Mielialanvaihteluista päivää.
On taas mielialat heitelleet. Välillä olen ihan iloinen ja positiivinen, välillä vihaan elämää, sitten vihaan ihmisiä ja sitten vihaan omaa negistelyä. Jopa mun teini kysyi olenko vihainen ja katkera. Olen. Se että mistä olen katkera, ei ole valjennut itsellenikään. HYMIÖ.
Viime viikolla tuore eronnut ystäväni meni Tinderiin ja viettää siellä elämänsä kevättä. Ihania miehiä kuulemma on paljon.
Mielenhäiriössä TAAS menin sinne itsekin ja jopa ensimmäistä kertaa ikinä, maksoin 20 e koko palvelusta. VIRHE! Homma on se, etten tykkää kenestäkään ja sitten vihaan jokaista harvaa matchiani. Jokainen matchi aloittaa kysymällä nappaisko seksihommat, kiinnostaisiko petipuuhat. Juu ei kiinnosta, kiitos kysymästä.
Maksoin sen 20 e siitä ilosta, että näen kaikki tykkääjät ja niistä voisin sitten valita suit sait sukkelaan. Tuhannesta tykkääjästä en tykännyt yhdestäkään.
Voisiko tästä tykkäämättömyydestä päätellä sen, että olen meganirso vai ihan vaan sen, etten nyt jaksa edes yrittää kiinnostua kenestäkään? Turha sitäpaitsi kiinnostua, koska mulla ei vieläkään ole sitä vapaa-aikaa. Etenkään nyt. Mulla on luksustilanne (jostain kulmasta katsottuna) eli yksi lapsi lähti talosta ja kaksi sain tilalle. Huraa talousmielessä, mutta toki se vei mun vapaat pois. Ne teoreettiset vapaat siis.
Mä poistin Tinderin viiden päivän jälkeen. Kallis viisi päivää mielenpahoittamisesta.
Viime viikonloppu joka oli vapaa, oli oikein ihana. Näin ystävää, käytiin pitkällä lounaalla. Esikoinen ja miniä tuli meidän seuraksi kahville ja meillä oli tosi kivaa tällai aikuisporukalla.
Tultiin nuorison kanssa meille pelaamaan Bezzerwizzer-peliä ja meillä oli mielettömän hauskaa. Mahtavaa oli sekin, että keskimmäinenkin tuli pelaamaan mukaan. Syötiin tortilloja ja pelattiin monta tuntia.
Seuraavana päivänä näin monta tuntia toista ystävää ja keksittiin yhdessä kaikkia hauskoja säästökeinoja. Käytiin mm kahvilla Nesteellä, koska oli ilmaiskahvikuponki. Hitsi me naurettiin siellä papparaisten keskellä kahvitellessa.
Viikonloppu oli niin kiva, että muistin että oikeasti mulle riittää perhe ja ystävät.
Sitten erityistä kiitollisuutta olen taas tuntenut siitä, kuin fiksu ja mahtrava mun keskimmäisestä on tullut. Tälläkin viikolla hän on kahdesti vaihtanut pyörän renkaan (joo näitä sattumuksia riitti) ja reippaana käynyt koulussa ja töissä ja HURAA, eilen sai hygieniapassinkin vihdoin. Toka yritys onnistui!
Tämä pyöränkorjausjuttu on erityisen iso juttu, koska kuopuksen pyörän kumi hajos viime viikolla ja hän on isäänsä pyytänyt hoitamaan homman. MUTTA KAS, ei ole tapahtunut tätä ihmettä, mikö tarkoittaa sitä, että olen samperi kuskannut kuopusta kouluun autolla koko viikon. Että on se nyt saatana, ettei yksi aikuinen saa kahden aikuisen taloudessa tätä hoidettua. Tästä sain megakilarit, jotka johti siihen lapsen toteamukseen mun katkeruudesta.
Taas kierrokset kasvaa. :D Mä vaan välillä vähän stressaan sitä, että mä saan hoitaa näitä juttuja yksin ja aina rahdata taaperoita mukana, koska multa puuttuu se toinen, joka vois auttaa.
Että joo, valivali.
Mutta posia kohti mennään. Nytkin olen tässä ihan rauhassa saanut kirjoittaa, eikä taaperot olen häiriköineet vaan leikkineet kivasti yhdessä. Tämän takia mä tykkään kahdesta lapsesta, enkä yhdestä.
2 kommenttia:
Positiivisen kautta: sait kuitenkin Tinderissä tykkäyksiä. Nyt ei vaan osuneet tykkääjät sun makuun.
Mahtavaa, että keskimmäisellä menee hyvin ❤️
Rouva Kepponen, näin sitä tässä tindermaailmassa turtuu ettei pidä minään, että tuhat on tykännyt sun kuvasta. Ihan vaan on että Daa, tottakai tykkäätte.
Se että keskimmäisellä menee näin kivasti, onnellistuttaa joka päivä. On näihin vuosiin mahtunut kaiken laista kuitenkin. Että lapsen miehistyminen on pakahduttavaa.
Lähetä kommentti