Taloudellisuus, siivous ja sen sellaista

Kuitenkin haluatte tietää onko mun projekti vieläkin kesken, On. Sen jälkeen kun vein esikoiselta tyhjentyneeeen kaappiin takit ja mekot, ei ole tapahtunut mitään. Mut onneksi ei. Onpa edessä tekemistä :) Ja äsken luin Kinttupolku- Marikan ihanan vaatekaappijutun ja haluan sellaisen itsellenikin. Sekä kaapin että jutun. On vain hyviä käyttökelpoisia vaatteita sopiva määrä. Kuinka loistokasta!

Taloudellisuuskin on vähän sitä ja tätä. Välillä oon ja välillä en. ( viime viikkoina mennyt ruokakauppaan 150e viikossa. En tajua kuin olen noin halvalla selvinnytkin) Askel parempaan on edessä. Naapuri ostaa mun toiselta naapurilta ostamani auton ensi maanantaina, kunhan auto on katsastettu. How nice.

 Toinen "ylimääräinen" auto on tällä hetkellä miehen käytössä toistaiseksi ja hän maksaa sen kulut. Eli sekin murhe poissa. 

Lisämurhe edessä. Taloon on kuulemma tulossa kattoremontti. Miten hitossa senkin maksaa? Paitsi rahalla :(

Mitäköhän se "sen sellaista "sitten olisi? Elämä on ollut vaihtelevaa. 

Tänään onneksi näen Sutkautus-Tarun pitkän tauon jälkeen. Lisäksi hoitomuksut kotilomailee, eli tänään olen VAPAA. Jos olisi joku paikka minne piiloutua omilta lapsilta, niin olisin intona. Mä en nyt halua olla saatavilla!

Tänään ilmestyy kasa naistenlehtiä ja ehkä asun niiden ja viinilasin kanssa autossa?

Viime viikolla tein pilatesohjelman neljä kertaa, tällä viikolla nolla. Mut jos tänään aloittais, niin ehtis ne neljä tälläkin viikolla. Tavoite!

Projektit seisoo osa 2

Keksin selityksen sille, miksi ne projektit ei vaan etene. No tietenkin se esikoisen muutto lykkää kaikkea. Olen päättänyt vallata poikien huoneesta esikoiselta jäävän kaapin. Sinne lykkään esim kaikki takit ja liian pitkät vaatteet. Kyllä, liian pitkät. Sinne joutuu myös pari (kymmentä) tavoitevaatetta. Pahoin pelkään, että kaikki mun vaatteet on kohta tavoitevaatteita. Joku lihomiskausi käynnissä. Kirosana. No joka tapauksessa. Vaatehuoneeseen saa jäädä vain käyttövaatteet. 

En ole nähnyt esikoistani toviin montaakaan minuuttia viikkoihin. Se on ollut isällään, jossa talo ollut tyhjänä plus tyttöystävällään viettää aikaa. Saattaa olla etten heti huomaa kenenkään muuttaneen minnekään. Viikon kuluttua on se päivä!

Syömisen ja lihomisen lisäksi, heinäkuu ollut kyllä aika kiva. Olen aktivoitunut tapaamaan ihmisiä eri tavalla kuin aiemmin. Nähnyt kolmea tosi vanhaa ystävää, joita en ollut aikoihin tavannut. On mahtavaa, kun on ystäviä vuosien takaa, joiden kanssa voi jatkaa siitä mihin on jäänyt. Sai taas huomata, että somesta ei voi päätellä, miten ihmisillä elämässä menee ja mitä heille oikeasti kuuluu. 

Mutta some!!!! Ilman somea en tuntisi Kinttupolku-Marikaa. Me näimme viikko sitten livenä ihan ensimmäistä kertaa. Oli kerrassaan mahtavaa tavata joku jonka tuntee muttei ole nähnyt. Voi samantien puhua ASIOISTA, eikä tarvitse tutustella hiljaa ja höpistä säästä. 

Marika oli ihan Marika, juurikin niin ihana ja rauhallisen viisas kuin blogissaankin. Vähän petyin, kun puheessa ei näkynyt suluissa olevat, pienellä kirjoitetut viisaudet, mutta muuten oli varsin tuttua ja kivaa ja kiinnostavaa. 

Mitäs muuta mä olen tehnyt? Lukenut pääasiassa. Mulla on aivan järkyttävä kirjapino lukemattomia kirjoja odottamassa hyllyssä. Ostan ihan koko ajan lisää, vaikka entisetkin on lukematta. Mutta onko mitään ihanampaa, kuin tieto lukemista odottavista kirjoista?

Ja kun jokaiseen tunnetilaan on kuitenkin eri kirjansa. Talvella luin paljon Camilla Läckbergin kirjoja, ja haalin niitä kirpparilta. Sit yhtäkkiä kyllästyin. Lukemattomia on hyllyssä ainakin neljä. Et milloin iskee dekkari-into taas. 

Suurimmalla innolla luen tällä hetkellä kirjoja, joissa naiselle tapahtuu jotain (hirveää) jonka jälkeen hän aloittaa uuden elämän jossain. Joo ehkä vähän lapsellista ja naivia, mutta mä niin rakastan lukea niitä. Haluan uskoa, että minäkin voisin muuttaa esimerkiksi Englannin Cornwalliin ja alkaa leipoa focaccioita ja yhtäkkiä olenkin leipuri, joka elättää itsensä focaccioilla ja siinä ohessa tietenkin pidän neulekerhokahvilaa ja sitä kauttaa saan uusia ihania ystäviä ja kohta on keittiön suuren pöydän ääressä hirmuisesti ihmisiä ilakoimassa. 

(Että montas vuotta mä täytänkään kohta?)

Projektit seisoo, mutta yksi ylpeydenaihe sentään

Terveisiä hyvistä yöunista. Menin eilen nukkumaan 20.45 ja nukuin aamuun asti. 

Halusin vain tulla leuhkimaan sillä, että olen jo viikon pitänyt kirjaa menoista pilkun tarkkaan. Meinasin jo jättää touhun neljäntenä päivänä, kun järkytyin siitä paljonko mulla palaa rahaa kaikkeen. Olen joka kerta jättänyt kirjanpidon noissa kohdissa, nyt pakotin itseni jatkamaan. Viime viikko oli näemmö katastrofi, mutta nytpä pääsen haastamaan itseni ja parantamaan tulosta roimasti.

Ruokaa ei tarvitse ostaa kyllä enempää. Mulla on jo yli viikon tarpeet kaapissa. Huraa. 

 Tänään maanantailta jäänyttä chili con carnea, loppuviikon vaihtoehdot ovat intialainen ruoka purkista (madras), pekonipasta, tonnikalavuoka, itsetehdyt nugetit, hornetit, kanawok.

 Eli TÄLLÄ viikolla mun budjetti (jota mulla ei vielä ole) ei ylity yhtään. NIIN!

Viikon sisällä olen jotain juttuja ostanut pojan uuteen tulevaan kotiin. Kattila ja vedenkeitin. (kirppari, 7e)

Niin ja naapurilta ostan sängyn poikien huoneeseen, koska ihan ihan kohta voin luopua kerrossängystä, koska se eikoinen lähtee.

Sanoinko jo, että esikoinen muuttaa kuukauden kuluttua. Kyynel. Veljekset on onnessaan, koska saavat jakaa tuon huoneen kahtia, kun ei tarvitse mahtua kolmen roikaleen enää samaan tilaan. Niin vaan kaikki muuttuu.

Tänään on muuten paras päivä ikinä. Mun esikoinen on tyttöystävällään tän viikon ja kutsui mut sinne kahville. MUT! Se tai ne haluaa mut kylään! MUT!

Hitsi noi on mulle niin rakkaita. 

Kinttupolku-Marika mainitsi tänään aikovansa raivata vaatekaapin. Muistaakseni mä yritin itseni lisäksi muita patistaa siihen juttuun ja Marika RYHTYY toimiin.  Olenko itse aloittanut? (En)

Tän viikon plan:

lue

raivaa

jumppaa

etsi itsesi

Miten tulla saatanan taloudelliseksi?

Anteeksi kiroilu otsikossa, mutta nyt kuohuu päässä. TAAS päätin alkaa pitämään kirjaa menoista. Kaveri sai aamukahvilla naurukohtauksen, koska on kuullut saman sata kertaa. Nauroin itsekin, että aloitan aina innolla, mutta lannistun kolmen päivän jälkeen, kun niitä summia vaan kertyy ja kertyy.

No, sisuunnuin tästä niin, että nettipankista aloin kirjata summia ylös paperille otsikoilla Ruoka, Bensa ja muu. Se muukin olisi pitänyt laittaa eri alaotsikoille kyllä, koska MUUN määrä oli valtaisa.

Mua oikeasti lähes itkettää. Otin random kuukauden Huhtikuu ja aloin poimii numeroita. Ruokaan reilu 1000e, mikä ahdisti sekin, mutta mitä hittoa on MUUN 700e? Haloo!

Bensaan menee 200-300e, mutta niistä saan osan takaisin töistä, se ei ahdista niin.

Mutta se MUU.

Noihin kun lisää vielä Visa-laskut, joita nelisen sataa kuussa. Plus sähköt, vakuutukset, puhelimet, netit autot...

Voin kertoa, että nyt tuli MOTIa elää taloudellisemmin. Niin, kun siis ostin taloon pari viikkoa sitten kolmannen autonkin. KOLMANNEN. Ajatuksena esikoinen pääsee töihin ja kouluun syksyllä. No, tässä käykin kai niin, että poika muuttaa omilleen piakkoin, joten autosta, jostain niistä, voi luopua. Mainitsinko vakuutukset ja trafimaksut?

Noi summat oli niin jäätäviä että alkoi särkeä vatsaan ja teki mieli itkeä. etten pärjää. Mutta kas, mähän olen pärjännyt. Olen salaisen varakas ihminen selvästi :D Mutta jos olisin tarkempi, niin olisin oikeasti varakas superpärjääjä. 

Mulla on tuo kauppareissuongelmakin. Bonustytär katsoi kauhuissaan, mun kauppamerkintöjä. Käyn noin 40 kertaa kuukaudessa kaupassa. Siis MITÄ?? (Onneksi menee euro per korttivingutus toiselle tilille, vakuutusmaksuja varten)

Onneksi BT on fiksu ja kannustava. Ilmoitti, että nyt on kaapit täynnä ruokaa, tällä viikolla ei tarvitse ostaa lisää käytännössä mitään. Eli kauppakielto tuli. 

Nyt jäi vaatehuoneen siivous taka-alalle, koska nyt mua kiinnostaa vain ja ainoastaan talous. (En aio ostaa enää uusia vaatteita)

(Hieman lohduttaa noissa kauppalaskuissa se, että mun talouden hlöluku vaihtelee viiden ja seitsemän välillä. Et on meitä montakin toki. Plus se esimerkkikuu huhtikuu kertoi et keskimäärin ruokaan ja bensaaan menee 300 viikossa. Tavoite nro 1 on 250e ja pojattomilla viikoilla vaikka vieläkin alemmas)

VINKIT ja vertaistuki kehiin, please!!!

Täydellinen vaatekaappi

Mulla on ystävä, joka osaa ja tietää kaiken. Nyt se tietää kaiken onnelliseksi tekevästä vaatekaapista. Ystävän ystävä on reippaasti ylipainoinen ja oli valitellut sitä, ettei ole mitään päällepantavaa, vaikka hällä on monta kaapillista vaatteita. Tämä kaiken tietäjä sanoi, että kaapit kuuluu laittaa siihen kondikseen, ettei tule paha mieli kun sinne menee. Vaikka kaapissa olisi paljonkin kivoja vaatteita, niin naisella on silti paha mieli, jos kaapissa on epäsopivia eli epämahtuvia vaatteita. Ja paha mieli ei saa tulla.

 Hirmu helppo sanoa, että kaikki vaatteet pitää käydä läpi ja että vaatekaapissa saa olla vain vaatteita, joihin mahtuu ja joista pitää. 

Tietäjä ystäväni tilanne on se. Hän nimittäin osaa ommella loistavasti, niin hän suosikkivaatteistaan tekee kopioita. Hänellä on monen monen monta samaa paitaa, mutta eri väreissä ja kuoseissa. Ja aina tietysti oikeassa koossa ja etenkin omaa vartaloa imartelevassa mallissa. 

Eikö kuulosta kätevältä?

Sadatta kertaa mun pitäisi nyt siivota vaatehuone ja karsia kaikki "kyl mä joku päivä taas näihin mahdun"-vaaatteen joko pois tai varastoon, mutta pois silmistä mieltä pahoittamasta.

Ja jos kaapissa on paljon vaatteita roikkumassa tyhjän panttina, niin ulos vaan. Vaikka taas sinne varastoon. Kaappiin oikeasti saisi jäädä vain käytössä olevat vaatteet. Inspiroiva ajatus. Tulis paljon hyllytilaa. Käytän ehkä kymmenesosaa vaatteistani.

JA niin, kaikkitietävällä on sama metodi, jonka mä kehitin viisi vuotta sitten. Vaatekaupoilla se miettii, että käyttäiskö tätä vaatetta treffeillä. Jos vastaus on ei, niin sit sitä ei osteta. (Toki nyt kotivaatteita saa ostaa tarpeeseen, mutta ymmärsitte idean.)

Monelta mä aloitan tän puuskan? Just nyt ei ehdi. Näen lapsuudenystävää kohta. Sit onkin varmaan jo kiire lukea tai jotain. Mutta jo, mä teen sen. Otan ennen ja jälkeen kuvat varmasti. 

Haastan mukaan ainakin Kinttupolun Marikan ja Sutkautus-Tarun. Etenkin jälkimmäisellä taitaa olla vaatteita yhden kaupungin tarpeisiin. 

Kesän alku. Monia itkujen aiheita.

Millä ihmeellä mä saisin itseni joka päivä koneelle kirjoittamaan? Ei ihme, ettei musta koskaan tullut kirjailijaa. Menis 20 vuotta yhteen kirjaan.

On ollut hyvä kesä(n alku). 

Ensin sai esikoinen lakkinsa ja minä "pinssin". Esikoinen halasi ja kiitteli kannustuksesta ja tuesta ja huolenpidosta. Minä vollasin. Kerrottuani juttua kaikille, itkin lisää. 

Kakkua syötiin eksän kotona pienellä porukalla, jonka jälkeen startattiin mökille.

Mökillä oltiin reilu viikko. Meitä oli siellä aika lauma. Mun vanhemmat, sisko, minä ja mun pojat ja bonustytär, siskon kaksi lasta ja veljen poika ja bonuspoika ja heidän kaverinsa. Niin ja mun työlapsi. 14 henkilöä. Voitte kuvitella ruoan kulutusta. Esim itkukanaa tehtiin reilusta kahdesta kilosta kanaa. 

Loma oli ihana!

Loman jälkeen tuli huippu-uutinen, eli se, että esikoinen pääsi opiskelemaan juuri sinne, minne toivoikin. Hänestä tulee lentokoneasentaja. Koko ikänsä on ollut lentokonehullu ja nyt sit lukion jälkeen päätti siirtyä ammattikouluun. ( Sitä vaan tässä leijun, että yo-linjalle otettiin kuusi tyyppiä ja mun poika oli yksi niistä)

Olen ylpeä keskimmäisestäkin, joka kunnialla selvisi ekasta lukiovuodesta. Eikä edes rimaa hipoen paitsi omasta mielestään. Ylpeä siitäkin, että asui juhannuksen mun tutulla koiravahtina. Koira ja talo palautettiin moitteettomassa kunnossa ja sai toiveen tulla toistekin. Hieno 17-vuotias. Kauhen luotettava.

Kuopus yllätti todistuksellaan. Tyyppi käy koulua vasemmalla kädellä, mutta niin vaan oli alakoulun päättötodistuksen keskiarvo tasan 9. En ymmärrä moista.
Kuopus ilahduttaa (ja välillä uuvuttaa) samalla kultaisennoutajan pennun innolla ja energialla, joka on sisäsyntyistä. Hauskaa että heppu on 13-vuotiaana ihan samis kuin 6-vuotiaana. Iloinen ja puhelias, kiroilee kyllä enemmän.

Mun piti kirjoittaa tänään itseasiassa vaatekaappijuttua, mutta lipsahti muuhun. HUOMENNA mä kirjoitan vaatekaapista.
(Mä muuten viime yön nukuin vaatehuoneessa ekan kerran. Olipa ihana kokemus. Siellä oli pimeää ja viileää. Hyvä uni tuli!)

Puhutaanko vaihdevuosista?

En kyllä haluaisi, mutta jonkun on oltava edelläkävijä näissäkin :D Ts. olen ystäväpiirini eka näissä jutskissa.

Mullahan loppui kuukautiset reilu kolme vuotta sitten ja jotenkin vaan jäänyt niitä odotteleen ja "eihän mulla ole kuumia aaltoja tai mitään."

Uusimmassa Kodin kuvalehdessä (10/20) oli todella hyvä vaihdevuosijuttu, joka avas mun silmät. Laitan tähän sen vaivalistan, niin voitte sitten tykönänne pohtia. Kun vaihdevuodethan alkaa ennen kuin menkat loppuu, mutta usein niitä ikäviä vaivoja, joita nainen saa, ei tajuta vaihdevuosista johtuviksi. Nainen masentuu, saa mielialalääkkeet, mutta jos olisikin saanut estrogeenia, niin masennus olis kaikonnut.

No jokatapauksessa. Mä olen ihminen joka karttelee lääkäriä kuin keskiverto mies. EN ole halunnut mennä lääkäriin.
Mutta kas, varasin gynen etäajan ja rupattelin puhelimessa vartin. Saan sekä estrogeenisuihkeen ulkoisesti käytettäväksi että progesteronia? suun kautta nautittavaksi. Näin helppoa se oli. Toki gyne mielellään näkisi minut ja PAIKKANI livenä, mutta haastattelun jälkeen sovittiin, et aloitan hoidon nyt ja kesän jälkeen tulen näytille labrojen kautta. Ja jos tulee jotain aiemmin, niin varaan ajan.

Lääkärin piti selostaa estrogeeniriskit eli rintasyövän. Totes että riski on pieni, "sun ylipaino on itseasiassa suurempi riski".

Mutta nyt se on virallista. Mä olen menopaussinainen.
 Odotukset on korkealla. Josko mun paska olo olis ohi jo ensi viikolla.