Keski-ikäinen keittiössä

Kuinka on mahdollista, että aamiaisenrakastaja unohtaa syödä aamiaisen? Junnulla on ollut kympin aamu, eli todella todella pitkä ja hidas aamu. Vein pojan, kävin kaupassa, käytin koiran ja yhtäkkiä vatsani kertoi jääneensä ilman syötävää. En voi käsittää.
 Nyt sit mietin syönkö aamiaisen vai odotanko hetken ja syön vasta lounaan.
Valintoja valintoja....

Eilen mulla oli vapaaehtoinen "asun keittiössä"-päivä. Tarjosin kaverille lounaan. Se oli kuullut juttua mun Croque monsieur- leivistä, joita sitten tarjosin salaatin kanssa.
 Iltapäivällä iski tylsyys ja leivoin ranskalaisen mutakakun. Hetken kuluttua esikoinen tuli kotiin ja halusi tehdä pitsapiiraita, joiden ohjeen löysi köksänkirjastaan. Siinä sitten väkerrettiin yhdessä, jonka jälkeen olikin aika tehdä iltaruokaa.

Tänään menen junnun kanssa ex tempore kylään kaverille ja isot pojat saa syödä pakastepitsaa. En kai mä koko ajan voi olla kotona ruokaa laittamassa...
Olen aika epätasalaatuinen äiti-ihminen.

Kuulin muuten esikoiselta, että sen kaveri ei joudu IKINÄ tekemään keittiössä mitään. Sen äiti tekee sille leivätkin valmiiksi. Olin et Oikeestiko? Mietin et noinko munkin kuuluis tehdä, mutta mieskin totesi et ei missään tapauksessa. On hyvä et nää selviää kaikista aamiaisvälijailtapaloistaan ihan itse. Sitten mies vielä lisäsi, että hänen äitinsä teki leivät jääkaappiin valmiiksi ja päätös vahvistui. Olen kotona, mutta en palvelija. (vaikka olen mä sitäkin kyllä, orja)

Keski-iän kriisin hankin taas aikani kuluksi. Vaikka tiedän sen fiiliksen menevän ohi, niin ärsyttävää se on silti. Eilen olin koko illan hapan (vaikka oli hääpäivä ja kaikkea. JA ehkä muuten siksikin. Kuinka vanha mä olen jos kolmekymppisenä menen naimisiin ja olen ollut 14 vuotta naimisissa) Tänään päädyin miehelle lähettämään anteeksipyyntötekstarin. On kurjaa pilata muidenkin elämä happamuudella. Vastaukseksi sain hymiön.
Onneksi.