Rehellinen palaute

Mä olen ihminen, joka ei pidä rehellisestä palautteesta. Siis itseään kohtaan. Poikkeuksena sellainen hyväntahtoinen toteaminen ystäviltä, jotka tykkäävät minusta ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.
 Tänään sain hyväntahtoista palautetta. Sen antaja ei varmaan itse tajunnut antavansa palautetta, kylläkään.

Marisin keskimmäisestä.  Kuin se on ajanut mut taas hulluksi marinallaan ja huokailullaan ja ja ja. (Ja huom, marisija on mökillä kuudetta päivää, ilman mua)
Ystävä totesi: teillä on niin paljon yhteisiä luonteenpiirteitä, että varmaan sen takia on välillä vaikea tulla toimeen.

Niin. Niin se kai on.

Mieskin tässä yksi päivä rauhoitteli mua, kun ITKIN keskimmäisen yöllisiä tekstiviestejä; "kun se nyt kuitenkin on yhtä dramaattinen kuin sinä, niin mikset sä ymmärrä sen dramaattisuutta".
 No siksi. Samasta syystä kuin en kestä muiden pahantuulisuutta. Mä itse tiedän mikä vaivaa ja mitä ajattelen, muista en tiedä.
Itse tiedän etten ole hyppäämässä junan alle, muista en voi olla varma.

Kun nyt luonteesta puhutaan, niin puhutaan tästäkin hauskasta palautteesta. Tämä uusi kaveri, joka mut jo perheen nuorimmaksi lapseksi epäili, sanoo mun olevan ihan italialainen.  Ja se tietää italialaisuudesta, kun oma mies on sisilialainen.
Pariin otteeseen siitä mainitsi jo aiemmin, mutta perjantaina olimme hänen ja miehensä kanssa terassilla ja siellä  jotain selitin ja kaveri purskahti nauruun ja sanoi miehelleen "kato nyt, eikö se ole ihan italiainen". Ja totes mulle koko viikon puhuneensa miehelleen vähän väliä, että olen niin italialainen että.

Mä olen siis syntynyt väärään maahan. Mua ymmärrettäis varmaan muualla paremmin. No ei, mulla on lähellä kasoittain ihmisiä, jotka ymmärtää mua ehkä paremmin kuin minä itse. Ja jotka useimmiten kestää mua.

Mutta nyt on pakko vaahdota siitä, kuin ihana viikonloppu mulla oli. Lapset lähti ex tempore mun vanhempien kanssa mökille (eka ja vika kerta, veikkaan) ja minä jäin miehen kanssa kahden kotiin. OLI NIIN IHANAA.
Perjantaina fillaroitiin terassille, jossa sitten nää uudet kaveritkin tavattiin. Oli hauskaa. Lauantaina nukuttiin pitkään eikä tehty mitään hyödyllistä. Iltapäivällä kaveri soitti pitävänsä bileet, tervetuloa. Meitä oli viisi pariskuntaa kaverin pihalla syömässä ja juomassa ja juttelemassa ja oli mahtava ilta.
 Sunnuntaina nukuttiin taas pitkään eikä vieläkään tehty mitään hyödyllistä. Iltapäivällä pyöräiltiin suosikkikahvilaan juustokakulle.
Ihan täydellistä.

Eilisen nukuin. En millään pysynyt hereillä. Onneksi en joka viikonloppu biletä kahta päivää. Vaikka oishan se aika kivaa...