keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Iloista ja kateudesta

Tavoite: kirjoittaa joka päivä

Tänään on virkeä ja hyvä fiilis, kun taas kolmatta päivää nukkunut hyvin. (Kyllä, kohta kerron ehkä vatsan toiminnasta näiden unien lisäksi ja leikin vauva-aikaa)
Olen aamulla taaperoinut, siivonnut keittiötä, keittänyt kattilallisen puuroa, meikannut vähän, vienyt lukiolaisen ja miehen kohteisiinsa, käynyt kaupassa ja kello on vasta 9.30!
 Ei kauaakaan, niin taapero nukkuu ja pääsen suosikkihommiini. Eli Olet mitä syöt, jumppa ja lounas. Kirja ja kynsien lakkaus.
Paikoin elämä mega boring ja paikoin lähes luksusta.

Päivän kateus tai oksennusällötys, valitkaa.
 Mun entinen työkaveri on superlälly ja nyt kun se on pariutunut onnellisesti niin se on niin ÄRSYTTÄVÄ, että vähän väliä laitan sen piiloon facesta. "Rakas laittoi tällaista ruokaa". "Rakkaan kanssa kävelyllä". "Leivoin rakkaalle." Kaikki tietysti runsaiden kuvien kera.

No nyt tuore rouva on tehnyt miehelleen joulukalenterin. 24 paperikääröä kauniisti sidottuna. Yllä teksti: 24 syytä miksi rakastan sinua.

Oikeasti! Yök ja kääk. Olen ilkeä ja ikävä ja ehkä sit kateellinen (en ole), mutta yök.
Ehkä mä sittenkin alan kannattaa viisautta "kellä onni on, sen kätkeköön". Tai jos edes kultainen keskitie.

Ihanasta tinderöitsijäystävästänikin on tullut hieman siirappinen julkisesti, mikä naurattaa sillai iloisesti. Hän on onnellisesti pariutunut ja ne  niin koko ajan tekee kaikkea yhdessä. Nyt hankkivat museokortitkin yhdessä. Ah ja oh!
Mulla omn ristiriitainen ja lapsellinen suhde museokortteihin. Sellainen "mitä te oikein esitätte"? :D Tiedän muutaman lukijan omaavan sellaisen ja oikeasti rakastavan museoita ja se on ihanaa. Muissa tapauksissa ajattelen kuten yllä.
Myönnän, olen ihan teini näissä jutuissa. Antakaa anteeksi.

Ehkä toi museokorttijuttu osuu mua hieman nyt arkaan paikkaan. Se oikein tökkää mua siihen kohtaan, joka sanoo että ME emme tee yhdessä mitään, eikä ole montaa asiaa jotka edes kiinnostais.
Kauhea myöntää.

Mulle riittää, että katsotaan telkkaria yhdessä ja välillä kutsutaan ystäviä käymään. Mä en tartte kävelyitä ja museoita ja ravintoloita, mutta silti mä näemmä kadehdin sellaisia.

Luulin muuten jo olevani kateusvapaa, mutta näköjään se joskus nousee pintaan.

Ainiin, olin taas eksällä kylässä ja nyt mä kadehdin ydinperheyttäkin. Että oliko muuta? :D

Ärsyttävää, ihan hyvällä mielellä aloitin kirjoittamaan ja nyt vellon kateusjutuissa. Pöh ja höh! Nyt reipas iloinen asenne omassa ihanassa elämässä. Joka on ihanaa! Etenkin mun lapset on joka ikinen päivä ihanampia ja ihmeellisempiä, että en osaa oikein muuta toivoa. Miten ne onkin niin kivoja tyyppejä?

Kivaa torstaita!




5 kommenttia:

Puolis kirjoitti...

:D mä niin yhdyn suhun tuossa julkisessa hehkutuksessa. En ole koskaan ymmärtänyt noita "rakas teki sitä ja rakas teki tätä"-päivityksiä. Mun mielestä ne on vaan noloja. Eikä johdu kateudesta. En oo koskaan onneks mennyt noin sekaisin rakkaudesta että ois ollut tarvetta julkisesti tommosia aivopieruja päästellä :D.

marikan polut kirjoitti...

Samaa mieltä, ihan kaikesta ei tarvitse hehkutella. Niistä "rakkaan kanssa roskia viemässä" -hehkutuksista tulee jotenkin vähän kummallinen olo: miksi niistä asioista päivitetään? (kääk, teenköhän mä sellaisia päivityksiä? Luultavasti)

Kirjoittaa joka päivä on hyvä tavoite. Pitäis taas aloittaa. Sekin juttu. (ja säästäväisyys ja liikkuvaisuus ja epä-ällöisyys)

Mulla on museokortti, mutta miehellä ei. Mä menen museoon itsekseni tai joskus jonkun kaverin kanssa. Museointi on mun oma henk.kohtainen virkistäytymis-elävöitymis-yksinolemis-autuus.
Siitä tulee omahyväisellä tavalla aikuinen ja kultturelli olo ;)

Mitä me tehdään miehen kanssa yhdessä?
Lönötetään kotona, kumpikin lukee omaa kirjaa tai sitten toinen näpsyttää koneella jotain ja toinen ei.
Yleensä niin että mä luen (joskus kirjoitan) ja mies katsoo telkkaria. Tai sitten vain luetaan.
Joskus mennään oluelle (tmv. tuotteelle) ja joskus siihen sisältyy futiksen katsomista, joskus ei. Jos sisältyy, niin yleensä mä luen samalla.
Siinä meidän ällölälly-höpönassuarkielämä. Jee. (nyt tuli kateus minuunkin)

Taru kirjoitti...

Mä olen vahvasti sitä mieltä, että JOS PITÄÄ yleisesti hehkuttaa jatkuvasti suhdetta, siinä on jotain VIALLA. Piste.

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä!

Tuula kirjoitti...

Muakin ihmetyttää ja vähän ällöttää, jos joka asiasta "rakkaan" kanssa pitää hehkuttaa. Mihin sillä korostamisella pyritään??

Me ei tehdä miehen kanssa ikinä mitään. Se on jo suoranainen spektaakkeli, jos kävellään yhdessä pieni happihyppely. Perheen kanssa tehdään satunnaisesti jotain, mutta aika tyypillisesti sekin päättyy joko lasten raivokohtaukseen (tyyliin että lapsi suuttuu, kun se häviää rankkarikisan) tai sitten muuten vaan kehkeytyy joku kamala perhe-/parisuhderiita. Helpompi olla omissa oloissaan ;)