Huraa, taas uusi viikko eli uusi luku elämäni romaaniin. Huomaatteko, maanantaisin kykenen aina huikeaan optimismiin.
Viikonloppuna harrastin äkäilyä, itsetuhoisuutta (?) ja kateutta. Muuta syytä ei oikeastaan löytynyt kuin syrjäytyminen ja uupumus.
Eilen kävin illalla ystäväni kanssa kävelyllä ts. kuuntelin ystäväni elämän viimeaikaisia kääänteitä. Rehellisesti jouduin toteamaan, että jossain määrin ahdistaa tämä viime aikainen kuuntelijan rooli. Tai ettei tule väärin ymmärryksiä, niin täsmennän, että ahistaa se kuuntelu siksi, ettei mun elämässä tapahdu mitään kertomisen arvoista puhumattakaan siitä, että olisi edes mitään mainittavaa.
Minä siis kuuntelen ja keskustelen, mutta oman elämäni kuittaan sanomalla EI MITÄÄN.
Hieman "kateutta" ilmassa siis. Kadehdin myös muiden lomia, matkoja, vaatteita, vapaa-aikaa, mainitsenko vielä lomasuunnitelmat ja vapaan.
Sellaiset päivät oli siis mulla.
Tänään on ollut tosi hyvä viikon aloitus. Aamu sujui hyvin ja sutjakasti. Piste. Kävin koiralenkillä. Toinen piste. Kaveri kävi pikaisesti kahvilla. Naurettiin katketakseen kun vertailtiin viikonloppufiiliksiä, jotka molemmilla oli tasoa "kas, sillankaide", Nyt olen vielä saanut tehtyä aika hyvää alkuviikkosiivousta ja pullataikina kohoamassa. Kohta tulee toinen ystävä kahville poikansa ja koiransa kanssa. Kaikilla siis kivaa.
Ennenkuin huomaankaan on ilta ja harrastuskuskaukset alkavat.
Hyvä päivä!
jk. Esikoinen luki lempilukemistoaan eli Hellapoliisin nettisivua. Valitsi sieltää eiliselle ruoan. "Täytyy joskus kokeilla jotain uutta". Saatiin kookos-katkarapu pastaa.
Iltapalaksi ostetttiin ciabatta, johon tehtiin viiltoja, täytettiin valkosipulivoilla ja juustoviipaleilla, hetkeksi uuniin. Loppui muutamassa minuutissa.
3 kommenttia:
Itsetuhoisuutta (?) ja kateutta on ollut liikenteessä, et ole ollut yksin. Lisätään siihen vielä itsesääli, niin ”kauhean kiva” paketti on valmis.
Sä olet kyllä sellainen säkenöivä timantti koko nainen, sissi, arjen sankari & pyörittäjä, briljantti tehopakkaus, kaunis sisältä ja ulkoa, älä unohda sitä hetkeksikään!
Mut hei, eikö marraskuu ole sellainen, että kenellekkään normaalille ihmiselle ei tapahdu mitään? Paitsi niille muutamalle onnekkaalle, joilla on loma ja niille, jotka sekoaa joulusta. Mulle ei ainakaan tapahdu mitään. Marraskuu on perseestä, eikä joulukuukaan ole juuri kummempi. Sitten aattoyönä alkaa helpottamaan :)
Olen ajatellut tätä niin, että pitänee järjestää ensi vuoden marraskuu siten, että minulle tapahtuu paljon kaikkea ihanaa.
Minä ainakin olisin loman tarpeessa. Olen taas saanut niskani todella kipeiksi siitä, että olen pilkkinyt puhelinpalavereissa. Ilmeisesti sitä ei voi laskea levoksi, koska havahdun viimeistään kolmannella kerralla, kun nimeäni huudellaan ja jotenkin mystisesti tiedän, mistä puhuttiin :) Mutta jestas on kipeät nistkat.
Lue nyt moneen kertaan Elisan kauniit sanat ja keskity niihin.
Elisa, kohta me muistellaan tätä aikaa hekotellen :D
Kepponen, sä olet loistava ideamaakari. Nyt aletaan panostaa ensi marraskuun suunittteluun. Pelkkää huimaa kiitoa silloin. Hauskuutta ja lisää hauskuuttaa.
Siihen asti täytyy nauttia Elisan sanoista ja yrittää uskoa niihin
Lähetä kommentti