Ketä mä oikein yritän huijata?

Niin on kuulkaas vaikeaa tuo oikein syöminen. Joka päivä aloitan kunnollisen elämän. Munakasta, salaattia, lisää munaa ja salaattia. Illalla sitten pari Croque monsieur leipää ja pari lasia punkkua. What? Why?
Tuli tunne, et huijaan itseäni aika pahasti. Toisaalta taas, jos mä söisin aamusta asti mitä milloinkin sattuis huvittamaan (poikien leipomaan porkkanakakkua, suklaapikkuleipiä) niin sehän se vasta paha olis. Et ehkä ne normaalit hoikat ihmisetkin syö pääsääntöisesti kunnolla ja välillä huonosti, eikä se ole mitään huijauseloa. Ongelma on se, et mun ylipaino pyrkii takaisin ehkä eri lailla, kuin hoikkien.

Minä en aio siirtyä suurempiin farkkuihin!!!!!

Eilen mulla oli hieman pettymysvapaapäivä. Olin taas odottanut vapaata. Mutta kukaan ei leikkinyt mun kanssa, oli liian kuuma lenkkeilyyn, ei ollut varaa käydä shoppailemassa ja mitäs muuta vielä.
 Aamulla lenkkeilin koiran kanssa, hikoilin pihalla, laiskottelin sisällä, paimensin poikia, sain junnun bestiksen yökylään, katsoin Klikkaa mua-sarjan vikat jaksot, katsoin Suurimman pudottajan finaalin ja söin sipsejä. Niin on hauskaa ihailla niitä pudottajia ja syödä uberväärin samalla.

Tänäänhän toki aloitan uuden elämän. Lenkitän koiraa, käyn kirpparilla, käyn kaverin kanssa kävelyllä, lenkitän koiraa, teen kyykkyjä, lakkaan kynsiä.

Aikas lomaisaa oikeastaan.