44

Mä olin odottanut mun 44:ttä syntymäpäivää. Mä ihan oikeasti ajattelin ennalta, että ihana nainen, ihana ikä, ihana kaikki. Olen parhaassa iässä ja parhaassa elämäntilanteessa ja kaikki on parasta.
 Lauantaina onnistuin ihan tarkoituksellisesti lietsomaan itseni vihaan ja inhoon ja kauhuun ja sen sellaisiin. Tyhmä nainen, tyhmä ikä, ruma ja lihava ja tyylitön ja junakin meni jne. Tässähän ei ole mitään järkeä, taaskaan. Ihan olen kiva ja fiksu ja ainakin mukava ja hassu ja junan menollakaan ei ole väliä, koska olen onnellisesti naimisissa ja ihan oikean veturin kyydissä mukavilla penkeillä istumassa.
Että mitä mä pelkään.
Sitä, että musta tulee näkymätön nainen. Ja katkera. Ja tylsistynyt tylsimys. Näköalaton. Epäluova. Huumorintajuton.
 Eihän musta mitään noista kyllä tule.

Syntymäpäivä olikin jo sitten ihan kiva päivä. Junnu ja mies teki herkkuaamiaista, vanhemmat kävi, kaveri kävi. Kävelylle kävin pitkästä aikaa. Illalla näin ystävää ja puhuttiin liian syvällisiä ihmissuhteista.
Mukavia asioita paljon.

Viime viikko oli silläkin tavalla ihana, että ystävä tuli meille aloittamaan remontin. Eteisen seinän väri vaihtui jo, kaapit meni sisällöltään uusiksi, yhteen seinään kaavaillaan tapettia. Tämä kaikki siis eteiseen.
Tuulikaappiin tulee uudet järjestelmät, joistä minä en mitään tiedä. Ystävä hoitaa.
Eilen hältä tuli viesti että lahjaksi tulossa jotain mun perseelle sopivaa. Oletan et penkki eteiseen? Leveä?

On ihanaa kun koti uusiutuu. Alan taas viihtyä täällä paremmin, kunhan kaaos katoaa.

Viime aikoina olen ollut väsynyt. Tunnen huonoutta siitä. "Pomojeni" kanssa asiasta juttelin ja niiden mielestä on ihan normaalia olla väsynyt kaksiveen kanssa, et en ole huono. Ihminen vain!

Täytyy miettiä kivoja asioita odoteltavaksi.