sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Riipaisevaa

Aloitin aamuni riipaisevalla menneiden muistelulla kn luin tämän. Niin voisi olla kuin omasta elämästä, mutta paremmin kirjoitettuna.
Ajoittain tuntuu, että koko loppuelämäksi jää ihmiseen (äitiin) se tunne, mikä tulee kun saa omaan lapseensa "leiman". On eri asia itse tietää, että jotain on, kuin kuulla joltakulta kasvattajalta että ON. Muistan myös sen ärsyyntymisen, kun jotkut vähättelee "ei sillä mitään ole, se on vaan pieni poika", tai "se on vaan oinas". Vaikka naurattihan ne. Etenkin se oinas. Paikkansahan sekin pitää....

Edelleenkin olen kuitenkin helpottunut siitä, että kasvun myötä kaikki on helpottunut. Koulu menee paremmin kuin olisi ikinä kuvitellutkaan. Surullisinta on lapsen huono itsetunto, kelto aikanaan sanoi, että jotkut vaan syntyy itsetuntopalikka väärässä asennossa. Mutta entä jos se johtuukin siitä, että koko elämänsä on saanut liikaa negatiivista palautetta, sekä muualta että minulta. Kehun lasta sata kertaa päivässä ja negatiiviset palautteetkin pyrin antamaan muodossa "olet niin fiksu ja ihana lapsi, voisitko käyttäytyäkin siten".

Jospa olisi aika siirtyä iloisiin asioihin. Lauantaina lähdettiin miehen kanssa sänky- ja autokaupoille. Junnu jäi isojen poikien kanssa kotiin. Ilahdutti, kun keskimmäinen sanoi, että saako junnu jäädä tänne, mä haluan leikkiä sen kanssa ja lupaan pitää hyvää huolta. Entiset tappelupukarit on ihania kavereita nykyään. Elämä on jo niin helppoa.
MIKSI siis tämän päivän aloitin happamana "taas alkaa yksi siivouksen täyteinen päivä". Eikö vois mennä ilon kautta. Vaikka niin, että "Voi miten ihanaa on sitten kun on siivottu".

Hyväpäivähyväpäivä



2 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Olen huomannut sen meillä, että kehumisella ja kannustamisella saa muutosta aikaseksi. Meillä ainakin ajoittain yrittävät niitä kehuttuja käytösmalleja. Se vaan vaatii itseltä niin välillä niin hirveästi tsemppiä. Minä ainakin luiskahdan ajoittain helposti siihen arvostelevaan tai komentavaan sävyyn enkä muista kehua niistä pienistä jutuista. Sitten räksytetään kaikki toisillemme.

Hei, musta on aivan normaalia, että siivouspäivä on kenkku päivä. Mä en ainakaan pysty sellaiseen ylimaalliseen suoritukseen, että ennen siivousta olisin, että onpa ihanaa kun on kohta siistä. Se on vaan pakko hoitaa ja hampaat yleensä kirskuu.

hyvähyvähyväpäivää sinne :)

hiivi kirjoitti...

P ystäväiseni, nauratti vähän kun oletin tuon linkin olevan johonkin hirmusen hienoon tekstiin, ja sitten törmäsin omaan blogiini. Niinpä niin, we share the same feelings, useammassakin asiassa... Kiitos kun oot olemassa!