Luin äsken paria luonnosta, mitä olen joskus kirjoittanut, mutta jättänyt julkaisematta. Mun on nyt lähes vuoden jälkeen laitettava yksi näistä deletoiduista tänne. Jotenkin nauratti. En tiedä miksi.
SYYSKUU
Mä olen kyllä kyseenalainen äiti. Eilen ruokapöydässä (paikalla vain isot pojat ja mies) jotain juteltiin. Joku sanoi jotain, johon mun oli pakko sanoa uusi suosikkilauseeni, siihen asti käyttämätön, Fuck my dick. Sit mua itseäni nauratti kauheesti.
Siis millaista kieltä äidiltä?
Eilen oli outo päivä. Aamiaiselle luin kiinnostavaa meiliä parisuhdejutuista. Jostain syystä fiilis tarttui ja ilmoitin aamiaispöydässä ääneen: "Jos mulla olisi tyttäriä, sanoisin että älkää menkö naimisiin, pelkkää pettymystä pettymyksen perään". Jouduin sit hieman perumaan puheitani. :) Mutta näemmä ärtymys miessukupuoleen voi tarttua.
Aamupäivällä istuin lounaalla yhdellä ystävällä ja siellä tulin maininneeksi, että mulla ei ole stressiä eikä huolia eikä kriisiä. Melkein jo huolestuttiin siitä.
Juuri ja juuri kotiin pääsin, kun jo kehittelin ongelmia ja ketutuksen aiheita. Veropalautuksen muuttuminen veromätkyksi vielä pahensi tilannetta.
Alkoi valitusvyöry: Inhoan syksyä, inhoan talvea, inhoan viikonloppuja, inhoan säbäturnauksia, inhoan laihduttamista, inhoan kaikkea terveellistä....
Ei ollut tulla loppua!
Tänään olen taas se kriisitön tyytyväinen tyyppi!
Ja mikäs on ollessa. Juon aamukahvia rauhassa ja silti ehdin keittiön siivota ennenkuin kaveri tulee kylään. Sitten onkin päiväuni ja pilatesaika. Ja lapset palaa koulusta aika. Olen tarpeellinen henkilö aika.
Bonuksena on mies töissä illan-aika, joka tarkoitaa Greyn anatomia maratonia.
Samaisesta syyskuusta löysin postauksen, jossa on idea jolle en ole tehnyt mitään, koska olen unohtanut. Ja koska olen laiska. NYT tälle on tehtävä jotain. Tolle todella kuvitteelliselle naiselle ja sen tosi kuvitteellisille ystäville on tapahtunut niin paljon kuvitteellisia asioita, että niistä sais jo trilogian.
IDEA:
Mä tajusin tänään, että mun on kirjoitettava best seller, josta tehdään leffa, tv-sarja, näytelmä ja tietysti jenkkeihin tehdä oma versio kaikista näistä ja sitten saan elellä lopun elämääni rauhassa.
Kotona raapustelen joitakin rivejä kun siltä tuntuu, leivon pullaa kotiin palaaville lapsille ja heti jos joku korottaa ääntään, mä lähden kävelylle. Päätellen viime päivien menosta, mä kävelen paljon ja usein.
Best seller kertoisi naisesta, joka alun alkujaan oli hauska ja iloinen, mutta josta aikojen saatossa tulee tylsä kuivimus, joka laskee päänsä pöydälle ja sanoo "en jaksa". (Tän naisen tosi kuvitteellinen esikuva tänään olis voinu itseltään ja lapsiltaan kysyä "Miksi olen muuttunut tällaiseksi" ja sen naisen kuvitteellinen aviomies olis sanonut painokkaasti "niinpä".)
Mutta koska se nainen on pohjimmiltaan fiksu ja tosi syvällinen pinnallisen kuorensa alla, hän tajuaa olevansa hyväosainen ja pilalle hemmoteltu ja pyrkii paremmaksi ihmiseksi. Saa huikean ajatuksen, jolla parantaa omansa ja kaikkien lähimmäistensä elämän, saa nobelin ja oscarin ja ruusuja...
Tai jotain. Jotain se nainen keksii. Huikean kiehtovia tapahtumia, oivalluksia ja tietysti kasvua ihmisenä luvassa. Lopussa se nainen kuolee, ja siitä kirjoitetaan niin liikuttava negrologi lehteen, että se nainen sen lukiessaan olisi voinut sanoa "olin minä sittenkin aikamoinen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti