Oleelliset kysymykset

Takana loistavat kaksi päivää. Olen ollut kuin varsa kesälaitumella tai joku muu klisee. Perjantaiaamuna vein "työn" lomille ja sen jälkeen olen keskittynyt omaan kivaan. Kävi niin ihanasti, että junnu löysi taas uuden kaverin ja nyt on 12 tuntia päivässä kaverin ja muiden kylän lasten kanssa liesussa. Minä siis todella vapaa.
Olen kävellyt pitkiä lenkkejä, tavannut kavereita, käynyt kahviloissa kavereiden kanssa. Kävipä yksi ystävä tekemässä mulle bling bling kynnetkin.
Eilinen oli kuitenkin paras. Ensin viiden kilsan kävely, pitkä aamiainen, kauppareissu ja sitten ystävälle (K) kahville. Muka käymään. Juotiin kahvia ja lasi skumppaa. Kolmen tunnin kuluttua havahdun siihen, että lapset saattais haluta ruokaa. Lähdettiin kävelemään meillepäin ja matkalla tavattiin junnun uuden kaverin äiti, jonka kanssa jäätiin suusta kiinni.  Tosi hauska tuokio, johon sisältyi paljon puhetta lasillisen juomisesta.
K tuli lainaamaan autoani ja minä menin tekemään sitä ruokaa perheelle. Kun K palautti hetkeä myöhemmin auton avaimia ehdotin lasillista. Päädyttiin siihen, että K menee kotiin syömään ja minä syön äkkiä ja lähden soittamaan uuden tuttavuuden ovikelloa ja pyydämme mukaan K:n kotiin viinilasilliselle.
Olisittepa nähneet tämän uuden kaverin ilmeen kun menin ovelle ja pyysin leikkimään. "Te olette mahtavia"
 Pihalla näin junnun lapsikatraan kanssa, sanoin minne menen ja että kotona esikoinen antaa ruokaa ja tallennuksella on hyvä leffa, tulen pian.

Meillä oli todella todella hauskaa. Päästiin hetkessä samalle aaltopituudelle. Jään rikkoi lopullisesti mun tärkeät oleelliset kysymykset. "Oletko sä niitä, jotka sanoo että lasten kanssa on vaan ihanaa ja mulla ei ikinä mene hermo? Entä onko sun statuksissa lauseet I love my family, mulla on maailman paras mies, sydän sydän? " Uusi kaveri kauhuissaan ulvaisi, että en todellakaan ole tollanen. Sanoin et okei, sitten me voidaan olla sun kaa eikä aleta hylkiä sua.
 Joo, noin typerät jutut meillä oli. (mulla)

Kotiin tulin 22.30. Puoli yhdeltätoista illalla. Kotiin, jossa nuorin lapsi on seitsemän. Ennenkuulumatonta. Siellä se katseli leffan loppuminuutteja ja söi jäätelöä. Hyvin helposti suostui menemään nukkumaan.

Vitsi mun elämä on mennyt helpoksi. Ehkä kuitenkin hyvä, että vain viikonloppuisin tähän mahdollisuus. Tänä iltana hoitolapsi tulee takaisin ja alkaa arki, johon ei liity sanaa vapaus. Nuoruus. Heitteillejättö :D

Nauratti muuten eilen yksi juttu, joka teki mut alkuun "neuroottiseksi". Kun juttelimme silloin alkuillasta sen uuden tyypin kanssa, hän sanoi et näytätpä tosi hyvältä, et yhtään sellaiselta kuin ekatapaamisella. (Epämääräinen kädenheilautus.) Ystäväni K oli ihmeissään, "toltahan toi aina näyttää". (mulla oli mun rakas raitamekko päällä ja punaista huulipunaa, aiemmin olen nähnyt ton äidin meikittä ja päällä xxl kokoinen huppari ja trikoot)
Hekottelin sitten myöhemmin, että musta oli järkyttävää, että joku ihminen on saattanut luulla mua ihan eri ihmiseksi kuin olen. :D
Tää uusi kaveri taas poti kuulemma kriisiä siitä, et hän oli kotivaatteissa ja minä olin mekossa, ja hänen oli pakko ennen lasilliselle tuloa käydä suihkussa ja laittaa kivat vaatteet päälle. Voi naiseus!!

Tän päivän ohjelmassa on laiskottelua, kävelyä ja meidän kolmen naisen kahvilareissu. (tuurilla saattaa lapset päästä mukaan)
Illalla tulee mies kotiin. Olen ekstaasissa, viikon poissaolon jälkeen nähdään. Olen ehtinyt jopa riutua, mutta myönnän, en enää perjantain jälkeen. Pakko olla rehellinen. On ollut liian kiire.