perjantai 7. joulukuuta 2018

Ketkä mua lukee? Kilpailu! (edit)

Iltapäivälehdessä kerrottiin Minttu Räikkösen sanoneen, ettei ollut tiennyt lapsen saamisen muuttavan mitään.
Miten se on mahdollista? Miten oikeasti ihmiset voi luulla, ettei lapsi perheessä muuta kuvioita? Paljon etenkin julkkisäidit sanoo raskausaikana, että lapsen ei tarvitse muuttaa mitään. Että elämään tulee vain uusi ihminen mukaan, joka sitten sopeutuu vanhempiensa elämään. 
 Hmm. Ihannemaailmassa ehkä.

Mietin miksi lapsia edes hankitaan, jos ei ajatella/haluta elämän muuttuvan?

Mä yritän muistella mitä itse mietin, mutten oikein muista. Osin luulen, että etukäteispelot ei toteutuneet ja jotkus asiat oli iloisia yllätyksiä. Ja jotkut asiat oli pahempia kuin luulin. 

Sitten suuri trendi etukäteisajatuksissa tuntuu olevan, että kunhan vauvavuosi on ohi, niin elämä on jo tosi helppoa ja voi toteuttaa taas itseään. Ööh, sithän se elämä vasta hankalaa onkin, kun vauvavuosi loppuu :D Olen tainnut ennenkin mainita huomioni, että nämä julkkikset, jotka julistaa "vauva ei muuta mitään" tyypit vaikenee, kun lapsista tulee taaperoita. (Enkä nyt aloita siitä harrastusrumbasta edes puhumaan. Mutta totta on, että kaikki lapset ei edes harrasta tai jos harrastaakin, niin jotain kerta viikkoon juttuja. En oikeasti ajattele, että se on pakollista. Mut just tänään puhuttiin kaverin kanssa, etttä "kukaan" lapsi ei enää tee mitään muuta kuin pelaa, että onneksi edes on harrastukset.)

Mistä nämä nyt edes tuli mieleen, johtuu varmaan siitä, että talossa tasan kahden vuoden ikäerolla 2 ja 4-vuotiaat. Tää on paljon helpompaa, kuin omien lasten kanssa. Olen tiennyt sen jo vuosia, mutta aina sitä kummastelen silti. 

Sitten tärkeimpään aiheeseen. Ketkä mua lukee? Ja miksi luette? Olen utelias :)

Ilmoittautukaa 21.12 mennessä. Arvon vastanneiden kesken Hanna G kokkaa-kirjan. Päädyin tilaamaan kirjoja kaksin kappalein hetken huumassa. Mietin kuka saa toisen ja päätin järjestää arvonnan blogiin. 

Hanna G kokkaa on enemmän kuin ruokakirja. Se on raaka, riisuttu ja rehellinen ruokatarina siitä, miten Hanna Gullichsenista kasvoi kokki. Näin kirjaa kuvaillaan hänen sivuillaan.

Hanna on aika kiehtova persoona. Hirmu kohulla nousi julkisuuteen avokadopastallaan. Sitten oli dramaattinen ero ja uusi onni ja kaksoset ja ravintolakoulu Perho ja kirjat.
 Mua viehättää naisessa sen "ihanaa, kun joka päivä saa syödä monta ateriaa"-hössötys. 

Viehättää myös hänen tuore avautumisensa instassa, kuinka haavetyökin voi polttaa loppuun ja piti jättäytyä "pakkolomalle", koska unohteli asioita ja oli huono äiti ja paska vaimo. Kauniiden kuvien takana on siis tavallinen ihminen. 
 Odotan kirjaa innolla, koska kiinnostaa tarina ruokaohjeiden lisäksi. 

11 kommenttia:

marikan polut kirjoitti...

Mää luen!

Lapset muuttaa kyl paljon ja kaiken. Hyvässä ja huonossa.

P kirjoitti...

Marika, sä oletkin yksi noin kolmesta jonka tiedän varppina lukevan. Pitäiskin ehkä arpoa kirja teidän kolmen kesken :D

Helmi Nainen kirjoitti...

Mä luen! Superharvoin kommentoin. (mua ei tarvii ottaa arvontaan mukaan, saakoon joku joka oikeesti haluaa :) )

Taru kirjoitti...

<3

Tuula kirjoitti...

Mä luen - aina ja kaiken :)

Mutta Hanna G:stä en tykkää, siinä on jotain ärsyttävää, joten mut voi skipata arvonnassa.

Ja tosiaan. Lapset muuttaa kaiken ihan perustavalla tavalla. Jos haluaa, ettei mikään muutu, kannattaa hankkia vaikka jukkapalmu :D

Puolis kirjoitti...

Todellakin luen! Koska samaistumispintaa on niin paljon. Oot niin tavallinen etkä yritä olla supermitään. Kirjoitat myös negatiivista jutuista, joten samaistumispintaa todellakin löytyy :D

Anonyymi kirjoitti...

Minä, masentunut anonyymi (X)), luen.
Koska kirjoitat rehellisesti ja omalla hauskalla tatsillasi melko tavanomaisesta elämästä pienellä tvistillä.
Arvontaan en kuitenkaan halua osallistua, koska uskoakseni kirjan reseptit eivät sovi ruokavaliooni.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä myös vakkarilukija! Sun blogi on niitä harvoja ihan aitoja! Avoin, hauska, ihanan sarkastinen ja todella viihdyttävä just sellaisena kuin se on. Mun blogien lukulistalla on nykyään enää ihan muutamia. Pari sellaista tunnettua (joista skippaan aina kaikki yhteistyöjutut, kun ne on niin noloja) ja muutama tällainen aito, oikea. Hauskaa on muuten myös se, että sinä, Taru ja Tuula, jotka tunnette toisenne, on sellaisia, joita seuraan instassa ja luen teidän blogeja. Ootte kaikki ihanan aitoja. Oon huono kommentoimaan, joten terkut tätä kautta kaikille :)

Hanna G on jännä persoona. Luen välillä hänen blogiaan. Joskus super ärsyttävä, joskus niin pieni ja surkea, että tekee mieli halata.

Mä en lue koskaan keittokirjoja, googlaan kaikki reseptit, joten oon kans tylsä. Anna jollekin sellaiselle, joka ilostuu kirjasta! Sä et oo tylsä, sun pitäis kirjoittaa ruokablogia sivussa :D Mä oikeesti inspiroidun sun taloudellisuuspostauksista ja yksinkertaisista ruokavinkeistä.

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, toi vakkarilukija on siis JOnna - eli toi edellinen anonyymi (entinen sitruuna&vanilja)

Rva Kepponen kirjoitti...

Minä luen aina. Tykkään lukea ihmisten ajatuksista ja kuulumisista ja olen seurannut sinua niin pitkään, että tunnut tutulta ja läheiseltä, vaikka ei olla ikinä tavattu. Jäjellä on valitettavan vähän blogeja, joissa aiheena olisi "tavallinen" elämä. Vaikuttaa siltä, että blogit joko kaupallistuu tai sitten parin vuoden jälkeen lopettaa. Se on harmillista :( Kohta ei ole enää mitään luettavaa meikäläiselle.

Jotenkin uskon, että osa ihmisistä voi elää elämäänsä, niin että lapset sujahtavat aikuisten valmiisiin kuvioihin aika kivuttomasti. Jos on hyvät turvaverkot, paljon innokkaita hoitajia, terve ja helppo lapsi, niin elämä voi jatkua niin halutessaan aika lailla tavanomaisissa uomissaan. Jos minulla olisi ollut vain yksi lapsi ja se olisi ollut kuin 6 vuotta tyytyväisyyttä uhkunut kuopus, niin olisi voinut itsekin väittää että lapsi ei muuta mitään.

Minä en käytä enää keittokirjoja, joten arvonnan jätän väliin

Leena kirjoitti...

Luen, koska teksti on virkistävää. En kaipaa kaupallisuutta.