Laiska laiskempi...

Mies fillaroi eilen kolmen tunnin lenkin. Kun tuli kotiin, naureskeli, että taas sä katsot Teho-osastoa. Ärähdin, että olen sun mielestä varmaan laiska luuseripaska jne. Mies nauroi, että "taidat projisoida nyt omia tunteitas mulle". No älä!
Olen laiska laiskempi laiskin. En tällä helteellä tee mitään. Ja sitten toisekseen, jos mies fillaroi kolme h ja kotona on neljä lasta, niin mihin mä voisin mennä? Mutta totta puhuakseni, vaikka mies olisi kotona, mä en fillarois kolmea tuntia kuitenkaan.
 Eilen taas tajusin, että meen aikaisin nukkumaan kun on tylsää. Mies katsoi tyhmää leffaa, mun kirja loppui, isot pojat kikatti omissa huoneissaan luurit päässä tyhmiä videoita katsoen, mä totesin taas, että yhtä hyvin voin nukkua. Optimistisena ajattelin herääväni aamulla aikaisin ja meneväni lenkille. Heräsin päänsärkyisenä juuri ennen kuin mies lähti töihin.  Se siitä lenkistä. Illalla uusi yritys.

Jospa vaikka aloittaisin sen pyöräilyn.

Olen ollut tosi tyytyväinen tähän kesään, mutta se kaivelee, että mun liikunta on koko ajan vähentynyt ja vähentynyt. Mä voin paremmin kun liikun. Nää helteet sotki kaiken mun kohdalla. Ja ennen sitä ystävän muutto. No, se ei kokonaan, opin yksinkin liikkumaan, mutta helteet. Ja miehen työmatkat tietty.

Naurattanut on yksi asia. Miehen loma. Vietti kaksi viikkoa lomaa, piti olla kolme. Lupasi yhden viikon lomailla heinäkuussa. Sitten muuttui muotoon "en mä KOKO viikkoa luvannut". Lopulta lomaa oli yksi päivä.
Seuraavaksi luvattiin lomailla heinä-elokuun vaihteessa. NO se toteutuu. Kaksi päivää. Ai että hiemanko jää lomia tulevaisuuteen....
On se lykky, et mä olen kotona ja mulle on ihan sama milloin mies on kotona tai töissä.