perjantai 28. kesäkuuta 2013

Ei niin ruokahifisti ja muita kertomuksia

Jossain lehdessä siteerattiin jotain opusta (kauhean hyvin mä muistan mistä ja mitä), jossa usealla tavalla kysytään lukijalta "mitä tekisit jos kaikki olisi mahdollista". Vastasin spontaanisti et "kirjoittaisin". Miksi siis en istu koneella kirjoittamassa tänne? Onko mulla luovuuspuutteen lisäksi puutetta istumalihaksista?

Kauheasti mä olen kaikkea ajatellut. Enää en muista mitä. Olen koko viikon ollut niin yh kuin ikinä voi ja vaikka lapset päästää mut helpolla, niin tämä kotona nysvääminen latistaa ajatuksia. Sen lisäksi mun bestikset kulmilta on lomareissuillaan ja olen vailla aikuista hauskaa ja kiinnostavaa seuraa.
 Maanantaina sentään mulla oli laatuaikaa kahden vanhimman ystävän kanssa. Käytiin hyvin ex tempore Casa Largossa syömässä ja juoruamassa. No ei, ei juoruttu, puhuttiin vaan paljon ja taukoamatta. Leikittiin elitistisiä rouvia tyyliin "silloin kun mä olin Roomassa, Barcelonassa"...
 Harrastettiin myös paheksuttavaa vitsailua aiheesta "ikuiset keski-ikäiset sinkkunaiset". Ne vitsit oli niin tyhmiä, et kun testasin sellaista yhdelllä oikean elämän sinkulla, niin se vastusti meidän käsityksiä.(jotka oli vitsejä) Ai millainen vitsi? "Pakkoko sun on olla noin ruma, tekisit itselles jotain". "Voisit hankkia itselles persoonallisuuden, voisit vaikka olla kiva". Mähän sanoin et ne oli kamalia vitsejä, mutta huom. siis vitsejä. No okei, olen mä joskus nuorempana ajatellut jostain tyypistä et jos se hieman vaivautuis oleen kiinnostava, niin hieman helpottais varmaan. (Samaan aikaan toki tosissani mietin et mun kaltaista valasta kukaan ei koskaan huolisi)

Casa Largosta tuli mieleen Elisan toive ruokamatkailusta Barcelonasta. Räjähdin nauruun yksinäni ja mietin onko ikinä pokkaa kertoa mitä me syötiin reissussa. NO on.
 -patonkia
-täytettyä patonkia
-panineja
-pitsaa
-KFC
-hamppareita

Voitte vetää tästä sen johtopäätöksen, et joko ollaan kaukana ruokahifisteistä tai sitten meidän lasten kanssa ei käydä kunnolla syömässä.
Mut ei noiden kanssa käydä. Kerran oltiin yhtään paremmassa paikassa, et kerrankin sain edes Sangriaa ruoan kanssa, mut muuten mentiin pikaruoalla.

Arvaa ajattelinko kaiholla matkailua ilman lapsia. Sais syödä hitaasti ja kunnolla ja juoda viiniä ruoan kanssa. Lasten kanssa toimii vaan "äkkiä ruoka suuhun ja menoksi". Esikoinen on ainoa poikkeus. Sen kanssa vois käydäkin ja istua vaikka kuinka kauan. Nauttien.

Voitte arvata, et kotona en ole syönyt patonkia tai pitsaa. Olen syönyt pelkkää salaattia ja ruisleipää. Ja huom. lihonut. Reissussa paino ei noussut, ehkä kävelyn ansiosta, mut salaatilla olen lihonut. WTF!

No sama se.


5 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Hih, meidänkin reissu meni mökillä syöden voileipiä, jugurttia ja banaaneja (aamu- ja iltapalaksi). Kaikki ulkona syömiset olivat jossain pizza-, pasta- tai hampurilaispaikassa. Yksi lapsista söi 6 päivän reissussa 3 kertaa pasta carbonaraa :)

P kirjoitti...

Kiitos lohdullisesta paljastuksesta :) Mua ei nappaa maksaa huikeita summia ulkonasyömisestä, jos se kokemuksena ei ole nautittava. PISTE.
Harjoittelemallakaan meidän lasten kanssa ulkona syöminen ei hauskaksi muutu. Paitsi sen esikoisen kanssa. Toinen piste.
Miksi tunnen tästä helposti huonommuutta?

kamomilla kirjoitti...

Minä saan aina pari kolme kiloa esim. kun huhkin ja olen liikkeessä aamusta iltaan. Mutta annans kattoo kun en yhtään seuraa kiloja niin johan paino laskee.
Juuri nyt kuluneilta viikoilta tämä sama homma käynnissä. EI ymmärrä!!!

P kirjoitti...

KAmomilla, ai sulla on sama. Mikäköhän kumma juttu toi on? Joku ketuttava :)

Taru kirjoitti...

Meidän lomamenu on nyt -ilman mökkivieraita - tonnikalapastaa, lihapiirakkaa (oiva lounas), voikkareita voikkareita voikkareita.....

Ja jätskiä, pullaa, sipsejä menee harva se päivä. Ja omenasidukkaa.

Lomailu on niin jees!