Elämäntapapositiivari

Taas saan todistaa, että olen pikkuasioista kitisijä, mutta isommat asiat otan aika lungisti. Perjantaina puhkesi auton kumi jokavuotiseen tapaan. Sehän tarkoittaa uusien auton renkaiden hankkimista. Rahanmenetystä.
Eilen olin menossa ruokakauppaan, kun kännykkä putosi ja hajosi. Ajoinkin ensin Expertille. En saanut samaa kännykkää kuin entinen, sain paremman ja kalliimman. Ostin siihen pinkit ihanat kuoret ja yhdelle pojistakin nappasin kuoret mukaan. Meni rahaa.
Ryhdyinkö pahantuuliseksi? NO ryhdyin, hetkeksi, mutta koko eilisillan vaan onnellisena hiplasin uutta puhelinta. Et jee, uusi ihana. Jee, saan ihanan Spotifynkin. Jee, nopea netti. Jee pinkki. Jee sports tracker.

Tänään vien auton rengasvaihtoon ja saan kuulemma hyvän tarjouksen. Oon vaan että jee, hyvä tarjous, jee renkaat  ja mikä parasta, jee, mulla on varaa ostaa ne. (Asioissa on siis syytä nähdä hyvätkin puolet.)

Lauantaina olin meidän urheiluseuran gaalassa. (ravintolassa syömässä ja juomassa hyvin) Oli äärettömän hauskaa. Pöydässä oli lähinnä entuudestaan vierasta sakkia, mutta jutut muuttui nopeasti hervottomiksi ja naurettiin ihan hirmupaljon.
Yksi seuralaisnainen juopui nopeasti ja alkoi vannomaan rakkautta mua kohtaan. "Shä oot niin ihana ja kaunis ja sä et ole yhtään paskajäykkä ja voi mä rakastan sua".  Hurmaavaa. No oli, oikeasti.

Tämä aamu on ollut taas haipakkainen ja huomasin vasta nyt, kymmeneltä, että aamiainen voisi olla kiva.
Lenkillekin tekisi mieli mennä, koska  on se Sport trackeri. Mulla on uusia juttuja. Tinksejä.