missä oli ollut yötä, mutta isä ei. "Ehkä mä kerron teille eri asioita". Huraa, mulle kerrotaan hyvät jutut!

-ilahdutti, kun ystävän (former known as tinderöitsijä) kanssa setvittiin välejämme. Mä olin luullut että ollaan etäännytty, koska mä olen super"kiireinen" taaperoiden kanssa plus hän seukkaa tosissaan. Hän taas on luullut, etten ole onnellinen ja ei halua mulle leijua. Tästä annoin hieman palautetta. Että olenhan mäkin mennyt mm kihloihin ja ollut onnellinen, vaikka hän oli onnettomasti sinkku. Kehtasin silti puhua omasta elämästäni.
Hän myös luulee, että suhteessa menee huonosti, kun lähinnä vaan hehkutan aina kun saan olla yksin.
Tajusin taas senkin, että jostain syystä ihminen toimii niin, että alussa hehkuttaa onnea, mutta aikojen saatossa keskittyy puhumaan "negoista" jutuista enemmän. Joku naisten bondaustapahan se on myös toki.
Päätän nyt puhua myös hyviä juttuja.
Mut faktahan on, että koska olen kuormittunut työni takia, niin kaipaan rauhaa ja epäsosiaalista elämää enemmän kuin ennen.
Niin tää muuten loukkas mua eniten. Olin kuulemma ennen iloisempi, pirskahtelevampi ja spontaanimpi. Se osui!
Mutta jos olen lapsissa kiinni 24/7, vapaavilo ollut viimeksi jouluna, en saa nukkua seiskaa pidempään IKINÄ, enkä koskaan käy missään, niin milloin hitossa ehtis keksiä pirskahtelun aiheita???

Mutta joo, keskustelu teki hyvää ja lähensi taas meidät normaalitilaan. Molemmat oli ymmärtäneet asioita väärin ja olleet loukkaantuneita vääristä syistä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin!

-ilon aihe oli viikolla se, että kyläilin pitkästä aikaa siskon luona monen monta tuntia. Me nähdään liian harvoin, koska mun työ ja meidän perheet ja välimatka. Halutaan nähdä rauhassa, ilman miehiä ja jokaista lasta. Juttelu teki hyvää!

-sekin ilahdutti, kun nyt on matkarahat kasassa ja saadaan Kreikan matka maksaa etuajassa. JA mun Gdanskin matkakin. Siis helmikuussa kaikki maksettu!!! Enää käyttörahat tarvitsee hankkia. Mutta aikaa on!

-ensi viikolla työasioissa tapahtuu etenemisiä lasten asioissa ja mulla on kauheasti kiinnostavia tapaamisia työmielessä. Kohta myös alkaa lapset olemaan lähtökuopissa eli malttamattomana odottelen tulevia vapaapäiviä. Se into ei poista sitä tosiasiaa, että juuri näitä ipanoita tulen kaipaamaan.

-se mikä ei ilahuta on mun lihominen. MIKÄ helvetti siinä on että syn päin persettä nyt koko ajan? Miksi haluan voida huonosti enkä hyvin?

-tänään teen sitä marikankin mainitsemaa plokipastaa. Eli uunissa paistettua fetapastaa. Paha vaan, ettäfrendin synttäreillä söin sikana herkkuja ja on huono olo vieläkin. Tai ainakin täys. Onneksi me syödään vasta klo 21. Muutama tunti aikaa sulatella.

Noniin, puoli tuntia käytetty illasta. Joko saa lapset laittaa suihkuun ja nukkumaan? :D