Just kun luulin, että kykenen muuttumaan, niin en kyllä. Ihan olen vätystelyä jatkanut. Siis oikeesti, kun avaan minkä tahansa kaapin, vaikka vaan poikien vaatekaapin, lannistun täysin. Niin paljon vaatetta, niin paljon kaikkea. Vähintään puolet varmaan pieniä, turhia, käyttämättömiä. Uuvun kun katson, uuvun kun mietin, että ne turhakkeet pitäisi jonnekin kadottaa. Olkoot!
Feng shui pielessä.
Onneksi olen kivojakin asioita tehnyt. Kävellyt ja nähnyt kavereita. Lukenut. Tarvitseeko elämään juuri muuta?
Olen aika tylsä tyyppi oikeastaan.
Ton kun menin kirjoittamaan, tuli lannistunut olo.
Pakko mennä meikkaamaan ja lenkille, Tehdä jotain. Tämä on pysäytettävä.
Juoksee kovaa vauhtia...
4 kommenttia:
Ihan samat fiilikset mulla, kun avaan minkä tahansa kaapin. Liikaa kaikkea. Ylivoimaisesta perata se kama määrä. Olen myös harkinnut juhannuskokkoa, jossa rätisee pokkarit ja rytkyt ;)
Vähän sama fiilis mulla, mutta olen yrittänyt sitkeästi käydä läpi vaikka puolikkaan hyllyn kerrallaan. Ja sekin, että aina alkuun ajattelen olla fiksu ja taloudellinen ja viedä romppeet kirppikselle, jotta saisi vähän ekstraa. Kun ne kamat ovat muhineet Ikean kasseissa puolisen vuotta, annan periksi ja roudaan ne lähimpään UFFin laatikkoon. Olkoot.
Silti vaikka siivoaisin kaappeja koko hereilläoloaikani, niin silti ne tursuisivat. Mahdotonta!
Tota on liikkeellä!
Hei juhannuskokko olis loistava, varmasti naapureille OK rivarialueella?
Kepponen ja Elisa. JUhannuskokko briljantti idea. Ei täyttäis kirppareita tai kaatopaikkoja kaikki se sälä. Nuotio vaan!
Ja Kepponen, alkaako susta tuntua et kolme lasta on tosi paljon enemmän kuin kaksi. Musta se alkaa näkyä kaikesssa. Sijoittelussa ja tavaranmäärässä. En anna ketään pois, mutta on niitä monta.
Tuula, meillä on sama taipumus näköjään. Kerätään kirpparikamaa ja viedään Uffiin :D
Lähetä kommentti