Eilen illalla luin Kodin kuvalehteä ja se oli pullollaan hurjan toimeliaita ja luovia ihmisiä. Mulle tuli olo, että tollaseksi mä muutun heti huomenna. NO en muuttunut.
Muhun eniten kolahti kun luin jonkun naisen avoimista ovista, kaikki lapset oli aina siellä syömässä jne. Vaikka olenkin äkäinen ja hermoheikko, niin se ajatus mua viehättää eniten.
Eilen vierestä seurasin ja neuvoin kun keskimmäinen kaverinsa kanssa teki pasta bolognesea. Uunibanaaneista ja suklaakastikkeesta selvisivät itse.
Tänään tein junnun kanssa jäätelökakkua huomista varten. Poika itse valitsi mitä tehdään. Mutta ei se siihen jää. Leivotaan tänään myös toffeekolmioita yhdessä.
Ja tätä siis mietin. Entä jos meidän koti onkin se, jonne kaikki lapset kerääntyy leipomaan ja opettelmaan ruoan laittoa. Jos mä olen se, joka aina antaa siihen luvan.
Imelää oli, anteeksi. Mä niin rakastan sitä avointen ovien ajartusta. Onhan ne tähänkin mennessä sitä olleet. Nytkin täällä on omien neljän lisäksi viisi kaveria. Onneksi osa sentään ulkoileekin.
Eilen junnun bestis oli meillä hoidossa koko päivän. Ne oli mainioita, ulkoili kaatosateessa tuntikausia, koska se oli hauskaa. Kuivausrummussa sit kuivasin kaverin vaatteet.
Illalla kaverin äiti tuli hakemaan poikaansa ja ihaili mun uusia nojatuolin päällisiä ja ihmetteli aionko tosiaan heittää vanhat päälliset roskiin. Ne tosiaan on todella todella epävalkoiset. Hän halus ottaa ne kotiinsa ja testata saako puhtaaksi. Olin et WTF? Ei kuulemma ole kamala vaiva ja pieni korvaus et hänen poikansa oli meillä todellakin koko päivän.
Olen silti kyllä hämmennyksissäni. Kyseinen kaveri on todellakin kotityökammoinen, mä olen sen rinnalla siisvousnatsi.
(Hesarin äititestissä olin muuten äitinatsi, how nice)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti