Tänään on hääpäivä numero 13! Junnu sanoi aamulla "ai niin vähän". Sanoin että kyllä se pidemmältä tuntuu. Vitsivitsi. Oikeasti se tuntuu paljon lyhyemmältä ajalta.
Me ei olla myrskyisiä. Mies on tyyni ja minä olen traaginen. Sen ajan kun en ole hauska tai tylsä.
Meillä molemmilla on vapaus tulla ja mennä ja olla. Kaikki oikeastaan sallittua. Ei me kumpikaan olla ein sanojia. (Paitsi minä sanon itselleni EI )
Mä edelleen hämmästelen sitä miten me ollaan yhdessä. Niin super erilaisia kun ollaan. Mutta sit taas, ne samanlaisemmat parit on eronneet. Ehkä siksi me ei olla.
Lapset ei ole rasittaneet parisuhdetta. Oikeasti. Siinä me ollaan parhaita mun mielestä. Ei meidän riidat tai mitkään koskaan lapsista tai sen tuomasta arjesta johdu.
Ollaan hyvä perhe.
Välillä mä kuolen tylsyyteen. Luulen, että mieskin saattaa joskus hieman kuolla. (Mutta tuskin. Olen niin säkenöivä ja kiinnostava)
Ja juuri kun luulen, että kuolen, niin naps, onkin äärettömän kivaa.
Mä en ole vielä kasvanut aikuiseksi. Arki ja avioliitto on vaikeita asioita. Ja sit ne kuitenkin on niin helppoja. (No ei ole, huijasin)
Kyllä mä täällä pysyn ja tän miehen pidän!!!
jk. Sain lahjaksi hienon hienon kännykän. Jihuu! (paitsi ei jihuu, mä joudun opettelemaan sen käyttöä)
4 kommenttia:
Ihana kirjoitus ja ihana pari olette! Kadehtisin teitä, jos en olisi onnellinen sun puolesta ♥
Onnea!!
MAHTAVASTI Onnea tätäkin kautta!
Nyt meette pusuttelemaan ja nipistätte toisianne pepusta! (Nyt oon kade :))
Onnittelut hääpäivän johdosta! Teillä on hyvä parisuhde ja perhe, nauttikaa siitä.
Kiitos kiitos kiitos kaikille!
Lähetä kommentti