Laatulaatuaikaa

Hurjan kiitollisena huomasin, että tiistai tuli ja meni ja vielä ei alkanut vaihdevuodet. Saan pysytellä lämpimänä kodissa, eikä tarvitse mennä avantoon. Plussaa.

Muita plussia on mun ihanat ja täyteläiset pikatapaamiset ystävien kanssa. Aamupäivisin käyn yhden kanssa kävelyllä ja pikana puhutaan kaikki asiat.

Iltaisin toinen tekee pikavisiittejä meidän terassille ja taas pikana puhutaan ja nauretaan.

Eilen vielä sain puhua puhelimessa rakkaista rakkaimman peeteen kanssa ja maailman kohdillaan.

Ja onhan mulla kimppameilailua kahden rakkaan blogilöydönkin kanssa. Miten tässä ehtii mitään oikeaa tekemään, kun niin vilkasta pulputusta jokaisessa mediassa ja livenäkin vielä.

Tänään mies tulee reissusta ja ajattelin illalla kokeilla juoksemista kuukausien tauon jälkeen. Automittarilla jo tutkailin paljonko pitää juosta ja minne asti, jos eri suuntaan menen kuin yleensä. Tää juoksukokeiluinto tuli siitää, kun kaveri oli huvin vuoksi lähtenyt juoksemaan koirien kanssa ja ajatellut juosta niin kauan kuin jaksaa. Oli juossut puolitoistatuntia eikä edes väsähtänyt. Loppui vain aika kesken.
Alla ei ole juoksua, ainostaan HIIT-treeniä parin kuukauden ajan.

Tajusin säbän olevan HIITTIÄ myös, joten kai mä nyt kahden treenin jälkeen jaksan juosta edes hmmm...kaksi kilsaa. Jaksanhan?

Sellaistakin luksusta on tiedossa kuin esikoisen tekemää iltaruokaa. Mun ihanin fantasia olis se, että lapset tekis ruoan ja mä en enää ikinä. Istuisin vaan keittiössä lukemassa ja juomassa kahvia, mutta hellaan en koskisi. Ikinä.
Se olis mun käsitys taivaasta.

Yksi taivaallinen kokemus on edessä lauantaina. Mennään miehen kanssa sinne sählygaalaan eli sehän on treffit. Jos planeetat on kohdillaan, niin lapset nukkuun, kun tullaan kotiin. Veikkaan et planeetat ei ole sillä tolalla. Tod.näk. pienimmät jo herää ja vaeltaa viereen kun tullaan. Antakaa mulle aikuista aikaa ilman lapsia. Kiitos.