keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Mitä jos?

Mä aloin eilen miettimään millaista mun elämä olis, jos olisin viimeiset 3,5 vuotta ollut "oikeissa" töissä. (Olenkohan mä ainoa ihminen maailmassa, joka pitää mun nykyistä työtä leikkityönä?)
Kauhean vaikea arvata millaista elämä olis? Ainakin me taidettais asua meidän vanhassa kodissa vielä, liian pienessä. Mä veikkaan et meillä ei olis nykyiseen varaa.
Jos me asuttais tässä, niin isot pojat joutuis kävelemään koulumatkat talvisin miehen työmatkojen aikaan (ja usein muulloinkin) mikä tarkoittais sitä, et seiskalta alkais tarpomaan koulua kohti. Keskimmäinen olis ollut ip: kerhossa, mikä olis tehnyt sille pahaa. Ja meille vanhemmille pahaa marinan ja negatiivisen palautteen muodossa. Junnu olis päiväkodissa iltaan asti, mikä sattuis mun sydämeen. 
Isot joutuis olemaan pakolla itsenäisempiä kuin haluaisivat. Mä en pystyi valvomaan niiden hommia mitenkään. Nyt ne osaavat olla varsin omatoimisia ja yleensä tiedän mitä ne tekee ja missä. 
 Meillä ei olis koiraa.
Mulla ei olis vapaa-aikaa. Mun illat olis ruoan laittoa ja siivoamista. Ja harrastuskuskauksia. Mä olisin stressaantunut ja ärtynyt.
Mulla olis todennäköisesti kivoja työkavereita. Mulla saattais olla työ josta tykkään. Tai sit mulla olis työ, jota olis vaan pakko tehdä.

Nyt mulla on lapset lähellä. Mulla on vapaahkoa aikaa, vaikkei välttämättä vapaata. Mulla on sosiaalista elämää. Mulla on välillä tuskaisen tylsää. Välillä aika matelee. Viideltä illalla olen muistaessani onnellinen, et olen saanut tehdä jo kaikki pakkohommat ja ruokakin valmista, kun muut vasta jotakuinkin siellä päiväkodilla. Mä en välttämättä saa pitkiin aikoihin olla vain oman perheen kanssa, vaan aina on se yksi muukin  lapsi. Mikä yleensä ei kyllä ole ongelma, vaan ihan tavallista perhe-elämää.
Mä en tietäis miten kivoja ja empaattisia lapsia mulla on. Mihin heräsin  taas tänään, kun sain kaikilta lapsilta kuulla, et ne ei kestä "tota". Koska silti ne on olleet kivoja "tolle" tai vähintään samanlaisia kuin toisilleen. 
 Mä myös uskon, et me miehen kanssa saatettais riidellä enemmän. Miehen työmatkat ajais mut hulluuteen, mitä ne nyt useimmiten ei aja.

Vaikea keksiä niitä plussia, kun on kokemusta vain seitsemän kuukauden kokemus kahden lapsen työssäkäyvästä äitiydestä. 

Ei kommentteja: