maanantai 7. helmikuuta 2022

Kadonnut: usko ja toivo

 Mä olen oikeasti todella pettynyt kaikkeen. Viimeisin pettymys tai lannistuskohtaus on tämä:

Perjantaina päädyin juttelemaan instagramissa todella mukavan miehen kanssa. Tuntikausiksi riitti höpinää ja oli todella hauskaa. Ehdin kaverilleni sanoa että onko oikeasti mahdollista, että jonkun tyypin haluaisin jopa tavata. Eka kerta vuosiin. Ja sitten se tapahtui...

"Millainen sä olet seksuaalisesti". 

Voi vittu sanon. Eikö kukaan nykymaailmassa voi olla olematta tollanen pönttö heti kärkeen. Voisko hitto vie ihmiset tutustua toisiinsa?

No mutta se keskustelu päättyi sitten siihen. Eli ei, maailmassa ei ole ihmistä jonka tahdon tavata. 

Seuraava lannistuskohtaus iski, kun luin tuttavani tapaamisesta ystävänsä kanssa. "Aina kun mä aamulla herään, mun sisälle syttyy valo". Kyllä, hän oikeasti on noin valoisa ja positiivinen ja onnellinen ja kaunis ihminen. Mä pidän hänestä niin, etten edes pysty kadehtimaan. 

Mutta jäin miettimään mihin mun valo on kadonnut. Vielä sitkeästi tutut jaksaa sanoa että "Olet aina niin iloinen ja pirteä", mutta sorry vaan. En mä taida olla. En tiedä mitä on tapahtunut ja minne olen kadonnut, mutta odottelen kovasti, että tulee aika kun olen että Jee uusi päivä! Rehellisyyden nimissä kyllä mun päälliosa pääosin on ihan ok. Ihan jaksan hymyillä ja jutella ipanoille ja hoitaa hommani asiallisesti. Mutta sisäinen olo on blääh. 

Vaikka otsikossa sanonkin että usko on kadonnut, niin kyllä mä oikeasti luotan että herään vielä henkiin. Sen löytymiseen saakka keskityn vaikka mun taloudellisjuttuihin. (Pikku repsahdus kyllä tuli eilen. Ostin kaksi kirjaa ja trikoot ja aluspaidan sitä ajatellen, että käytän joskus mekkoa. Eilen käytin. Ainakin tunnin. Huvin vuoksi. )

jk. Päivän posi. Kaivoin esiin mun kunnon kuulokkeet. Kuuntelen musiikkia, niin en kuule lasten mekkalaa täydellä teholla. 

Kuuntelusuositus: Samuli Putron Älkää unohtako toisianne

7 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Se on poikkeus, että jonkun sisään syttyy valo herätessä. Oikeasti 95% mun kavereista on ihan samanlaisia kuin minä. Kun herätys piippaa sitä on ihan koomassa ja ajattelee, että miten v*ssa toi voi jo nyt tuossa soida ja ainoa suunnitelma on miten suoriutua vessan kautta kahvinkeittimelle. Sit saa jotenkin päivän käyntiin. Kyllä mulla melkein joka päivään osuu useita hyviä hetkiä, mutta en voi olla välillä aika lyhyitäkin. Kun sellainen osuu kohdalle, pitää pysähtyä. Nautiskella. Nyt sain tämän tehtyä. Nyt jaksoin tehdä tuota näin kauan. Tauottaa - hyvä kahvi ja pala tummaa suklaata. Taivaalle tuijottelua. Hetkin vaikka lehden selausta.

Minä olen ihan ulkona nykyisesta deittimaailmasta, niin en osaa sanoa, että kuika törppönä tuota seksuaalisuuskysymystä tulisi pitää. Olisithan sä voinut vastata siihen, että sun tapanasi on ensin tutustua ihmiseen vähän pintaa syvemmältä ja sitten vasta keskustella seksuaalisuudesta. Siinä olisi toisella ollut mahdollisuus jatkaa keskustelua jostain muusta ja mahdollisesta törppöydestä olisi tullut nopeasti lisätietoa.

Olen kuullut juttuja, että ylllätävän paljon on sellaisia seuranhakijoita joiden seksuaalisetmieltymykset ovat valtavirrasta poikkeavia sekä niitä, joiden edellisen parisuhteen pääongelmaksi on muodostunut seksielämän kuihtuminen. Jos tuollainen on syynä, niin minusta on aika luonnollista että kysyjä haluaa tietää, että kohtaako odotukset lainkaan. Ehkä monesta tuntuu, että tuollaisia tyyppejä on markkinoilla paljon, koska he joutuvat/haluavat paljastaa toiveensa mahdollisimman nopeasti. Jos itse hakisin deittikumppania, niin nopeasti haluaisin karsia ne, joilla on sellaisia seksuaalisiahaluja joihin en itse halua lähteä mukaan. Toki varmaan suurin osa noista tyypeistä kuuluu kategoriaan "törpöt seksinvinkujat".

Olen vierestä todennyt todeksi uuden orbaanin sananlaskun: "Parisuhdekykyinen keski-ikäinen mies on kuiten satasen seteli, ensimmäinen löytäjä saa pitää". Siihen tahtiin on eronneet työkaverit ja tuttavat pariutuneet, kun ovat päättäneet, että uusi naisystävä olisi kiva :D

P kirjoitti...

Kiitos realistinen Rouva Kepponen. Kyllä mä tiedän että se valo ei useinkaan syty heti aamusta. JA vaikka tässä marisenkin, niin mullakin on monta hyvää hetkeä päivässä. KAipaankin ehkä sellaista iloisen kepeää oloa, joka mulla on useinkin ollut. JA se fiilis että kohta tapahtuu jotain kivaa, se olis kiva. Jossain mun sisällä se on.
Tuo mitä kommentoit tuon miehen intiimiä kyselyä on ihan totta. Kaverin kanssa puhuttiin just noi kaikki syyt mitkä säkin luettelit. MUTTA mä olen sitä mieltä, että se ei voi olla ajan hukkaan heittämistä että näkisi ihmisen edes kahvilla ensin. Mä olin Tinderissä aikanaan sen verran että tulin immuuniksi kaikelle, mutta nyt mä olen jo yliherkkä. Mä kaipaan normaalia käytöstä. Tutustumista. JA jos sitä ei ole tarjolla, pysyn kotona.
Kyllä, miehet pariutuu nopeasti halutessaan. Ne taitaa olla jopa tonnis seteleitä, ne parhaimmat. About kunnollista miehistä on kaiketi pula.

Taru kirjoitti...

Toi on totta: VALO, jossain SUN sisällä se on. Sussa on pos asennetta vaikka kuinka monelle jakaa.

Tinder ja avoin seksuaalisuus - nehän kuuluu yhteen. On herrasmiehiä ( n 20%) mutta suurin osa vonkaa, mitä vonkaa. Niin se vaan menee.

Ja toi Kepposen sananlasku on varmasti totta: "Parisuhdekykyinen keski-ikäinen mies on kuiten satasen seteli, ensimmäinen löytäjä saa pitää". Nopeat syö hitaat, eli sun pitäis koko ajan päivystää Tinderiä ja olla viestimässä/flirttailemassa.
C'est la vie, mutta välillä ajattelen, että deittalu 40 + on p-stä.

P kirjoitti...

Taru, mä olin instassa, en Tinderissä. Että tää seksi leviää kyllä ihan joka paikkaan paitsi mun makkariin😬

Jo kirjoitti...

Mä uskon, että on vaiheita. On vaiheita jolloin kaikki on plaah, ja sitten on vaiheita kun on taas
”oma normaali”. Että älä lannistu, elät vaan läpi plaah vaiheetkin tietäen, että ne menee ohi. Mä oon yleensä valoisa ja posi aina, mutta en tiiä, välillä on just ollut tollaisia ihan plaahuli-vaiheita. Siinä on itse eniten ihmeissään, kun ei viitsi edes ystävilleen plaahuilla niin paljon kuin mieli tekisi. Mut ne menee pois. Kuulokkeet korville ja next day. En siis halua sanoa, että ei saisi olla huonoja päiviä tai viikkoja, mutta joskus niille ei vaan kannata antaa huomioo liikaa. Tsempit. Parasta terapiaa on se, että on tekemistä ja tapaa ystäviä. Toimii siis mulle.

marikan polut kirjoitti...

Jäin jumiin tuohon valoon.
Ei kyllä syty valoa minussa edes aamupäivällä vielä, ja mielestäni sentään olen aamuvirkku ihminen.
Jotenkin tulee mieleen koira tai joku vastaava otus, joka on koko ajan että JEE, elämää! En pysty.
Olen samaa mieltä kuin JO, elämässä on vaiheita. Välillä on plaah, ja silloin ei vain säteile, tai korkeintaan vähän himmeällä liekillä vilkuttaa. Sit tulee taas parempia aikoja, jolloin säkenöi enemmän.

Kyl se siit sit taas <3

Leonida kirjoitti...

Heh, ihana ajatus, että herätessä syttyy valo sisälle. Vaikka heräänkin yleensä aina hyvällä tuulella ja on vaikea ymmärtää aamuäreitä ihmisiä, koska on "uusi päivä, uudet kujeet", niin en ihan lähtisi kuvaamaan, että sisäinen valo syttyisi. Kyllä se on se yöpöydän valo, joka syttyy, että näkee lähteä vessaan raahustamaan. :D

Aika moninaista ja sellasta hääräämisen kuulloista tuo Tinder/Insta-treffailu. Helppo ymmärtää turhautuminen, mutta ehkä kuten Taru sanoo, se vaan menee niin, että varmaan pitää asennoitua vaan oikein. Että pitää pussata about sataa sammakkoa ennen kuin löytyy prinssi.

Mullakin on sisäinen olo nykyään enemmän tai vähemmän blääh. Jaksan toivoa, että se on tällanen vaihe vaan nyt. Halauksia! <3