sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Trinny ja Susannah ja toki parisuhdeneuvojakin

Katselin tässä joutessani Trinny ja Susannah-stailausohjelmaa. Nuo ihanat, ehkä vähän kamoissa olevat naiset, jotka kourii vieraiden naisten tissejä ja arvostelee pukeutumista. Loistava ohjelma ja silmiäavaava.
Mä löydän sieltä itseni. Mä pukeudun tylsästi. Mä peitän itseni mustalla. Mä oon ikävystyttävä.
Tarvitsen oman stailaajan, joka osaa pukea mun kriisikohdat piiloon. Haluan kivan vaatevaraston, joka piristää mua arjessa. Juhlahepeniä en tarvitse, koska en ikinä käy missään. Jos ikinä menen naimisiin, sit tartten mekon. (Tai jos jokumun ystävä menee naimisiin. Tai täyttää 40v. Vink  vink!)
Tällä hetkellä pidän sitäkin epätodennäköisenä. Yhtäkkiä pidän häitä ja keskipisteenä olemista vähän nolona touhuna.
Toisekseen en halua maistraattihäitä ja mies ei kirkkohäitä. Eikä häihin ole varaa. Voiko häät pitää nyyttäreinä?   :D
Eikä mua ole edes kosittu. (se on pikkumurhe)

Häistä pääsen kätevästi parisuhdevinkkiin, jonka sain tuntemaltani terapeutilta. Itseasiassa en muista vinkkiä itsessään... Olisko se jotain tyyliin Puhu, älä oleta.
Tuntemani terapeutti kertoi lukuisista parisuhdeterapioista valokoidun yleisen ongelman.
Mies valittaa, ettei nainen puhu mitään vaan mököttää käytännössä kaikki illat. Käy ilmi, että mies on joskus sanonut, että töissä ollut rankkaa, haluaisi hetken olla töiden jälkeen rauhassa, ettei hänelle koko ajan puhuttaisi. Nainen ottaa jutun liiankin kirjaimellisesti ja lopettaa puhumisen kokonaan.

Toinen esimerkki on se, kun mies matkoilta soittaa kotiin ja vaimo vain huutaa ja marmattaa kaiken olevan päin vittua.
Ajatus katksesi, en muista mikä tossa oli se ajatus, mutta kyllä, juuri tuota olen tehnyt.

Oikeasti haluaisi kuulla ikävästä ja kuulla kehuja miten hyvin hoitaa kaiken, mutta huutamalla vittua, ei saa halumaansa vastakaikua ehkä :D

Jaahas, kello on kohta 21. Ehkä alan laittamaan kuopustani nukkumaan.

jk. Tinderkonkarikaverini tapasi eilen miehen, tänään tapasivat uudestaan, huomenna taas. Molemmilla on TAHTOTILA tutustua. (ja löytää kumppani)
Joku ajatus tähhänkin liittyi, mutta oikeasti mun ajatus ei pysy enää yhtään kasassa. Liittyi siihen, ettei odota hirveetä huumaa vartisssa vaan haluaa tutustua.

jk2. Äiti sanoi ettei veljeni kerro kenen kanssa oli menossa treffeille. "Ennen se kertoi enemmän".
Nauroin et olen huomannut, et jos  jostain jutusta kauheesti kertoo, niin se kosahtaa jotakuinkin samantien sen jälkeen.
Mutsi sanoi, et kerroithan säkin tästä uudesta. Joo, kerroin, totta. Ja jouduin toteamaan, että  olinkin hyvin varma homman toimivan.
Mistä ihmeestä sekin varmuus syntyi, ei ole ratkennut vieläkään.






2 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Tuossa reissupuolison roolissa usein moni mokaa homman, kun ei osaa puhua. Olen itse ollut sekä se kotona sirkusta pyörittävä tirehtööri että se maailmalla laukkaava. Tunnistan kaikkien kavereiden ongelmat omien kokemuksieni kautta. Kotiinjäävällä sattuu aina kuitenkin joku katastrofiviikko eikä sillä reissutyypilläkään aina ole herkkua.

Ystäväni lapsi oli tosi pahasti sairaana jälleen, kun mies oli reissussa. Sen sijaan, että ystäväni olisi saanut sanottua jotenkin järkevästi, että hän on ihan poikki yövalvomisesta ja tarvitsee lepoa, sympatiaa ja jotain piristystä heti kun mies tulee kotiin, ystäväni olikin kehitellyt riidan. Ei olisi ollut kovin kummoinen homma tilata mieheltä hyvät lahjukset ja pyytää hoitamaan lapsia ja tulemaan vaikka Mäkkärin kautta kotiin.

Meidät on varmaan pitänyt Hra Kepposen kanssa pinnalla minun miehiset keskustelutaidot ja Hra Kepposen joustavuus. Kun on ollut iskenyt rankempi putki lasten kanssa olen syytänyt Hra Kepposelle pitkiä valitusmaileja ja hän osaa vastata niihin empaattisesti. Lisäksi olen laittanut listan, että mitä tarvitsen toipuakseni rupeamasta tyyliin: karkkia lentokentältä, lahja lentokentältä, pokkari kiskalta, kaupassakäynti ja 12 tunnin unet. Ja Hra Kepponen on niitä hienosti toteuttanut.

Omilla reissuillani olen yleensä henkisesti koko kotimatkan valmistautunut sikolätin kohtaamiseen ja siihen, että aamu alkaa pyykkivuoren selättämisellä ja siihen, että en todellakaan ala räpättämään siivosta. Ja olen varmistanut, että jokaiselle on varmasti riittävästi karkkia kassissa :D

Minä voin myös sanoa Hra Kepposelle, että kaipaan romanttista yllätystä, jos sellaista ei ole tullut pitkään aikaan. Ei tarvitse kärvistellä, että ikinä se ei mitään järjestä. Senkun merkkaa päivän kalenteriin ja jää odottelemaan :) Ystäväni suree, että hänen miehensä ei järjestä mitään tuollaista ja minä olin ihan suu auki, kun selvisi, että hänelle ei ole todellakaan tullut mieleen pyytää miestä järjestämään.

P kirjoitti...

Mä idoliseeraan sua ihan älyttömän paljon
Voisin kommentoida vaiks mitä mut eniten nyt ihastuttaa tuo et voi "määrätä" miehen järkkäämään jotain romanttista. Nerokasta.
Sitten voin mennä itseeni ja miettiä millon mä oon järkänny ylläreitä.
Kauheeta tajuta oma vaillinaisuutensa asioissa
Ei oo kaikki paha miehestä lähtöisin.

Perusta neuvontapalsta!!!