Mä aloitin taas kehokuurin. Muistelen aloittaneeni pari kk sitten myös, mutta NYT aloitin oikeasti. Mun motivaatio on sokerimussutuksen katkaisussa ja siinä hii, pim ja hop-olossa, missä olin tammi-helmikuussa. Olen viime aikoina ollut hieman flegu ja helposti ärtyvä, haluan taas sellaiseksi iloiseksi ja reippaaksi.
Toki mä pikkasen haluan laihtua, mutta oikeasti vain pikkasen. Sanoin kaverille tänään, et mua oikeastaan pelottaa laihtua. Mitä kummaa sekin on? Kaverikin sanoi, et uskomatonta kyllä, multa ei voi yläosasta lähtee enää mitään, et nyt kaikki lähtee/pitäis lähtee vaan alhaalta. Juu, se sopii.
Muutama kilo pysyvästi pois ja jos se olis siinä. Sit vaan keskittyis urheiluun.
(Yksi ystävä sanoi juuri et haluaa olla ihannepainon alarajalla, mä taas päinvastoin ylärajalla. Mutta toki se on ihmisen mallista kiinni. Jotkut olis ylärajalla paksuja, mä olisin ala-rajalla anorektikkomainen, luulen. Plus haluan painon, joka on helppo ylläpitää.)
Mutta oikeasti, haluan taas iloiseksi ja energiseksi. Eilen oli taas päivä helvetistä suoraan. Huusin vain näin etttä AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA! Oikeasti. Huusin vaan kovaa, ilman sanoja. Ai että lyhyt pinna. Tai ehkä äärimmilleen venytetty.
Jotkut päivät on!
Tänään mietin taas ääneen jotain muuta alaa. Kaveri pohti onko mulla taisteluväsymystä (monta vuotta vaihtuvia lapsia) vai onko se vaan sitä, et omat lapset on jo isoja ja sit ketuttaa olla "muissa" kiinni. Ehkä enemmän on kyse jälkimmäisestä. Nyt taas mieskin on ulkoisilla mailla ja mä en pääse urheilemaan moneen päivään. Siksi ehkä liikun liikaakin, kun on mahdollisuus.
Kolmas mahdollinen syy on kemia. Kaikista ihmisistä ei vaan niin paljon voi tykätä. Ei edes lapsista.
Lomaa odotan!!!
Mä olen äärettömän rakastunut mun uuteen takkiin, josta kuva siis edellisessä postauksessa. On vaan hieman vaativa vaate. On pakko meikata kunnolla, jos sitä käyttää. Räiskyvä pinkki yhdistettynä kalvakkaan naamaan ei ole ihan paras yhdistelmä.
Yksi aamu Dynastiassa puhuttiin kotivaatteista. Kaikki juontajat sanoivat vaihtavansa heti kotona rönttövaatteet. Koomikko Tina Fey on kuulemma sanonut et ennen neljääkymppiä ihmiset on samoissa vaatteissa, lähtövalmiina, kaiken aikaa, mutta neljänkympin jälkeen mukavuus voittaa. Koska mä olen se henkinen 27, niin ilmeisesti mun kotivaateaika koittaa vasta eläkkeellä. Mä en vaan osaa relata.
Yhden tutun pöyristykseksi sen sijaan osaan käydä kaupassa juoksutrikoissa, koska NIIN EI SAA TEHDÄ. Et voin mä joskus niihin jämähtää. Sentään.
Mun pitäis löytää jotkut tosi ihanat kauniit makeet rennot vaatteet, et voisin joskus olla rento, enkä aina farkuissa.
Kohta ehkä alan hengailla pikkumustassa, et tulis sitäkin käytettyä. Kuten yhden kaverin kanssa naureskelin, voisin kuvata itseäni pikkumekossa tekemässä jotain tylsää kotiruokaa.
Noniin, kattokaa nyt. En keksi mitään kirjoitettavaa. Haluaisin istua kaiket päivät bloggaamassa huikeita juttuja, mutta nyt ei ole huikeeta. Huoh!
Keskiviikkona mun pitäis olla ketoosissa, joten sit ehkä hip hop ja ping ja tsih-juttuja tiedossa. Odotetaan sitä.
8 kommenttia:
Väsynyt luuska olisi vailla jotain huumaavaa piristystä. Kertaas nyt vielä, että miten toi sun kehokuurisi toimii!
Tilataan jälleenmyyjältä sellainen optimaalisetti (vitamiini ja maitohappobakteerijuomia, nam) Ja sit syödään ohjeiden mukaan. Laihdutaan JA piristytään ja pysytään terveenä. Näin siinä käy.
Mä oon ollut kotona verkkareissa varmaan parikymppisestä, tuntui vaan että oli pakko päästä löysiin vaatteisiin heti kotiin tultua :)
Ja ton tympääntymisen ja hermojen menettämisen tajuan tällä(kin) hetkellä erittäin hyvin. Omat hermoradat napsahteli tänään taas poikki, kun kuopus vaan on niin mahdoton! Olin reilumutsi ja uhkasin kiikuttaa sen "kasvatusneuvolaan" siitä paikasta...
Siis alkaa toivo mennä, että se oppisi käyttäytymään kivasti vielä joskus. Selkeästi tarttisin jonkun super-nannyn meille...
Ja vähänkö taas kuulostat innostuneelta ja pirteeltä, mistä tota ihanaa asennetta saa tilattua? :)
Tuula, verkkarit on ihana vaate, mut käytän niitä vasta sit kun löydän kivat ja näytän niissä kivalta :)
Super-Nanny olis kiva apu kotona. Tai ehkä purkkia diapamia...
Kyllä ne oppii käyttäytymään, lapset, itsestäni en ole varma.
Miten niin innostunut ja pirteä. EN ole. JA sitä mä juuri haen tällä kuurilla et tulisin taas sellaiseksi.
Mä kuulun myös tohon kotivaateryhmään. Töistä tullessa pitää heti vaihtaa verkkarit jalkaan tai ainakin jotain kevyttä.
Toivottavasti sulla taas Kehokuuri toimii ja mieli nousee. Jännä kyllä, että nyt huomaa näissä blogeissa, että äärettömän monella on menossa joku matalapaine-vaihe. Johtuuko kevätmasennuksesta ja valon lisääntymisestä? Minusta on tuntunut tänä vuonna siltä, että kevätkin on ollut ok. Ehkä sen teki lumen vähyys ja nopeasti kuivunut maa.
Sari, mä uskon et mieliala nousee kun saa itsensä sokerimössöhiilarimättö koukusta pois. Selkeästi mulle sopii paremmin kunnon ruoka, mielelle siis.
Painon putoaminen on tässä se pienempi riemu, oikeesti. (Mutta se et paino laski 1,3 kiloa vuorokaudessa on kyl aika jees)
Tsih juttuja odotellessa ;)
Niin mikä tän kuurin nimi olikaan?? Mulla on tulossa tosi tiukkaa aikaa ja menoa juhannukseen asti, ja energinen olo olisi paikallaan. En olen jaksanut vieläkään aloittaa karkkipäivää, ja makeakoukussa killun.
Mä olen kotivaateihminen. Tosin mä olen nykyään kotivaatteissa suurimman osan ajasta. ;) Sit joskus on kiva repäistä ja pistää jotain muuta päälle. Se jotain muuta voi olla kyllä farkutkin. ;)
Ihana oli tuo pinkki takki. Mä ostin punaisen. Mielen piristykseksi (ja okei, siis lämmittämään myös).
Lähetä kommentti