tiistai 17. syyskuuta 2013

Laihduttamisen sietämätön raskaus (Unbearable heaviness of dieting)

Siis kuinka vaikeaa voi laihtuminen olla? Helppoahan se on. Vähän katsoo mitä syö ja mieluummin vähemmän kuin kuluttaa. No ei tällä rouvalla. Siis tuska! Reilu kaksi viikkoa sitten aloitettiin ystävän kanssa se projekti, minkä alussa otettiin ne nöyryyttävät valokuvat. Ette arvaa mikä on mun kahden viikon tulos? No plus 200 grammaa. WTF sopii tähänkin kohtaan mainiosti.
Viime viikolla ystävä laski mun "huonon ruokailun päivän" kalorit kiloklubin laskurissa ja sai tulokseksi vajaa 1000 kaloria. Ja minä sain taas haukut :) liian vähäisestä syömisestä. Elän kuulemma säästöliekillä enkä laihdu. Sain ohjeet miten syödä ja yritin keskittyä niiden avulla oikeaan ruokavalioon. Mulle on vaan vaikeaa siihen keskittyminen. Liian helposti sorrun ottamaan kaapista vain jotain, tai sit syön liian harvoin ja todellakin otan vaan jotain. Proteiinien lisääminen sentään on onnistunut. No mutta silti. En laihdu. Perse.
 Kohta pitää ottaa järeät aseet käyttöön eli kirjoittaa paperille ylös jokaikinen ateria ja laittaa kännykkään muistutus siitä, et on aika syödä.
Eilen kyllä kokeilin toisenlaista lähestymistapaa. Söin neljä pullaa, jäätelön, 100 grammaa Tobleronea ja niiden välissä tonnikalasalaatin kananmunalla. Mikä ei kuulunut joukkoon?

Ristiriita tässä on se, et aina ajoittain laihdun vaikken tiedä miksi, kun suurinpiirtein samalla tavalla elän kuin yleensä. Mutta jos yritän, en onnistu. Toimiiko mun kohdalla sittenkin parhaiten se Patrik Borgin ajatus, että ihminen laihtuu kun lopettaa laihduttamisen?

Kyllä on taas hankalaa tällai pienessä mittakaavassa.

10 kommenttia:

kamomilla kirjoitti...

Kuulostaa erittäin tutulta...;)

Mulla ainakin toimii tuo Borgin menetelmä. Kunhan vaan muistaisin sen. Kun meinaa aina kuitenkin mennä siihen laihduttamis-moodiin. Sen olen tosin jo niin nähnyt. Ei toimi mulla. En vaan halua että laihduttaminen hallitsee liikaa mieltäni.

Tsemppiä sulle!!!

P kirjoitti...

EN ole siis yksin, taaskaan. Mä olen jo ainakin pari vuotta ollut ton Borgin kannalla, mutta sit kun laihtuu "vahingossa", sortuu siihen laihduttamiseen ja sit taas menee pipariksi. ELi, taas yrittämään laihduttamattomuutta.

Tuula kirjoitti...

Mä luulen, että painoon vaikuttaa niin moni muukin asia kuin vain kalorit ja niiden saaminen/kuluttaminen. Itse jollain lailla lössähdän, jos en nuku tarpeeksi. Ja hormonit vaikuttaa, samoin kuin yleinen vire. Joskus, kun on oikein innoissaan jostain, niin solut tuntuu pyörivän kaksinkertaisella nopeudella ja elimistö hyrrää tyytyväisenä. Välillä sitä taas on kuin talvihorrosta nukkuva otus, noin niinkuin fysiologisilta toiminnoiltaan. Ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, ettei se ole pelkästään 1+1 -kaaviolla laskettavissa mikä mihinkn vaikuttaa.

Tsemppiä!!
Jos yhtään lohduttaa, niin sä olet yksi säteilevimmistä naisista, jonka tiedän. Sä vaan hehkut, ja olis kiva tietää miten sä sen teet :)

P kirjoitti...

Tuula, olet varmaan ihan oikeassa. Ei tässä matematiikalla pärjätä minkä todistaa sekin et olet tollanen mallivartaloinen suklaansyöjä.

Mut iih, säteilevä ja hehkuva. Sä onnistuit itkettämään mua. Kiitos. :)

Muusa Liinpaa kirjoitti...

Ootko ajatellut et lopettaisit? Ihan vaan lopettaisit sen laihduttamisen, keskittyisit muihin asioihin ja katsoisit mitä tapahtuu...

Katsula kirjoitti...

Tsemppiä hyvä ihminen!

Minä olen huomannut että parhaiten tai toisiksi parhaiten toimii se että tarkka ruokalista (toisen laatima) ja sitä vaan noudatan aivoittomasti. Paras keino oli tietty pussikeitot, mutta en usko niiden pitkään vaikutukseen. Ainakaan itselläni.

Fitfarmin superdietin ruokavaliolla olen nyt kokeillut ja tuntuu toimivan vaikkei kaikkea sitä liikuntamäärä ehdikkään harrastaan.

marikan polut kirjoitti...

voi apua, päätin tänään että kommentoin mahdollismman moneen blogiin.

Mulla ei oo mitään sanottavaa laihduttamisesta.
Paitsi että särkylääkkeet lihottavat. Tai ainakin nostavat painoa.

tsemppiä sittenkin.

Taru kirjoitti...

Tsemppiä Muru! Sä OLET IHANA ihminen ja rakas blogiystävä.

Taru kirjoitti...

Vielä tuli mieleen, että vain sä osaat syöttää, juottaa ja liikuttaa itseäsi oikein ja tarpeeksi usein just sulle. Ja tärkeintä on kuitenkin että pysyy hengissä ja elää sellaista elämää, joka on ylipäänsä elämisen arvoista.


P kirjoitti...

Yksis, olet oikeassa. Otin testiin heti. Näemmä syön salaattia ja karkkia :) Vaa'alle en viitsi mennä. :)

Katsula, mulla ei toimi tiukta ohjeet. Alan kapinoimaan heti. Ihan varppina laihtuisin fit farmilla mut pää ei kestäis...

Marika, sinä ihana, laihduttamaton tasapainoinen ihminen

Elisa. kiitos ja kiitos ja kyllä. pitää elää elämisen arvoista elämää