Suosittelen lämpimästi vanhojen meilien esiin kaivamista. Se on matka menneisyyteen.
Äsken luin viisi vuotta vanhoja viestiketjuja, joita kirjoittanut Sutkautus-Elisan kanssa. Ennen kuin olimme koskaan edes tavanneet, satunnaisesti meilailimme :)
Siteraan omaa vanhaa viestiäni, joka lähes säikäytti.
"Koko ajan enemmän ja enemmän mietin, pitäisikö minun oman itseni takia erota. Mikään ei ole vialla ja samalla kaikki. En syytä miestä, vain itseäni. En osaa olla TASA-ARVOINEN suhteessa. Mietin liikaa muita ja mikä helpointa muille. En osaa ottaa omaa aikaa enkä omaa tilaa."
Tadaa, aihe, josta pari päivää sitten puhui kaverini. Huomannut että tässä asiassa olen muuttunut.
Tästähän puhui myös eksäni, joka sanoi että minun pitää hellittää ja vastuuttaa muitakin. Eli nyt kun en ole passaamassa häntä, hän on oppinut nauttimaan kotitöistä.
Mut apua, mä olen todella pitkään miettinyt eroa.
Ehkä monin tavoin eroa itsestäni kylläkin.
Tämä on just se, mitä olen sanonut usein nykyiselle miehellenikin. Mä Olen aika huono suhteissa.
Onpa taas mietittävää.
2 kommenttia:
Eiks se ole niin, että kun asian myöntää itselleen sitä voi alkaa työstää?
Pienin askelin kohti uutta Pinkkiä.
toi on totta; vanhat muistiinpanot, blogit, sähköpostit voivat joskus tosissaan pysäyttää.
Sieltä voi löytyä melkoinen lahja itselle.
iloa tähän päivään!
Lähetä kommentti