Niin ollut riemastuttava tämä loppuvuosi. Sen riemastuksen syytä on sekin et olen jokusen kilon hankkinut jokusessa viikossa. Elämän ainoa "helppo ilo" on syöminen. Blääh!
Tässä yhtenä päivänä minä ja mies molemmat täytettiin biljoonasiivuinen pumaska, jossa kyseltiin lapsesta kaikkea mahdollista. Opetttaja tahollaan vastasi samoihin kysymyksiin. Eilen palaveerattiin koululla. Paikalla me, opettaja, erityisopettaja, terveydenhoitaja ja lääkäri. Pikkunen kokoontuminen siis.
Niin ovat huolissaan viidesluokkalaisesta, joka alisuoriutuu ja häiriköi. Siksi testit. Vastausten perusteella vahvasti adhd:hen kallellaan. No sehän tästä vielä puuttuikin.
Koulu ei voi enempää tehdä kuin ovat tehneet. Meidän pitää nyt itse pakottaa perheneuvola ottamaan meidät vastaan, pyytää niitä testaamaan lapsi, saamaan psykologin palveluja ja mahdolliset lääkkeet.
Mukavaa toki, kaikki.
Mitäköhän muuta tänne kuuluu? Esikoinen täytti 13 ja sitä juhlittiin ihanan leppoisasti sunnuntaina. Olin äärettömän rela. Kakun tilasin leipomosta, ostin paljon brietä ja sipsejä ja karkkia. Hämmästyttävän leppoisa olin, koska kävin jopa katsomassa esikoisen säbämatsin aamupäivällä ja tulin kotiin puoli tuntia ennen vieraita.
Ennen olin juhlapäivinä kireä kuin viulunkieli ja stressasin kaikesta. (Tästä syystä en oikein juhlia järkkäilekään)
Mutta siis kivat juhlat, ihana sankari.
Mistäköhän esikko niin viisaaksi on oppinutkaan? Sen elämässä on näemmä kauhea osa. Mun rauhoittelu ja sympatiseeraus. Esim. la mulla oli megalomaaninen pimahdusromahduspäivä. Vollasin vaan.
Jossain vaiheessa ystävä kävi meillä mun kansssa hetken hengaamassa (salatupakalla), jonka lähdön jälkeen esikko kysyy lempeästi "oliko siitä iloa kun x kävi täällä sun kanssa höpisemässä".
Mutta kyllä, joulumieli hiljalleen hiipii. Parasta joulussa on se, että siihen sisältyy LOMAA jopa mulle. Paras joululahja.
6 kommenttia:
Hyvähän se on että testataan ja tutkitaan. Toivottavasti saatte myös apua ja mielellään pian!
Mulle joulu ja lasten loma on kyllä pelkkää painajaista, kaikki kotona 2,5 viikkoa tälläisena epätalvena. Hajoan jo valmiiksi :D
Hyvä että testataan.
Hyvä, että tutkitaan. Tsemppiä!
Totta, hyvä että tutkitaan. MUTTA mua ärsyttää se, et alle kolme veenä pojan lastentarhanopet odotti 3v neuvolaa ja diagnooosia. Neljä veenä poika testattiin, ei ole adhd, kaksi v toimintaterapiaa. Ekaluokkalaisena oli samanlainen palaveri kuin nyt. Jutut samat: älykkyys kompensoi sähläyksen. Odotetaan et kasvaa. JA NYT viidesluokkalaisenako VASTA se diagnoosi saatais? Ja jos ei saada, mitä sit?
NO pikkumurhe tää on, en mä sillä. Sama lapsi tämä on kuin aina :D
Loistavaa jos poika saa nyt jo apuja. Meillä esikoinen täytti nyt kesällä 22 vuotta ja vasta tänä vuonna sai ADHD-lääkkeet. Mutta olonsa on niiden kanssa niin hyvä, että pelkää jos ne käsketään lopettamaan. Joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Hyvä, että tutkitaan ja toivotaan, että selviää diagnoosi.
Eräs tuttu poika sai ADHD-diagnoosin noin kaksi vuotta sitten (on nyt 10 v.) ja on kuulemma lääkkeet kovasti helpottaneet pojan itsensäkin mielestä kouluun keskittymistä. Hän on pärjännyt hyvin loistavien sosiaalisten taitojensa ansiosta ja nyt pärjää paremmin myös koulussa. Lääkkeet toki muuttavat lapsen käytöstä myös kotosalla rauhallisempaan suuntaan, mikä ei siis ole tietenkään hänelle tyypillistä, joten perhe on päättänyt minimoida niiden käytön vapaa-ajalla.
Vähän aikaa sitten minulla oli asiakas, johtotason tehtävissä työskennellyt henkilö, joka kertoi, että hänellä diagnosoitiin työuupumuksen ja masennuksen yhteydessä ADHD reilu viisikymppisenä. Kuulemma selitti monta juttua lapsuudesta ja koko elämän varrelta.
Että asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin. Tsemppiä!
Lähetä kommentti