Olen niin ihastunut, että saatan hankkia pinkkikukallista hyllypaperia kaappiin ja ehkä pitsiliinan ja polttaa tuikkujakin. Tai edes siis se hyllypaperi, en ole pitsiliinaihminen, vaikka lähentelen 50 vuotta.
( Niin, tämäkin. Tämä on asia josta ei voi puhua kuin sulkujen sisällä. Ensi vuonna mä täytän 50. (Sulkuja voi laittaa sulkujen sisälle. Marie Kondo on vasta 34v. Epää.) Mulla ei ole 50v olo yhtään. Mutta olenkin toki vasta 48. Ehkä se olo viiskymppistyy vielä.)
Mä aloitin Kondosta taas uuden jakson. Sai sormet syyhyämään. Entä jos käyn vaatehuoneen kimppuun. Se on TÄYNNÄ. Sinne on mm piilotettu hirveästi lasten leluja, koska taapero vain kaataa ne lattialle ja heittelee. Sillä saa olla käytössä vain jokunen auto, niin osaa leikkiäkin)
Siellä on myös kassejs, laukkuja, liikaa väärän kokoisia lasten lakanoita, lamppuja, joulukoristeita jne.
Niin ja niitä turhia vaatteita, jotka ei tuo iloa.
Kysyn taas, että jos kaappiin jää iloa tuovat vaatteet, niin monta niitä sit olis.
Aah. Sormet syyhyää. (Sanontana vastenmielinen)
Se mitä opin Kondolta, taitaa olla totta. Jos kodista tekee tyhjemmän ja siistimmän, niin auttaa muillakin elämänalueilla. Vähän samaan malliin kuin aarrekartta-jutut. Et jos haluat löytää miehen, niin hankkiudu eroon vanhasta hääpuvusta.
Eli luovu turhasta, niin elämään mahtuu lisää onnea.
(Luovu liioista kiloista, niin niitä mahtuu sitten lisää tulla)
3 kommenttia:
no nyt olet kyllä ylipuuskistunut! Mahtavaa!
Oot esikuva, heti tulee puuskautumisen tarve.
Mä luulen, että selkeys, tarmokkuus ja ryhdikkyys tekevät ihmiselle hyvää. Niistä on vain vaikeaa pitää kiinni.
Mistä saisi tarmokkuuspuuskauksen joka aamu?
Selkeys ja tarmokkuus tekee hyvää mutta kuka sitä nyt aina viitsisi. Kyllä mä liputan lukemisen puolesta enempi 😀
Hauska lukea näitä sun tekstejä. Rupea kirjailijaksi.
Lähetä kommentti