Väärin eletty

Juuri kun kun yksi itseaiheutettu  kiukku loppui, seuraava alkoi, Miksi mun pitää ajatella mitään, koskaan siitä ei mitään hyvää seuraa.
Tänään taas mietin, etttä ihan varmasti olen väärä ihminen tekemässä vääriä asioita väärässä elämässä.

Mietin sitäkin, miten ihmeessä ihmiset hankkii perheitä ja kumppaneita itselleen? Juuri kun on aikuiseksi päässyt, vanhempien määräysvallasta, niin sitten useimmitn hankitaan kumppani, jonka mielipide pitää ottaa huomioon.

Okei, ei mua kukaan täällä kotona määräile, mutta kun silti aina pitää "kysyä lupa". Joka muuten on mun oma kohteliaisuussääntö.
Eilen huomasin kysyväni saanko mennä kävelylle. Illalla mies ilmoitti tänään menevänsä esikon kanssa matsiin ja minä mielessäni märisen "jaa jaa, minä kysyn lupaa kävelyyn ja toiset vaan menee matseihin ja minä vaan harrastuskuskaan kaksiveen kanssa". Et byyhyy.

 Ei ole siis  isot murheet. Mutta sittten kun alkuun pääsin, niin märisin mielessäni sitäkin, et lähes huonoa omatuntoa kannan kun Downton Abbeytä katsoin, eikä toinen voi katsoa jotain muuta. Ja sit mietin mitä söis ja sisustais ja tekis, jos ei kenestäkään tarvitsisi välittää.

Kaikki marinat hoidin pääni sisällä itsekseni. Ilman syytä.
 Mulla on ihan selvä keski-iän kriisi. MINÄ, MUN, MINÄ  ITSE, MINÄ HALUAN.
Ja mietin kuka on minää itse ja mitä minä haluan ja miksei kukaan voi tehdä  jotain MULLE.

Voi hyvin-lehdestä oikein ympyröin yhden jutun joka kolahti.
"Esimerkiksi toisen itsekkyys ärsyttää eniten ihmisiä, jotka ovat omassa elämässään lipsahtaneet toiseen äärimmäisyyteen, rajattomalle marttyyivaihteelle. Kun minä en kerran saa vetää rajoja jaksamiselle, sitä ei saisi tehdä kukaan muukaan".

Ihan en tuolla ole, mutta tunnistan. Mä teen asioita, jos niistä ei aiheudu muille kohtuutonta vaivaa.  Siis oikeasti mä tällä hetkellä lähden yksin pois kotoa max tunniksi, ettei kukaan muu joudu paimentaan kaksiveetä... Ettei niinku vaivaksi olisi mikään.

Pakko keventää. Annassa oli tosi hauska Tuomas Embuksen kommentti. " Naiset kuvittelevat, että miehillä, jotka eivät puhu tunteistaan, on sisällään kauheasti joain padottuna. Ei se niin mene. Ne miettivät muita juttuja".
Joskus haluaisin olla mies. Ärsyttää miettiä tunteita ja ylipäätään mitään, joka ei ole vain käytännöllistä. Tälllä vellomistaipumuksella vellon, vaikka mikään ei olisi vialla. Esim. nyt. Kaikki on hyvin kaikki on hyvin.

En vaan halua lupia kysellä.