Telkkaritärpeistä, puuskista ja kalkkimaaleista

Sitä vain tulin sanomaan, että jos ette ole katsoneet Netflixistä Black mirror-sarjaa, niin katsokaa. Mulle on sitä kehuttu sanoen jotakuinkin, että siinä on juttuja, jotka vois tapahtua, vaikka ei sit kuitenkaan.
No jotain sellaista se oli kahden ekan jakson perusteella. Eka jakso oli vallan Vau!

Tämän päivän ohjelmassa oli esikoisen kanssa lukiokirjojen ostoa, päikkärit ja sitten katsoin Kaappaus keittiössä-sarjan uusimman jakson.
On ihmeellistä, että oikeasti on ihmisiä, jotka pelkästään syövät eineksiä. Oikeasti. Ja lasten nukkumaanmenon jälkeen käydään hakemassa pitsaa tai subia. Aikamoista.
Mutta tässäkin oli toki onnellinen loppu ja niin vain opittiin tekemään monipuolista värikästä ruokaa. Heti teki mieli kaivaa keittokirja TAAS esiin ja rynnätä kauppaan hakemaan jotain kiinnostavaa materiaalia ruoaksi. (artisokkia, quinoaa, jotain uutta parsakaalia, kiinnostavaa juustoa, siis jotain!)
Mutta joku tolkku. Mä syön kanasalaattia, koska sitä on ja mies saa Rustica-pakastepitsan, koska sitäkin on. Pirpanat saa perunamuusia ja lihapullia, koska viitsin tehdä.

Koska on iltapäivän kitutunti menossa ja ulos en kertakaikkiaan nyt taivu, niin voisinkin katsoa vihdoin Marie Kondoa. Olishan se jännä, jos huomenna olis vaikka PUUSKA. Niin paljon jänniä valintoja mulla kuulkaan.

Marian Keyesin koottuja kolumneja luin juuri ja nauratti sen kalkkimaalipuuska. Eihän siitä ole kauaa, kun mullakin oli sellainen. Erityisesti nauratti, että Keyeskin halusi maalata kaiken kirkkaan pinkiksi. Mä tekisin ehdottomasti niin, jollen asuisi poikatalossa.
 Mistä tuli mieleen, että jos joskus löydän hauskan tapetin makkariin, niin hillityn harmaaksi maalaamani yöpöytätuolit saa kyllä värikseen, jonkun hillittömän värin. Jopa kaksi eri väriä. Hirmusti suunnitelmia.
Kondosta tuli mieleen joku konmarittaja, joka kävi keittiössä läpi joka tavaran ja poisti jokaisen turhakkeen. Sen vois tehdä vaikka heti. Mun välinelaatikko tursuaa, enkä koskaan löydä mitään. Ja olis täällä liikoja kuppejakin. Ja mitä lie. Puuskanpoikanen...
(Jos nyt tekisin sen, ehtisin viedä tavarat ohikulkeissani Fidaan hakiessani miestä töistä. Niin hyödyllistä. )

Kirpparipöytäkin pitäis viitsiä varata. Mulla on hirmuinen kasa lähinnä Jack and Jones t-paitoja yms, jotka on esikoiselle pieniä ja kaikkia en voi junnulle säästää.
On muuten hyvä, että kaikki talon miehet on eri kokoa. Olisi haaste lajitella noita paitoja pesun jälkeen muuten. Nyt on m, l, ja xl-kokoisia ja kaikki löytää omistajansa vaivatta. Vähän liikuttaa kun kuopus haluaa jo miesten xs-vaatteita kun joku 160cm on lapsellinen koko.


jk. Puoli tuntia postauksen jälkeen, olin tyhjentänyt kaapeista turhat astiat ja järkännyt kaaoskaappeja. Täällähän on jopa tilaa. Muovikassillinen lähti astioita kiertoon. Plus wokkipannu.