Kirja tempaisi mukaansa alussa, mutta sitten iski vastahanka. Vika ei ole kirjan, vaan mun oman mielen joka taistelee vastaan.
Kirjassa opetetaan hauskasti tavoitteiden asettamista ja kuinka hommat pilkotaan pieniin osiin, että tavoitteista tulee saavutettavia. Hirmu simppeliä ja kiinnostavaa. Mutta se vastahanka...
Kirjailija itse, Sarah Knight, vihasi työtään ja halusi ryhtyä freelanceriksi. Laski, että tarvitsisi kolmen kuukauden rahat tilille säästöön, että pääsisi alkuun. Tässä kohtaa se mun vastahanka iski. Hän laski että vuodessa saa säästettyä ne kolmen kuun rahat. Jakoi summan 365:llä ja joka päivä siirsi vaadittavan summan tilille. Ensin se kuulosti hyvältä, mutta kun laskin, että mun pitäisi säästää 18e päivässä, niin johan pompsahti. 18x30 euroa on iso raha. Jos mulla olisi se, niin ei tarttis säästää ylipäätään.
Mutta toki jokaisella on omat tavoitteensa ja aikataulunsa.
Ja voi tietty ajatella myös., että jos kevätinnossani en olisi ostanut narsisseja ja Fidalta ruukkuja, olisin säästänyt kympin. Ja maalausinnossani ostin samaiselta Fidalta puutuolin, jotta saisin kalkkimaalata jotain. Senkin jos olisin jättänyt ostamatta, olisi säästynyt toinen kymppi. Eli eilen olisi säästynyt 20e vaaditun 18 euron sijaan...
Kirjassa on muitakin vinkkejä, mutta mua kiehtoi eniten noi rahajutut. Esim. se, että jokaisen ostoksen kohdalla voi tosiaan miettiä ONKO ihan PAKKO saada tämä. Että niistä pikkiriikkisistä jutuista säästyy iso penni.
Etenkin toi taulukko, missä säästetään euro päivässä kiehtoi mua. Tosiaan, euro päivässä on iso raha kun olen 65. Ja asun Kreikassa kirjoittamassa kirjaa aiheesta "vain eurolla päivässä kohti unelmia". Oikeasti mun kirjan nimi on paljon säpäkämpi, mutta vielä mietinnässä 😀
6 kommenttia:
nää säästämisjutut on niin huippujuttuja!
Sulla on realismia kaikkien niiden "jätä latte ostamatta" -juttujen sijaan.
Mä mietin just, pystyisikö säästämään ekstraa kympin viikossa. Se ei olis paljoa. Joo, sillä ei vielä saa aikaan kolmen kuukauden puskurirahastoa edes vuodessa, mutta useamman satasen kuitenkin.
jään odottamaan supersäästäväisyyskirjaa.
Tai voin antaa sinne hyviä vinkkejä
Kiitti. Ne laten ostamisjutut on niin typeriä, ei yhtään mun elämästä. Jopa mies höliseen näitä "jos jättää ostamatta kahvin ärrältä...". Miks hitossa ostaisin noutokahvin joka päivä?
Toi 10e viikossa kuulostaa hyvin järkevältä. Mut kysymys: tiedätkö sä paljon sulla menee viikossa yleensä? Osaatko sen 10e vähentää jostain vai teetkö vaan tilisiirron viikottain?
Hei aletaanko sellanen "tän meinasin ostaa mutten ostanutkaan"-juttu?
No voi hyvänen aika, en mä sentään vielä mitään säästämistä ole aloittanut! Laiskasti harkitsin vasta :)
Aletaan vaan! Se on tosin vähän pelottavaa, koska mun pitäis ihan just nyt ostaa takki. Jos en osta sitä, mut kärrätään kohta johonkin yömajaan vaatetettavaksi.
Kiitos tästä, tästä aiheesta saat kirjoittaa mielin määrin, kiinnostelee kovasti. Mä oon ansainnut rahaa viime aikoina nettikirppiksellä ja kirppiksellä, halleluja niille keksinnöille.
Jos jotain olen muuttanut käyttäytymisessäni, niin ostan oikeasti tällä hetkellä vain tarpeeseen. Hupsutukset jää väliin ja se on oikeasti vapauttavaa. Kun tajuaa, että toi juttu ei tod tuo onnea, pärjään ilmankin.
Minulla jää kaikki heräteostokset tekemättä, koska en vietä vapaa-aikaa shoppaillen tai edes ostoskeskuksessa. Se on tietty helppoa mulle, koska en ole ikinä ollut shoppailuihminen. Mutta paras tapa säästää rahaa on pysyä poissa houkutusten ääreltä. Töihin on pakko pukeutua, mutta nekin vaatteet ostan melkein kaikki alennuksesta. Itselleni en osta yhtään rättiä, jossa leikkaukset eivät mene langansuunnan myötäisesti, enkä juuri osta keino/muuntokuituja. Sit myös tuunaan vaatteita. Ihan helpoin on noi pesukonevärit. Kesän vaaleat t-paidat, joissa minulla alkaa kainalot kellertämään muuttuu pesukonevärillä mustiksi aluspaidoiksi talveksi. Kun siniset farkut alkavat haalistua liikaa, niin niistä tulee joko kotifarkut tai värinapilla vielä talveksi mustat farkut. Kun mekkoon kyllästyy, niin siitä saa helposti tehtyä hameen.
Kotia laitan sillä ajatuksella, että huonekalujen pitää kestää vähintää vuosikymmen eikä sisustusta olla koko ajan uudistamassa.
Minulla kuluu järkyttävästi rahaa ruokaan. Mulla on ollut koko tämän vuoden tsemppi päällä sen suhteen, että ruokaa ei joutuisi roskiin. Se on ihan hirveää tuhlausta. Samalla hyvää kasvatusta lapsille, joiden ruokaronklaus oli taas ennen kurinpalautusta vahvassa nousussa. Muuten mun rahat menevät säästöön ja matkailuun. Olen tietysti ollut monta vuotta teknologiateollisuudessa töissä jonka yleinen palkkataso ylittää Suomalaisen keskipalkan, joten mahdollisuus säästää on paljon parempi kuin esim. hoitoalalla.
Mä lähtökohtaisesti ärsyynnyn kaikista selfhelp- yms. kirjoista. Tuossakin jäin miettimään, että miksei se tyyppi säästänyt aikaa/vaivaa, ja samantien siirtänyt sitä summaa tilille kerran kuussa. Miksi pitää vaivautua JOKA PÄIVÄ? Jos itse säästän, niin siirrän sen säästettävän summan välittömästi sen jälkeen, kun olen maksanut laskut ja arvioinut noin summamutikassa, että onko tulevalle kuulle luvassa jotain isompia kuluja, joihin pitää varautua jollain lailla. Jos ei niin, sitten menee säästötilille X summa rahaa. Joskus se on 20e, joskus 150e. Ja joskus tulee tilanteita, että joudun sieltä säästöstä ottamaan rahaa vaikka autoremppaan, mutta pääasia, että aina on joku jemmaraha olemassa.
Lähetä kommentti