Tiedättekö sen innostuksen, joka syntyy vuoden vaihteessa kun kaikkialla aloitetaan "Älä osta mitään-kuukausia"? Minäkin täällä heti huusin että minä minä myös. Sit yhtäkkiä viime viikolla klikkailin Vintediä ihan huolella. Hyvin monta kertaa tuli painettua Osta-painiketta. Nyt minulla on pari neuletta, farkut, mekko ja kaulakoru. Mutta pakko aloittaa Älä osta mitään tammikuun kahtena viimeisenä viikkona-päivät.
Farkut ilahdutti kyllä eniten. Minähän en vain löydä koskaan farkkuja, joihin mahdun tai jotka yhtään istuvat. Nyt siis ihan sokkona ostin farkut, jotka sekä mahtui että istuivat paremmin kuin housut yleensä. Hinta oli viisi euroa.
Nyt kun mulla on uusia vaatteita ja olen siis myös laihtunut, niin olisi mahtava aika luopua vanhoista. Siis tämä sama laulu joka kerta. HAHAHAH.
Asiasta toiseen. Olin lomalla ja olen vieläkin itsekseni kotona. Reilu kolme viikkoa ollut tällaista lapsetonta aikaa. Olen nauttinut todella paljon. Olen ajanut ympäri pääkaupunkiseutua näkemässä ystäviä, joita näen harvemmin. On ollut myös monia päiviä, joina en ole tehnyt muuta kuin maaannut sohvalla ja katsonut telkkaria. Ja siis oikeasti en ole tehnyt muuta. Just ja just käynyt vessassa tai keittiössä.
Tehnyt todella hyvää. Mutta toissapäivänä iski jo hiukan tyhjä olo. Olen tehnyt kaiken mitä halunnut ja saanut levättyä, mutta nyt en enää osaa viihdyttää itseäni. Olen siis kai aika valmis normaaliin arkeeni.
Hauska huomio lomalta. Mä todellakaan en kaipaa mitään ihmeellistä menoa. Enkä juurikaan tee mitään mikä maksaa. Kerran kävin elokuvissa ja kerran syömässä ystävän kanssa. Ainoat kulut ollut tuliaiskukat, joita vein ystäville.
Tämäkin on sitten hyvä muistaa siellä omassa arjessa. Mulle riittää aika pienet jutut , että viihdyn. Ei tarvitse kadehtia muita, jotka tuolla viilettää tekemässä asioita, koska en niitä näemmä tee vaikka ehtisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti