Poikalantio

Säälittävät paljastukset: Olin onnessani kun tänään pääsin aloittamaan päivystyksen. Että jee päivystystä, työtä, jännitystä ja tietenkin palkkaa.
Äsken tajusin etten saa siis viikkoon juoda lasiakaan viiniä. Vatsaan sattui ajatuskin. Lauantai ilta eikä viinilasillistakaan.

Kävelyllä saan käydä onneksi. Tänään taas ystävän kanssa käytiin heti aamulla tunnin lenkillä. Joka aamu ajattelen kuin kivaa se oli ja että varmasti menen päivällä uudestaan. No en ole käynyt. Mutta jospa tänään.

Eilen katsoin vaihteeksi Greyn anatomiaa. Kaikilla niillä naisilla on sellainen suora poikamainen lantio ja pieni peppu. Ensin kadehdin ja sitten ihmettelen. Pitääkö sellainen olla? Miksi naisilla pitäisi? Miten ne saa sellaisen? Onko ne luontaisen poikalantioisia vi onko ne hiilarittomalla ja gluteenittomalla ja suolattomalla ja rasvattomalla ja sokerittomalla ruokavaliolla? Pitäkööt lantionsa!

Jatkanut itseni kuuntelua ruokavaliossani. Kerron jos jotakuta kiinnostaa. (eli ei) Tänään halusin tomaatti-avokadoruisleipiä ja vadelmarahkaa. Lounaaksi.
Mä taidan sittenkin olla kuin noi mun pojat. Voisin elää välipaloilla. Tai aamiaisilla. Olispa ihanaa syödä vaikka viisi aamiaista päivässä.

Tänään teen uudenlaista kanapekonipastaa. Paljon kanaa, vähän pekonia, paprika ja creme bonjour cuisinea (chili-paprika)
Odotan paria innostunutta vastaanottoa ja ainakin yhden yök en syön. (Hieman loukkaavaa. Leivoin pullaa, juuri kukaan ei syönyt. Ne on kyllästyneitä. Miten tässä enää rakkauttaan osoittaa jos ei ees pullalla?)
Juuri kun ajattelin, että hautakivessäni voisi lukea. "tämä nainen leipoi pullaa ystävilleenkin".

Eilen mietin että elämää jäljellä jotakuinkin 30 vuotta. Outoa. Pitäiskö tehdä jotain tosi hauskaa?