perjantai 28. syyskuuta 2012

Hyvä huomio

Olen tiennyt jo kauan, että sillä on merkitystä miten itselleen puhuu. Pitää puhua myönteisessä sävyssä ja välttää kielteisyyttä. Ei ole väliä puhuuko varsinaisesti totta, alitajunta ei sitä tiedä, vaan uskoo kaiken sokeasti.
Vahingossa tätä testasin viime viikolla. Olin tosi tosi pahalla tuulella, kun oli tapahtunut tylsiä juttuja. Raivon vallassa vaihdoin salasanat kauheiksi kirosanoiksi. Ei olisi kannattanut. Joka kerta kun kirjaudun sähköpostiin ja kirjoitan ne tulenkatkuiset sanat, niin muistan pahan tuulen aiheuttajan ja synkistyn. Mitä tästä opin? Salasanan kannattaa olla vaikka joku ihana voimalause.

Olen oppinut muutakin tämän viikon aikana. Ollessani pahalla tuulella ja/tai kipeä, suutun lapsille herkemmin. Rakas nuorin lapseni osaa onneksi jo viisaasti sanoa, että "eikö me tästä jo puhuttu, tarvitseeko sun taas huutaa". Ja sitten nolottaa. Annoin kaikille lapsille vinkin, että jos liikaa mesoan, minultakin voi kysyä "oletko väsynyt tai kipeä kun noin kiukkuat". Niin mäkin lapsilta usein kysyn.
 Ja sitten taas kaikki nauratti.

Päiväurheilun teho tuli testattua taas eilen. Kävin virtuaalizumbaamassa kuntosalilla ja tulin törkeän hyvän tuuliseksi. Kauppaan menin salilta suoraan ja siellä huomasin ottavani salsa-askelia, kun kuulin musiikkia. Saatin näyttää aika hassulta. Mutta vitsi, olin energisellä tuulella.

Tänään saan ottaa kaikki energiat käyttöön, koska edessä on kauan odottamani Vierumäen urheiluviikonloppu. Tänään on kaksi treeniä, huomenna neljä plus uinti ja sunnuntainakin vielä kaksi treeniä. Mä tulen niin timmissä kunnossa kotiin? Kai se on mahdollista? :)

Ei kommentteja: