Tämä on jo liian lannistavaa munkin kirjoittamaksi. Varoitus.
Aloin vasta nyt lukea Marikka Bergmanin kirjaa Pientä elämää etsimässä. Alussa puhutaan kuinka multitasking on pahasta. Ja sanotaan "Suhtautuminen elämään tekemislistana johtaa likinäköiseen perpektiiviin. Jos listan asioita vain kiireisenä toimittelee ja ruksailee yli, hämärtyy käsitys kokonaiskuvasta, miksi oikeastaan teen tätä. Mikä on tämän elämänvaiheen tarkoitus, tämän päivän merkitys."
Ja sitten, aina kun alan miettiä tällaisia, mulle tulee mieleen et täällä sitä vaan puuhastellaan, what's the point, ei pointtia, ei mun tarttis ees olla täällä". Öö, ei varmaan ollut kirjoittajan tarkoitus ajaa lukijoita itsemurhaan.
Mulle ei ajattelu sovi, mulle sopii ihan vaan eläminen ja tekeminen. Hymiö.
Mä haluan olla tarpeellinen ja haluan olla huvitettu. Viihdytetty.
Kinttupolkujen Marika kirjoitti juuri hauskan arvostelun nomadielämästä kertovasta kirjasta. Mä ahdistuisin nomadina täysin. Ei mua kertakaikkiaan tipan vertaa huvittais olla vaan ympäri maailmaa hengailija. Kamala ajatus. Ihan liikaa jäis aikaa sen miettimiseen, mikä on elämän tarkoitus. Ei ainakaan hengailu. Mun tapauksessa.
Ja mitä ne nomadit muuten tekee eläkeiässä? Hengaa aina vaan jossain? Uh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti