Miksi jotkut naiset kuvittelee olevansa pyhimyksestä seuraavia ihan vain siksi, että ovat äitejä?
Mulla oli suuret odotukset tälle viikonlopulle, jolloin olen semivapaa. Kaikki haaveet karisi, kun en saa ketään lähellä asuvaa kaveria leikkiseuraksi. (Ja nimeltä mainitsematon Elisa potee krapulaa, eikä jaksa ottaa vastaan) Tämän johdosta vaivuin suureen synkkyyteen ja epätoivoon.
Oikein nautin tästä traagisesta rypemisestä. Listaan asioita, joita en halua tehdä.
En halua asuntomessuille
En halua karavaanariksi
En halua juosta maratonia enkä harrastaa vaellusta
En halua pestä enkä maalata aitaa
En halua tehdä remonttia
En halua rakentaa taloa
En halua neljättä lasta
En halua opiskelemaan
En halua kesämökkiä
En halua harrastaa agilityä
En halua alennusmyynteihin
En halua oikeastaan mitään muuta kuin istua keittiössä lukemassa, mihin olenkin viime vuoteni tehokkaasti käyttänyt. Matkoillakin kaipaan keittiötä. Oikeesti.
(Oikeasti haluan monia asioita ja kovin kovin paljon tykkään monista asioista mukaan lukien elämäni ja erityisen paljon tykkään ystävistäni. )
Ainiin, miehelle huokasin "miksi olen näin tylsä" johon mies vastas että älä sitten ole. "AHAA; mä siis olen susta tylsä?" (Mies ei lähtenyt mukaan tähän keskusteluun. Olenko muistanut sanoa, et mm. siksi mies on niin rakas.)
Olen taas sitä mieltä, että elämä menee mun kohdalla hukkaan samalla tavoin kuin nuoruus menee nuorien kohdalla hukkaan.
Miehelle aloin suunnitella parempaa vaimoa. Tähän tulokseen tulin: Korkeasti koulutettu, vaellusta ja triathlonia harrastava, rakastaa historiallisia kirjoja. Mitäköhän muuta?
Miestä nauratti mun suunnitelma tosi paljon. Nauroi myös sitä, et musta tulee ihan junnun kaltainen, kun mulla ei ole kaveria. Maailma pilalla.
Mut mitäs on ollut maailman hauskin kesä, jossa on ollut paljon kivoja tapahtumia (paitsi ystävän pois muutto) ja "kohtaamisia" ja hauskassa seurassa nautittuja viinilasillisia. En niin millään kestä tyhjää viikonloppua :D
Eilen kävin Kodin ykkösessä verhoja etsimässä lapselle. Ostin verhot kaikille kolmelle, minkä johdosta päätin järkätä keskimmäisen huoneen uusiksi. Esikoinen sai huonekateuskohtauksen ja piti senkin huone uusia. Huomenna siirryn junnun kammioon sisustaan. Puuska!
Olen alkanut vakavasti lihomaan. Katkeraa kuulkaas. Osasyy varmaan tämä helle, kun en laihdu vaikka yritän. Ja sitten tuskastun ja syön herkkuja. Kiikkuu kaakkuu...
Eilen kiikuin minä. Istuin pari tuntia Teho-osastoa katsomassa dvd:ltä ja siemailin viiniä. Kun menin nukkumaan askel heitteli metrin sinne ja toisen tänne. Pelottavaa. Helteellä ei saa vaan istua ja juoda.
3 kommenttia:
Sulla on oikeesti maailman fiksuin mies. Peukku!
Mitä mä mä en halua:
En halua olla enää pitkään näkemättä sua :)
En halua elää laput silmillä.
Puss.
Ensi viikko? Nyt lasten kanssa rantsuun - pakko meksella eilisiä kalavelkoja.
loistava lista!
Mäkään en halua
-alennusmyynteihin
-patikoimaan
-kesämökkiä
-remontoida tai rakentaa
ja juuri nyt haluan
kotiin.
plääh; lomanjälkeisangst
Mieletön ajatelma!
Mä en halua tehdä mitään ja mäkin oon vähän lihonut. Aijai miten katkeraa!!! Bäääd bääd bääd!
Mutta mä yritän lohduttaa itseäni, että toi tekemisen haluamattomuus on ohi menevää ja liittyy tiettyihin kuukauden vaiheisiin/ elämän sykleihin ylipäätään, ja että se taas toivottavasti kohta menee ohi.
Se toinen ärsyttävä juttu, mikä liittyy kiloihin ja niiden seilaamiseen ees taas, on isompi pulma. Mä oon joutunut muöntämään, että oon ikuinen laihduttaja eli eräänlainen alkoholisti, joka ei koskaan ole kuivilla ruuan suhteen. Nyt on toisaalta helpompi tehdä noita korjausliikkeitä, kun on vielä hyvässä muistissa, millä ne kilot lähti.
Lähetä kommentti