Voi miksen muista ikinä kirjoittaa ihaniin muistivihkoini kaikkia ajatuksia, joista haluan kirjoittaa? Olen viimeisen viikon ollut oikea ajatuskuningatar, mutta nyt on vain mielessä tämä yksi.
Te kaikki tiedätte universumilta pyytämisen ja aarrekartat ja kaiken muun "hömpän". Että sitä saa mitä tilaa.
Mulla on loistava esimerkki tästä aiheesta. Ja jos joku nyt opetti paljon, kuinka universumille puhutaan tai ei puhuta niin tämä. (Pikaisesti vain sanon, että universumille puhutaan kuten pikkulapselle. Pikkulapselle ei pidä sanoa, että "ei saa juosta, vaan esim kävele". Universumi ei tunne sanaa EI vaan kuulee ne muut sanat ympäriltä. )
Viime viikon maanantaina istuskelin bonustyttäreni kanssa ja puhuin että seuraavassa kuussa tienaan ihana sikana. "Toivottavasti autot EI hajoa, niin saisin pitääkin sen palkkani.". Koputettiin puuta, (viime aikoina joka kuukausi jommassa kummassa autossa pikkuvika tai kumi puhki)
Seuraavana aamuna käänsin uuden sivun Eniten vituttaa kaikki-repäisykalenterista. Päivän tekstin alle esikoinen oli kirjoittanut : Se fiilis kun EI pääse inssistä läpi. (Mua nauratti)
Mentiin sitten aamusta esikoisen inssiin, minä takapenkille. Oltiin ajettu vartti, oltiin motarilla, kun yhtäkkiä auto hajosi. Kesken matkan. Auto ei vaan enää vetänyt. Lopputulos oli se, esikoinen ajoi tien sivussa hätävilkut päällä, ykkösvaihteella, jarrut savuten. Ajokortti jäi saamatta, koska auto!
Inssimaksu 95 e kankkulan kaivoon.
Seuraavalle päivälle auto lainattiin autokoulusta ja sen kanssa sitten inssiin. Kortti tuli, 195 euroa lähti. (Kova vuokra tuolla autolla tunniksi!)
Viikon olen ollut sressaantunut ja ahdistunut. Luottokorjaajani oli ihan kuutamolla, että mikä autoon tuli. Lupasi kysyä neuvoa tutultaan, joka erikoistunut Toyotaan. Vihjaili, että saattaa olla tarve mennä merkkikorjaamolle, mutta hän nyt tsekkaa.
Sunnuntaina ajelin toisella autolla pikkumuksut kyydissä ja veisasin kovaan ääneen "Huomenna tai tiistaina saan autoni ehjänä takaisin, koska X on niin hyvä korjaaja. Hintakin on kohtuullisen pieni ja laalaaa".
Eilen sain viestin ihanalta korjaajaystävältä. Auto ehjä ja hinta maltillinen 110euroa.
Niin että miettikää nyt tarkoin, miten sille universumille höpäjätte.
(eilen olikin sitten eka päivä, kun olen ollut hyväntuulinen enkä rahastressiin kuolemassa)
Muihin iloisiin asioihin. Ruokavaliomuutos sujuu! Mä olen tiputtanut kuudessa viikossa kuusi kiloa. Bonustytär viidessä viikossa viisi. Mikä sinänsä jännä, koska hällä "ylikiloja" on vain noin viisi.
Me ollaan tosi iloisia tästä yhteisproggiksesta ja siitä, että päästiin sokerikoukusta. En mä täysin ilman suklaata ole ollut parina päivänä, mutta sehän on vain elämää.
jk. Luen juuri kirjaa Rikkaaksi, hoikaksi naimisiin. Kirjassa kirjailija testaa self help-kirjoja kuukauden kerraallaan. Kirjassa käsitellään myös Rhonda Byrnen Salaisuus kirjaa, josta ekan kerran luin tuosta universumille höpöttämisestä ja Ei sanan välttelystä.
On muuten kiinnostava kirja, Tekisi mieli, itse testava vastaavaa. Palaan aiheeseen,
tiistai 18. helmikuuta 2020
sunnuntai 9. helmikuuta 2020
Historiallinen tyylipostaus
Kerrankin luin lehdestä muoti/tyylijutun, jonka voin kopioida itselleni. Uusimmassa ja samalla vimeisessä Ellessä oli hyvät vinkit tälle vuodelle. Niistä ällistyttävän moni löytyy omasta kaapista ja on toteutettavissa.
Ensiksikin statement-värinen liehumekko. No sitä ei vielä ole, mutta äkkiäkös sellaisen hankkii ja nimenomaan pinkkinä. En jää näkymättömäksi.
Ja kyllä, minimekkoja nimenomaan käytän farkkujen kanssa tunikana. Vähän kun vielä laihdun, niin saan lempivaatteeni käyttöön. Hääpuvuksi kutsumani valkoinen pitsimekko. Vaate jossa muuten menin ekatreffeille nyksäni kanssa.
Mulla on mutsilta saatu TODELLA paksu kaulaketju, jossa on timangejakin. Olen joskus yrittänyt käyttää sitä nimenomaan farkkujen ja teepparin kanssa, mutta se on tuntunut överiltä. Nyt täytyy rohkaistua olemaan varsinainen statement-koru tyylilyyli.
Ja montas tuollaista perustoppia mulla on kaapissa? !0? 15? Just olin miettinyt, että siivoan kaapin ja luovin topeista, mutta enpäs luovukaan.
Se, että haluanko tunkea topin housujen sisäään ja esitellä vatsaani, on sit toinen juttu. Mut ainiin, minähän laihdun.
Eli tadaa, tässä olin P:n vinkkinurkkaus kaikille aikuisille naisille. (Tai siis Ellen oikeasti)
Mun on pakko skarpata vaatejutuissa. Mä oon koko ajan tyhmissä turvavaatteissa enkä missään kiinnostavassa.
Ja ei tartte mennä edes kauppaan etsimään uutta, senkun pemistää vaatehuoneen käyttämättömät vaatteet.
Niin sekin vielä. Idolini Laura Friman on tämän vuoden vaatteiden ostolakossa ja kirjoittaa siitä kirjankin. (Vähän epää. Se instassa mainitsi aloittavansa ostoslakon ja heti joku kustantamo otti yhteyttä ja pyysi kirjoittamaan kirjan. Voisko joku kustantamo mua pyytää kirjoittamaan jostain? Mutta mistä...)
Jk. Muistatteko kun joku viikko sitten intoilin siitä, että aloitin taas suunnittelemaan viikon ruoat ja ostamaan ne kerralla. Olin ihan liekeissä.
Lauantaina juttelin ystäväni kanssa joka kysyi aiheesta. Nauroin katketakseni, koska ihan oikeasti olin unohtanut koko jutun ja suunnitelman. Mä siis noudatin sitä viikon ja UNOHDIN koko jutun. Kuinka näin voi käydä?
Voisin taas herätellä itseäni panostamaan tähän.
Jk2. Taru, vaikka mä astuinkin sun varpaille, niin olet kyllä vielä influensseri ruokajutuissa. Mutsi luki sun blogista Anna-lehden kalakeitosta ja teki sitä. Minäkin pääsin maistamaan, Herkkua oli!
torstai 6. helmikuuta 2020
Tämä viikko
Sissus sentään sanon. Elämä kahden kaksivuotiaan kanssa on vähintäänkin kiinnostavaa. Ehkä montaaa muutakin asiaa. Tänään on pinna katkennut muutamaan otteeseen ja pohdin kauhuissani, että tällainenko mä olin silloin kun omat muksut oli pieniä. Kireä!
Höpisin näitä juttuja ystävälleni, jonka omat traumat heräs ja pyysi etten kerro enää mitään mun työstä. Hymiö. Voi olla että reagoin samoin sit joskus... Milloin tämä joskus on, ei ole tietoa.
Mutta onneksi yleensä olen voiton puolella. Elämässä ja työelämässä. Joohan?
Pikkuasioista sain kiksejä äsken. Mulla oli Elisalle kolme osamaksusopimusta. Tilasin niiden loppulaskut. Jatkossa puhelinlaskut on siis pienemmät. Kuulostaa niin hohdokkaalta.
Luottokorttilaskutkin yritän pienentää vikkelään, kun nyt on töitä ja tuloja. Pitää saada kuluja alas, kun kohta lähtee ne tokavikat lapsilisät elämää sulostuttamasta. (Montakohan kertaa mä tästäkin jaksan valittaa?)
Tänään käytin esikoisen autokoulun teoriakokeessa ja ensi tiistaina pääsen sitten inssiä seuraamaan takapenkiltä käsin. Ihan hirveää. Saattaa olla että jännitän enemmän kuin omaani. JA sitä jännitin törkeän paljon!
Jos kaikki menee putkeen, niin seuraavalla poikaviikolla mä en enää harrastuskuskaa. Mä itken onnesta, kun pääsen iltamyöhäkuskauksista.
Itken myös onnesta, kun toinen näistä taaperoista lopettaa yöheräilyt ja kiukuttelut. Nyt kun herää muutaman kerran yössä kuunteleen kiukkuitkua, niin tietää ikänsä. Ja pinnansa pituuden.
No, oon mä aamuisin onneksi ihan pirteä. Illalla vaan väsyttää entistä aikaisemmin. Kymmenen on jo mun latest, johon jaksan :D
Ruokajutuissa olin ensin ekstaasissa. Tein jauhelihakeittoa lounaaksi pienille. Mä pidin sitä saavutuksena.
Tänään onkin sit perhe ruokittu lidlin ranuilla ja hamppareilla. Huomenna ehken jaksa enää sitäkään.
Ja hei, mistä tietää, että olen vähä väsy? Olen tänään syönyt patonkia, muutaman ranun ja puol levyä suklaata. Elämäntapamuutos hellitti tänään toviksi. Ehkä iltaruoka on jo normin mukaista. Tai ei siis ehkä, vaan ON.
Vaatehuoneprojektin ajattelin aloittaa huomenna. Jos mä läpikäyn vaatteita samalla kun ipanat leikkii viereisessä huoneessa. Olen ilokseni voinut jo käyttää t-paitoja, jotka ennen nuoli pintaa, mutta nyt asettuu ihan löyhästi aloilleen. Sanon tämän siksi, etten söisi suklaalevyn loppuakin puolikasta.
Tällainen viikko so far. Ei hohtohetkiä kovin montaa, mutta aikamoinen selviytyjä olen. Hyvä minä!
Höpisin näitä juttuja ystävälleni, jonka omat traumat heräs ja pyysi etten kerro enää mitään mun työstä. Hymiö. Voi olla että reagoin samoin sit joskus... Milloin tämä joskus on, ei ole tietoa.
Mutta onneksi yleensä olen voiton puolella. Elämässä ja työelämässä. Joohan?
Pikkuasioista sain kiksejä äsken. Mulla oli Elisalle kolme osamaksusopimusta. Tilasin niiden loppulaskut. Jatkossa puhelinlaskut on siis pienemmät. Kuulostaa niin hohdokkaalta.
Luottokorttilaskutkin yritän pienentää vikkelään, kun nyt on töitä ja tuloja. Pitää saada kuluja alas, kun kohta lähtee ne tokavikat lapsilisät elämää sulostuttamasta. (Montakohan kertaa mä tästäkin jaksan valittaa?)
Tänään käytin esikoisen autokoulun teoriakokeessa ja ensi tiistaina pääsen sitten inssiä seuraamaan takapenkiltä käsin. Ihan hirveää. Saattaa olla että jännitän enemmän kuin omaani. JA sitä jännitin törkeän paljon!
Jos kaikki menee putkeen, niin seuraavalla poikaviikolla mä en enää harrastuskuskaa. Mä itken onnesta, kun pääsen iltamyöhäkuskauksista.
Itken myös onnesta, kun toinen näistä taaperoista lopettaa yöheräilyt ja kiukuttelut. Nyt kun herää muutaman kerran yössä kuunteleen kiukkuitkua, niin tietää ikänsä. Ja pinnansa pituuden.
No, oon mä aamuisin onneksi ihan pirteä. Illalla vaan väsyttää entistä aikaisemmin. Kymmenen on jo mun latest, johon jaksan :D
Ruokajutuissa olin ensin ekstaasissa. Tein jauhelihakeittoa lounaaksi pienille. Mä pidin sitä saavutuksena.
Tänään onkin sit perhe ruokittu lidlin ranuilla ja hamppareilla. Huomenna ehken jaksa enää sitäkään.
Ja hei, mistä tietää, että olen vähä väsy? Olen tänään syönyt patonkia, muutaman ranun ja puol levyä suklaata. Elämäntapamuutos hellitti tänään toviksi. Ehkä iltaruoka on jo normin mukaista. Tai ei siis ehkä, vaan ON.
Vaatehuoneprojektin ajattelin aloittaa huomenna. Jos mä läpikäyn vaatteita samalla kun ipanat leikkii viereisessä huoneessa. Olen ilokseni voinut jo käyttää t-paitoja, jotka ennen nuoli pintaa, mutta nyt asettuu ihan löyhästi aloilleen. Sanon tämän siksi, etten söisi suklaalevyn loppuakin puolikasta.
Tällainen viikko so far. Ei hohtohetkiä kovin montaa, mutta aikamoinen selviytyjä olen. Hyvä minä!
keskiviikko 29. tammikuuta 2020
Viisi prosenttia ja Kauniit ja rohkeat
Kaikenlaista draamaa elämään mahtuukin. Eilen aamulla bonustytär näytti saamansa viestit. Hänen entisen poikaystävänsä tyttöystävä oli ratsannut miehen puhelimen ja nähnyt että nyksä ja eksänsä ovat viestitelleet. Kaverillisesti ja asiallisesti. Typsy ei asiasta tykännyt ja lähetti järkyttäviä uhkailuviestejä, missä mainitaan silmien kaivaminen ulos veitsellä, naulojen työntäminen kynsien alle ja jalkojen päältä ajaminen. Nämä sieltä lievästä päästä.
Bonustytär teki rikosilmoituksen. Lähettäjän viestejä hän ei kommentoinut muulla kuin että viestit liitetty rikosilmoitukseen. Tästä se ilo urkeni. Nyt alkoi uhkailuviestejä lähettämään sisko ja kaverikin.
Sairasta touhua. Ahdisti jo muakin.
Molemmille tuli fiilis, että nyt kyllä syödään karkkia ja sipsejä ja ja.. Sit todettiin ettei se taida hyödyttää.
Katsottiin sen sijaan Jane Austen-lukupiiri. On muuten symppis leffa hyvillä näyttelijöillä.
Ehkä palkintona tästä stressisyömisestä luopumisesta paino taas romahti. Nyt olen pudottanut 5 prossaa painostani ja sata grammaa päälle.
Vaikka painosta kohkaankin, niin se on tavallaan sivuseikka. Ehkä suurin riemu on siitä, että osaan katsoa leffaa ilman karkkia. Ja etten pahalla tuulella mene kauppaan herkkuostoksille. Vielä en uskalla itseni antaa herkutella sokerilla, mutta eipä ole mielikään tehnyt sen suuremmin jos ollenkaan.
Maanantaina kun hain tytön junalta, ällistyin. Tyttö alkoi kikattamaan ja oli että herranjestas sä oot laihtunut. Jännä reaktio tuo kikatus.
Sovitin tavoitefarkkuja. Mahdun muutamiin, Yksiin en.
Nyt keittelen kasvissosekeittoa kun ostin Lidlin hävikkilaatikossa niin paljon kasveja. Vaihtelua salaateille ja uuniskasviksille.
Iloa päiviinne!
Bonustytär teki rikosilmoituksen. Lähettäjän viestejä hän ei kommentoinut muulla kuin että viestit liitetty rikosilmoitukseen. Tästä se ilo urkeni. Nyt alkoi uhkailuviestejä lähettämään sisko ja kaverikin.
Sairasta touhua. Ahdisti jo muakin.
Molemmille tuli fiilis, että nyt kyllä syödään karkkia ja sipsejä ja ja.. Sit todettiin ettei se taida hyödyttää.
Katsottiin sen sijaan Jane Austen-lukupiiri. On muuten symppis leffa hyvillä näyttelijöillä.
Ehkä palkintona tästä stressisyömisestä luopumisesta paino taas romahti. Nyt olen pudottanut 5 prossaa painostani ja sata grammaa päälle.
Vaikka painosta kohkaankin, niin se on tavallaan sivuseikka. Ehkä suurin riemu on siitä, että osaan katsoa leffaa ilman karkkia. Ja etten pahalla tuulella mene kauppaan herkkuostoksille. Vielä en uskalla itseni antaa herkutella sokerilla, mutta eipä ole mielikään tehnyt sen suuremmin jos ollenkaan.
Maanantaina kun hain tytön junalta, ällistyin. Tyttö alkoi kikattamaan ja oli että herranjestas sä oot laihtunut. Jännä reaktio tuo kikatus.
Sovitin tavoitefarkkuja. Mahdun muutamiin, Yksiin en.
Nyt keittelen kasvissosekeittoa kun ostin Lidlin hävikkilaatikossa niin paljon kasveja. Vaihtelua salaateille ja uuniskasviksille.
Iloa päiviinne!
torstai 23. tammikuuta 2020
Normiarki, tervetuloa
Juuri nyt tarvitsisin normaalia arkea, ilman ylimääräisiä hössötyksiä. Uusimman hoitolapsen mukana saatu kauhiasti tauteja ja lääkärikäyntejä. No, kaksi kertaa lapsi, mutta suurimpana yllätyksenä eilen minä. Yöllä alkoi tolkuton räkätauti. Iltapäivällä alkoi korvasärky. Ajattelin, että jos ei mene ohi, niin tänään menen lääkäriin. Sitten vihloi korvaa niin, että muutin mieleni. Olin juuri aloittanut jauhelihakastikkeen teon, kun huhuilin esikoisen apuun. Kysyin voisko hän tehdä ruoan loppuun ja vahtia pikkumuksua, jotta pääsen terkkarille. Esikoinen totes vaan että jep. Mikä kultamuru.
Terkkarilla koin ällistyttävän hetken. Pääsin sisään about heti ja lääkärikin kirjoitti reseptin samantein ja kipitin apteekkiin. Tunnissa olin takas kotona. Uusi enkka.
Sairaanhoitaja äimisteli sitä, kuin tukossa olin ja käski lääkärin kirjoittaa Duactia. (joskus aikoinaan sanoin että autiolle saarelle pakkaisin mukaan epiduraalin. Nyt otan kyllä ton ihanan Duactinkin)
Apteekissa kyllä järkytyin lääkkeen hintaa. 28 euroa 24 kappaleen paketti!!!
Niin että saisko normiarjen, ilman sairauksia ja kränää?
Elämäntapamuutos sujuu ihan omalla painollaan enempi pohtimatta. Ts. ei tee mieli syödä mitään "kiellettyä". Kieltojahan ei ole, suosituksia vaan.
Salaatit ja uunikasvikset ja sen sellaiset maituu hyvältä aina vaan.
Nyt tää tautijuttu vaan laittaa mut kävelytauolle, mutta ei voi mitään.
Työ huutaa vieressä. Heippa!
Eiku hei, äkkiä vielä. Areenasta löytyy kiinnostava tanskalainen sarja Paksut pariskunnat. (Hirveä nimi)
Siinä pariskunnat yrittävät parantaa suhteitaan parisuhdeterapian ja laihduttamisen keinoin. Niillä on siis terapeutti ja ruokavaliovalmentaja.
Helmihetki terapiasta. Mies sanoo, että hänen on vaikea sanoa vaimoaan upeaksi, koska tietää miltä tämä näyttää.
Kukaan näistä tyypeistä ei ole sarjaa hengenvaarallisesti lihava, kaikki vaan parisuhteen pulleroittamia.
Mutta on siis kiinnostava tosi tv pläjäys.
Terkkarilla koin ällistyttävän hetken. Pääsin sisään about heti ja lääkärikin kirjoitti reseptin samantein ja kipitin apteekkiin. Tunnissa olin takas kotona. Uusi enkka.
Sairaanhoitaja äimisteli sitä, kuin tukossa olin ja käski lääkärin kirjoittaa Duactia. (joskus aikoinaan sanoin että autiolle saarelle pakkaisin mukaan epiduraalin. Nyt otan kyllä ton ihanan Duactinkin)
Apteekissa kyllä järkytyin lääkkeen hintaa. 28 euroa 24 kappaleen paketti!!!
Niin että saisko normiarjen, ilman sairauksia ja kränää?
Elämäntapamuutos sujuu ihan omalla painollaan enempi pohtimatta. Ts. ei tee mieli syödä mitään "kiellettyä". Kieltojahan ei ole, suosituksia vaan.
Salaatit ja uunikasvikset ja sen sellaiset maituu hyvältä aina vaan.
Nyt tää tautijuttu vaan laittaa mut kävelytauolle, mutta ei voi mitään.
Työ huutaa vieressä. Heippa!
Eiku hei, äkkiä vielä. Areenasta löytyy kiinnostava tanskalainen sarja Paksut pariskunnat. (Hirveä nimi)
Siinä pariskunnat yrittävät parantaa suhteitaan parisuhdeterapian ja laihduttamisen keinoin. Niillä on siis terapeutti ja ruokavaliovalmentaja.
Helmihetki terapiasta. Mies sanoo, että hänen on vaikea sanoa vaimoaan upeaksi, koska tietää miltä tämä näyttää.
Kukaan näistä tyypeistä ei ole sarjaa hengenvaarallisesti lihava, kaikki vaan parisuhteen pulleroittamia.
Mutta on siis kiinnostava tosi tv pläjäys.
maanantai 20. tammikuuta 2020
Mitä opin viime viikolla
No sen, että ruoka itsessään on palkinto. Kyllä, kun syö hyvää ruokaa ja on hieman nälkä, niin voi että se on ihanaa. Bonustytär totesi saman. Että yleensä vaan syö ja miettii kaapissa olevaa karkkipussia. Nyt kun ei ole sitä pussia kaapissa, niin itse ruoka maistuu niin hyvältä.
No, kyseinen ruoka olikin älyttömän hyvää. Idea tuli Kinttupolun Marikalta. Wokkivihanneksia, chili (puolikas), kylmäsavulohta, riisinuudeleita ja päälle ripaus suolapähkinöitä. Uus suosikkiruoka ehdottomasti.
Eilen bonustytär läks, mutta elämäntapamuutos jatkui. Munakasta, kanasalaattia avokadolla ja kanasalaattia pähkinöillä (heti kun seuralainen läks, palasin kanaan ja kanaan) ja illalla pussillinen marjoja ja raejuustoa. Ei ollut nälkä ja kaikki maistui loistavalta.
Kuitenkin haluatte tietää, niin kerron. Kahdessa viikossa miinus 3,4 kg.
Eilen piti olla hetki sitä omaa aikaa. HAHHAHAH. Vein pikkutytön pois ja kun liikkeellä olin, niin laitatin panssarilasin kuopuksen kännykkään ja hain keskimmäisen junalta. Kotona laitoin makaronilaatikon tulemaan ja kävin kävelyllä. Kesken kävelyn mies soitti, että pääseekin jos töistä. Hilpasin hänet hakemaan.
Söin salaatin, ruokin perheen, lähdin ajamaan lasta hakemaan kotilomalta. Sit olikin kello 19.
Mies kommentoi että onpa viikoissa eroja. Viime viikolla olit iloinen ja nyt olet kireä etkä puhu mitään. NO voi vittu sentään. Pikkasen oli homman tynkää eikä omasta ajasta tietoakaan ja univelka painoi viikonlopulta (lapsen enterorokko) Että sellasta. Ihan aina ei naurata. Ja naurya vähensi et kakkosauto on korjaamolla ja sen korjaus maksaakin vähän enemmän kuin arvelin, vaikka korjaajana onkin kaveri.
Milloinkohan tää rahajuttu hellittää ja voin hengittää?
Kaikille yh-äideille tiedoksi. On ihan saatanasta että lapsilisä tippuu kun lapsi täyttää 17.
Niin ja mun lukiolainen angstaa ihan tosissaan. Yritän sitäkin tukea ja kannustaa. En jaksa. Tai jaksan, mutta en näe hyötyä. Olen yrittänyt hokea, että alkuun lukio on haastavaa kympin oppilaillekin, että ei hän ole ainoa. Että ne kympin oppilaatkin joutuu tekee duunia. Ja hänkin vois hieman enemmän tehdä kuin tekee.
Esikoisella loppuu koulu tällä viikolla. Sit on enää koeviikko ja lukuloma. Uskomatonta.
Nyt kaivan taas positiivisuuden ja innon ja ahkeruuden kehiin ja sirkutan kaiket päivät. Sainhan mä viime yönä nukkua keskeytyksettä!!!
No, kyseinen ruoka olikin älyttömän hyvää. Idea tuli Kinttupolun Marikalta. Wokkivihanneksia, chili (puolikas), kylmäsavulohta, riisinuudeleita ja päälle ripaus suolapähkinöitä. Uus suosikkiruoka ehdottomasti.
Eilen bonustytär läks, mutta elämäntapamuutos jatkui. Munakasta, kanasalaattia avokadolla ja kanasalaattia pähkinöillä (heti kun seuralainen läks, palasin kanaan ja kanaan) ja illalla pussillinen marjoja ja raejuustoa. Ei ollut nälkä ja kaikki maistui loistavalta.
Kuitenkin haluatte tietää, niin kerron. Kahdessa viikossa miinus 3,4 kg.
Eilen piti olla hetki sitä omaa aikaa. HAHHAHAH. Vein pikkutytön pois ja kun liikkeellä olin, niin laitatin panssarilasin kuopuksen kännykkään ja hain keskimmäisen junalta. Kotona laitoin makaronilaatikon tulemaan ja kävin kävelyllä. Kesken kävelyn mies soitti, että pääseekin jos töistä. Hilpasin hänet hakemaan.
Söin salaatin, ruokin perheen, lähdin ajamaan lasta hakemaan kotilomalta. Sit olikin kello 19.
Mies kommentoi että onpa viikoissa eroja. Viime viikolla olit iloinen ja nyt olet kireä etkä puhu mitään. NO voi vittu sentään. Pikkasen oli homman tynkää eikä omasta ajasta tietoakaan ja univelka painoi viikonlopulta (lapsen enterorokko) Että sellasta. Ihan aina ei naurata. Ja naurya vähensi et kakkosauto on korjaamolla ja sen korjaus maksaakin vähän enemmän kuin arvelin, vaikka korjaajana onkin kaveri.
Milloinkohan tää rahajuttu hellittää ja voin hengittää?
Kaikille yh-äideille tiedoksi. On ihan saatanasta että lapsilisä tippuu kun lapsi täyttää 17.
Niin ja mun lukiolainen angstaa ihan tosissaan. Yritän sitäkin tukea ja kannustaa. En jaksa. Tai jaksan, mutta en näe hyötyä. Olen yrittänyt hokea, että alkuun lukio on haastavaa kympin oppilaillekin, että ei hän ole ainoa. Että ne kympin oppilaatkin joutuu tekee duunia. Ja hänkin vois hieman enemmän tehdä kuin tekee.
Esikoisella loppuu koulu tällä viikolla. Sit on enää koeviikko ja lukuloma. Uskomatonta.
Nyt kaivan taas positiivisuuden ja innon ja ahkeruuden kehiin ja sirkutan kaiket päivät. Sainhan mä viime yönä nukkua keskeytyksettä!!!
perjantai 17. tammikuuta 2020
Innostusviikko
Kaikkinensa ollut hyvä viikko. Tämä elämäntapamuutosinnostus todisti sen, minkä olen tiennytkin. Kun vaan innostun jostain, niin se innostus kantaa muihinkin asioihin ja olen paremmalla tuulella ja etenkin kevyemmällä tuulella.
Bonustytön kanssa ollut tosi kivaa. Käyty kävelyllä pari kertaa päivässä rattaita lykkien. Askelia tullut sen 10000 joka päivä. Mikä on 30 prossan korotus mun normipäivään.
Ensi viikolla mun pitäisi innostua tästä itseksenikin. Tiukan paikan tullen täytyy muistuttaa itseäni, että kun kotona tylsyttää ja väsyttää, se 18 minuutin kierroksen kävely vain ja ainoastaan virkistää.
Maanantaina saan olla muutaman tunnin kotona ilman hoitolasta. Täytyy oikeasti mennä ja tehdä jotain YKSIN. Vaikka vain kävellä jossain. Muuten se vapaahetki menee siihen härdelliin, kun pojat tulee ja pitää tehdä ruokaa ja kuunnella pälätystä jne. Pikkuinen oma hetki jossain on järkättävä.
Olin ystävällä kylässä ja keksittiin uusi terapiamuoto nuorille tai miksei muillekin, jotka kärsii kurjasta olosta. Terapian nimi on Elämä on paskaa! Siellä joko yksin tai yhdessä jaetaan kokemuksia, mutta olo kohenee, kun et oile yksin ja sinua kuunnellaan. Ja mikä tärkeintä, "terapeutti" eli aikuinen kuuntelija, saa kertoa omia kokemuksiaan , kuinka sekin paska juttu meni ohi.
Olemme vakaasti sitä mieltä, että lääkärit määrää välillä lääkkeitä turhaan, jos on "masennusta" tai masennusta. Jos joku on vaikka masentunut siksi, että on yksinäinen, niin eihän ne lääkkeet sitä korjaa. Lääkkeet ei lisää ystäviä.
Itse meni innostuttiin valtavasti tästä vertaistuki"terapiasta".
Tätähän mä olen bonustyttäreni kanssa harrastanut ihan vahingossa. Olen kertonut paljon juttuja menneisyydestä ja saatu hyviä keskusteluja aikaan.
Tähän liittyen, muttei ihan. Tyttären äiti oli sanonut, että katso hieman mitä syöt, ja tytär oli saanut keskari ilmaan ärtymyksen.
Mun kanssa innolla syö tämän kuurin mukaan :D En toki patistanut laihduttamaankaan ja sanoin että hän saa kyllä syödä muutakin, mutta valitsi tämän. Ensi viikolla ollaan omillamme, mutta luvattiin lähettää tsemppiviestejä. Vertaistuki.
Harrastusta taas goglailin. Ihan lyhyen kävelymatkan päässä olisi pilatesssali ja olin että ooh aah, sinne. Mutta jessus, yksi tunti maksaa 21 euroa. Ehkä mä tyydyn pilatesjumppaan himassa kuitenkin. MIKSI noin kohtuuttomia hintoja pitää olla?
(yrittäjyys)
Iloista viikonloppua!
Bonustytön kanssa ollut tosi kivaa. Käyty kävelyllä pari kertaa päivässä rattaita lykkien. Askelia tullut sen 10000 joka päivä. Mikä on 30 prossan korotus mun normipäivään.
Ensi viikolla mun pitäisi innostua tästä itseksenikin. Tiukan paikan tullen täytyy muistuttaa itseäni, että kun kotona tylsyttää ja väsyttää, se 18 minuutin kierroksen kävely vain ja ainoastaan virkistää.
Maanantaina saan olla muutaman tunnin kotona ilman hoitolasta. Täytyy oikeasti mennä ja tehdä jotain YKSIN. Vaikka vain kävellä jossain. Muuten se vapaahetki menee siihen härdelliin, kun pojat tulee ja pitää tehdä ruokaa ja kuunnella pälätystä jne. Pikkuinen oma hetki jossain on järkättävä.
Olin ystävällä kylässä ja keksittiin uusi terapiamuoto nuorille tai miksei muillekin, jotka kärsii kurjasta olosta. Terapian nimi on Elämä on paskaa! Siellä joko yksin tai yhdessä jaetaan kokemuksia, mutta olo kohenee, kun et oile yksin ja sinua kuunnellaan. Ja mikä tärkeintä, "terapeutti" eli aikuinen kuuntelija, saa kertoa omia kokemuksiaan , kuinka sekin paska juttu meni ohi.
Olemme vakaasti sitä mieltä, että lääkärit määrää välillä lääkkeitä turhaan, jos on "masennusta" tai masennusta. Jos joku on vaikka masentunut siksi, että on yksinäinen, niin eihän ne lääkkeet sitä korjaa. Lääkkeet ei lisää ystäviä.
Itse meni innostuttiin valtavasti tästä vertaistuki"terapiasta".
Tätähän mä olen bonustyttäreni kanssa harrastanut ihan vahingossa. Olen kertonut paljon juttuja menneisyydestä ja saatu hyviä keskusteluja aikaan.
Tähän liittyen, muttei ihan. Tyttären äiti oli sanonut, että katso hieman mitä syöt, ja tytär oli saanut keskari ilmaan ärtymyksen.
Mun kanssa innolla syö tämän kuurin mukaan :D En toki patistanut laihduttamaankaan ja sanoin että hän saa kyllä syödä muutakin, mutta valitsi tämän. Ensi viikolla ollaan omillamme, mutta luvattiin lähettää tsemppiviestejä. Vertaistuki.
Harrastusta taas goglailin. Ihan lyhyen kävelymatkan päässä olisi pilatesssali ja olin että ooh aah, sinne. Mutta jessus, yksi tunti maksaa 21 euroa. Ehkä mä tyydyn pilatesjumppaan himassa kuitenkin. MIKSI noin kohtuuttomia hintoja pitää olla?
(yrittäjyys)
Iloista viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)