Katsoin eilen Linnan juhlia pikkuhetken ja päällimmäisenä jäi mieleen: "Onpa paljon aviopareja, jotka on olleet yhdessä pitkään. Olenkohan maailman ainoa yksin elävä? " Tätä seurasi ajatus Mä en ole mitään enkä mikään. Tänään taas naurattaa, että mistä kummasta mä nää mun omat traagiset ajatukset välillä kehitänkin.
Mutta toi en olen mitään enkä mikään on varmaan useinkin mun piilossa oleva ajatus. Poden epämääräistä huonommuutta.
Se siitä. Muuten on ollut oikein ihanaa. Tiistaina vietin aikaa miniän kanssa. Haettiin poikkeuksellisesti leipomosta niin överit kermamunkit, että pelkään ostavani niitä jatkossa useinkin. Illalla kävin ystäväni kanssa kierrätyskeskuksessa ja Fidalla ja etsittiin uusia joulukoristeita. Päädyin ostamaan pikkuisille ihanat joulumukit. Käytiin myös Cittarissa, missä kaveri nauroi ettei enää halua kauppaan ilman mua. Koko ajan löysin edullisempia tuotteita kalliimpien tilalle :D Mä olen selvästi tarjoushaukka nykyään.
Itsenäisyyspäivää en perinteisesti juhlinut, mutta esikoinen ja miniä tuli tänne. Tilattiin pitsaa ja pelattiin Trivialia. Jopa keskimmäinen tuli mukaan, mikä ei ole itsestääselvää koskaan. Oikein kiva päivä siis.
JA nyt mä kuolen ikävystymiseen kun luen tätä tekstiä.
Maanantai! Palaan keskenjääneeseen postaukseen.
Ystäväni tässä yhtenä päivänä pohti sitä, että pitääkö kaikkien eronneiden samantien ryhtyä ystäviksi ja viettää joulutkin about yhdessä, että hän ei ainakaan halua, koska mennyt on mennyttä jne.
Jäin miettimään tätä tietenkin omien kokemusten kautta. Tulin siihen tulokseen, että "ystäväksi" voi tulla, jos ei vaan ole mitään tunteita jäljellä. Että toinen on lähes yhtä neutraali tyyppi, kuin kuka tahansa tuttu. Jos itse haikailee toisen perään, ei voi olla ystävä. Jos toinen haikailee, ei silloinkaan. Tai jos toinen on katkera ja aukoo päätään joka välissä, on ystävyys kaukana.
Omalla kohdallahan tunteet loppui meiltä tsup vaan ja siitä oli sitten helppo jatkaa "hyvinä tuttuina".
Nyt tuo "hyvä tuttu" vaimoineen kutsui koko porukan heille syömään. Meitä oli kymmenen. Viisi poikaa, pari tyttöystävää, eksä vaimoineen ja minä. Eksää oli hieman hirvittänyt kun oli tajunnut millainen lössi meitä on. Vaimonsa oli sanonut että Tämä on sun onnellista elämää. Se oli aika kauniisti sanottu. Meillä oli oikeasti hämmästyttävän hauskaa.
Jk. Sekin auttaa noissa hyvissä väleissä ihmisillä, jos eron jälkeen olisi about samat elämäntilanteet. Jos olisin ollut vuosia yksin ja toinen jo naimisissa, olisi saattanut ketuttaa huolella. Se että nyt olen yksin ja he naimisissa, ei hetkauta. En halua heidän elämäänsä.
1 kommentti:
Tiedän kaverin kaverit, joilla oli hyvin sopuisan oloinen liitto, mutta päättivät kuitenkin erota ja tekivät senkin sovussa. Sopivat heti, että vähintään peruskoulun loppuun saakka vietetään yhdessä lasten synttärit ja yhteistä aikaa jouluaattona. Ovat käyneet lasten kanssa mm. laskettelemassa yhdessä. Mies oli heti kättelyssä kertonut uudelle naisystävälleen, että minä päivinä hän viettää aina aikaa lastensa ja exän kanssa. Jouluaaton kohdalla oli ollut nikottelua jossain vaiheessa, mutta mies oli pitänyt pintansa "aikuinen nainen pärjää muutaman tunnin ilman häntä aattona".
Lähetä kommentti