Mulla on käynnissä mahtavat viikot. Viikkojen nimi on Nuoriso tekee ruokaa. Esikoisen teki niin kovasti mieli uutta Xbox-peliä, että sovittiin diili. Hän tekee ruoat kaksi viikkoa ja minä ostan pelin. Onhan se ehkä aika kallis sopimus, mutta niin hyvä mun kannalta. Ja sen. Mä pääsen pakoon keittiötä ja esikoinen saa treenata kokkipuuhia.
Onhan tuo ruokalistasuunnitelma kyllä aika yksipuolinen. Tortilloja, tortillapitsaa, hampurilaisia. Joukkoon mahtuu kasvissosekeittoa ja kanankoipiakin kyllä.
Tänään esikoinen leipoo sämpylät hamppareihin ja tekee pihvit itse. (Mä ostaisin kaiken valmiina) Ei huono ollenkaan.
Eilen keskimmäinen halusi tehdä bravuuriaan bolognesea. Nautin katsellessani ja kuunnellessani. Se höpisee koko ajan itsekseen "vähän basilikaa, hieman pitsamaustetta, laitanko lisää pippuria, vielä valkosipulia". Niin ihana. Sydän.
Pasta oli todella onnistunutta. Ihana ilta.
Tänään keskimmäisen bestis muuttaa meille viikoksi. Hepun vanhemmat lähtee etelänmaille etsimään vuokrakämppää, kun kohta sinne muuttavat. Edelleen pidän ajatusta hieman outona. Myydä koti, ottaa lapset kotikouluun ja mennä johonkin ankeaan turistikohteeseen asumaan, vailla realistista toivoakaan työn löytymisestä.
Mutta silti, hienoa et ihmiset heittäytyy ja seikkailee. Mullehan se jo on seikkailu, kun eilen menin pitkästä aikaa cittariin :D.
Seikkailusta tuli mieleen kaverin kertomus risteilystä. Ystävä käy työporukalla pikkujouluristeilyllä joka vuosi. Laivan tapahtumat on niin käsittämättömiä, että ei voi tajuta.
Porukka on siellä lievästi sanoen haku päällä. Nelikymppisillä naisilla olis eniten vientiä. Ystävä jakeli pakkeja toisensa perään ja vetos mieheen ja lapsiin. Vastaukset oli "on mullakin vaimo ja lapsia, mut ne ei ole täällä". Ahaa!
Ystävän kaksi työkaveria on enemmän kuin vauhdikkaita. Heidän bravuurinsa on pokata perheen kanssa reissussa olevia miehiä. Vaimo ja lapset lähetetään hyttiin nukkumaan ja sitten saa isät omistautua uudelle hoidolleen. Aamulla ollaan pokkana, kun tax freessä törmätään perheensä kanssa olevaan kunnon mieheen.
Jotenkin hmmmm....kiehtovaa.
Vahvistui päätökseni pysyä poissa laivoilta.
4 kommenttia:
Suorastaan loistava diili. Alkaiskohan meidänkin nuoriso mun kanssa johonkin tollaseen?
Jos risteilyt ovat nykyisin tuollaisia, en minäkään lähde!
Kannattaa ehdottaa. Meillä tää onnistu helposti. Esikko kyl tykkää keittiöhommista. Ja sit annoin sen suunnitella ruoat veljien kanssa.
Happy happy!
Hurraa ja SYDÄN teidän nuorisolle kokkausbuumista. MÄ niin odotan noita aikoja, toivotaan et ne tulee....
YÖK. Mä en niin tajua tota laivallakähmimistä vaikka kaiketi se on just tota Ruattin laivoilla.
Ja mä olen lähdössä pian risteilee joten pääsen tekemään empiiristä tutkimusta....
Hyvä teidän nuorisoketju! Pidän tuon kyllä mielessä ja aion tilaisuuden tulessa kokeilla samaa meilläkin.
Laivatouhu kuulostaa jotenkin limaiselta. Ei olisi mun juttu lainkaan.
Lähetä kommentti