Siis oikeasti! Mulla oli täydellinen ruokaplan ja aivan tolkuton määrä ruokaa hankittuna. Tolkuton!
Alkuviikon herkut oli butter chicken ja lasagne. Oli myös makaronia ja lihapullia pienille. Äsken JO kävin kaupassa täydennysostoksilla. Kuin paljon tää talous kuluttaa salaattiaineita ja jugurttia jne? Eikä siinä kaikki. Olin puoli tuntia poissa ja sillä aikaa kaapista katosi iso satsi keitettyä makaronia ja riisiä. Hups vaan.
Tänään on siskonmakkarakeittoa, josta innostuu vaan minä ja mies :D
Mutta niin, täydennysostoksiin meni 40 euroa! Siis 40! Voi kettu sanon vaan.
Millä himputilla mä välipaloitan näitä teinejä?
Niin ja kun noudatan taas omaa ruokavaliota, niin teen vähän niinku kahta ruokaa, vaikka syönkin illalla perheen kanssa samaa pöperöä.
Viikon hauskin: saimme taas kutsun exän vauvan ristiäisiin. Aina saa laukata ristiäisissä :D
Viikon huikein: aiotaan kuopuksen kanssa mennä illalla intervallilenkille. Hällä alkaa pelikausi viikonloppuna ja kunto romuttunut lomalla. Mulla ei kuntoa ole ollenkaan, mutta tänään juostaan.
keskiviikko 8. tammikuuta 2020
sunnuntai 5. tammikuuta 2020
Motivoitunut ruokaihminen
Olen liekeissä vieläkin. Ruokasuunnittelusta vain, mutta edes siitä. Koska tiedän, että te kaikki räydytte ruokamurheista, niin paljastan omat ostokseni ja suunnitelmani.
Kävin Lidlissä ja ostin aineet näihin kaikkiin:
Butter chicken (kilosta kanaa!!!)
Siskonmakkarakeitto (valmispusseista aineet)
Kuorrutettuja kanankoipia (heräteostos koska miinus 30pros)
Kanapasta viherpippurijuustosta
Lasagne
Salamikiusaus
Tonnikalapasta (Heräteostos koska tarjouksessa tonnikala. 5 prk femmalla)
XXL salamipitsoja (heräteostos koska 4 pitsaa 4e)
Pakastenugetteja (heräteostos)
Lihapullat (heräteostos. Pienet syö lounaaksi)
Tuorepastaa tomaatilla ja mozzarellalla (juusto oli miinus 30 pros)
Muutamat jutut jouduin hankkimaan muualta. Inkiväärin ja mausteita ja salamin ja koskenlaskijajuuston. Lidlin lasku 80 e ja muun kaupan 20e.
Kuten huomaatte, tossa on ruoat yli viikolle!!! Toki ostin kasviksia ja jugurttia ja maitoa ja kauramaitoa, kananmunia ja leikkeleitä mm.
Eli nyt oli hitokseen halpaa.
Tänään ostanut vain leipäpaketin.
Siis kuin kiinnostavaa tää onkaan? Asteikolla 4-10 :D
Kävin Lidlissä ja ostin aineet näihin kaikkiin:
Butter chicken (kilosta kanaa!!!)
Siskonmakkarakeitto (valmispusseista aineet)
Kuorrutettuja kanankoipia (heräteostos koska miinus 30pros)
Kanapasta viherpippurijuustosta
Lasagne
Salamikiusaus
Tonnikalapasta (Heräteostos koska tarjouksessa tonnikala. 5 prk femmalla)
XXL salamipitsoja (heräteostos koska 4 pitsaa 4e)
Pakastenugetteja (heräteostos)
Lihapullat (heräteostos. Pienet syö lounaaksi)
Tuorepastaa tomaatilla ja mozzarellalla (juusto oli miinus 30 pros)
Muutamat jutut jouduin hankkimaan muualta. Inkiväärin ja mausteita ja salamin ja koskenlaskijajuuston. Lidlin lasku 80 e ja muun kaupan 20e.
Kuten huomaatte, tossa on ruoat yli viikolle!!! Toki ostin kasviksia ja jugurttia ja maitoa ja kauramaitoa, kananmunia ja leikkeleitä mm.
Eli nyt oli hitokseen halpaa.
Tänään ostanut vain leipäpaketin.
Siis kuin kiinnostavaa tää onkaan? Asteikolla 4-10 :D
perjantai 3. tammikuuta 2020
Aika mones taloudellisinnostus
Hyvää Uutta vuotta minä ja te!
Koska marina ja kurjuus oli nimensä mukaisesti kurjaa, päätin innostua jostain. Pakon edessä innostuin taloudellisuudesta ja ruoasta. Ihan liekeissä ollut tämän kanssa jo monta päivää. Tai ainakin kaksi.
Alkunsa ruokainnostus sai siitä, kun ystävän kanssa siivottiin mun pelottavat keittiönkaapit. Kaapit oli mullin mallin ja pursus kamaa.
Kävin kaikki läpi ja päätin alkaa tyhjentää kaappeja syömällä. Syödään kaapit tyhjiksi ja ostetaan mahdollisimman vähän kaupasta mitään.
Kaapin aineksista on tehty jo lasagnea ja tonnikalapastaa. Leivottu sämpylöitä. Koska joululta jäi porkkanalaatikkoa, niin tehtiin porkkanarieskoja, jotka oli niin hyviä, että tehtiin lisää samantien. Nyt murehdin, ettei kaupassa ole enää porkkanalaatikkoa, koska rieskat oli ylihyviä.
Uutena vuotena syötiin tapaksia miehen kanssa. Keskiviikkona kun miehen tytät tuli, tehtiin tapaksien lopuista kaksi pellillistä pitsaa. Koskaan ei ole niin hyvää pitsaa syöty.
Torstaina tehtiin taas uunimunakasta, meidän kolmen suosikkia, koska jääkaapissa oli pekonin, juuston ja fetan jämiä. Lisäksi tomaattia ja sipulia.
Jämäruokia, niin hyviä!
Tänään tehdään pähkinäkuorrutteista lohta. Se on huippuhyvää ja hei, lohihan oli sitä 2e kilo lohta. Talous!
Eilen tehtiin intialaista ruokaa. Intiaosuus tuli Lidlin purkista. Hyvää! Oheen paistoin vihreitä papuja ja valkosipulia. NAM!. Papuja oli pari vajaata pussia pakkasen kätköissä, jota vihdoin pemistin rukkaset kädessä. Pakkasessa on paljon sitä sun tätä ja sitä nyt sitten tyhjään huolella.
Ystävä teki eilen butter chickeniä ja sain ajatuksen tehdä sitä ensi viikolla pojille. JA miksi. No siksi kun kaapeista löytyi sekä paseerattua tomaattia että chili, jotka ruokaan tarvitaan. Kaapit tyhjenee ja taloudellisuus samassa paketissa.
Kuten huomaatte, olen todellakin liekeissä.
SE, että tähän pakottaa rahan totaalivähyys, ehkä vaan innostaa ja motivoi lisää. Ensi viikolla on poikaviikko ja se tuo haasteensa välipalojen muodossa. Nyt en hanki kaappiin hamppareita tai lättypitsoja. Mitä siis?
Viikon muu kiva, on bonustyttären ajatus, että jos hän menee naimisiin joskus, niin haluaa mut kaasoksi. "Sovit hyvin mun kavereiden joukkoon". Perään niin hysteeristä kikatusta, että jouduin jo kysymään onko tää vittuilua. Ei ollut. Vilpittömästi ajatteli, että sovin tehtävään ja joukkoon. Nauratti vaan se, että numeerisesti olen 30 v vanhempi kuin ystävät.
Henkinen ikä ratkaisee taas.
Mutta hei, I'm back!
Koska marina ja kurjuus oli nimensä mukaisesti kurjaa, päätin innostua jostain. Pakon edessä innostuin taloudellisuudesta ja ruoasta. Ihan liekeissä ollut tämän kanssa jo monta päivää. Tai ainakin kaksi.
Alkunsa ruokainnostus sai siitä, kun ystävän kanssa siivottiin mun pelottavat keittiönkaapit. Kaapit oli mullin mallin ja pursus kamaa.
Kävin kaikki läpi ja päätin alkaa tyhjentää kaappeja syömällä. Syödään kaapit tyhjiksi ja ostetaan mahdollisimman vähän kaupasta mitään.
Kaapin aineksista on tehty jo lasagnea ja tonnikalapastaa. Leivottu sämpylöitä. Koska joululta jäi porkkanalaatikkoa, niin tehtiin porkkanarieskoja, jotka oli niin hyviä, että tehtiin lisää samantien. Nyt murehdin, ettei kaupassa ole enää porkkanalaatikkoa, koska rieskat oli ylihyviä.
Uutena vuotena syötiin tapaksia miehen kanssa. Keskiviikkona kun miehen tytät tuli, tehtiin tapaksien lopuista kaksi pellillistä pitsaa. Koskaan ei ole niin hyvää pitsaa syöty.
Torstaina tehtiin taas uunimunakasta, meidän kolmen suosikkia, koska jääkaapissa oli pekonin, juuston ja fetan jämiä. Lisäksi tomaattia ja sipulia.
Jämäruokia, niin hyviä!
Tänään tehdään pähkinäkuorrutteista lohta. Se on huippuhyvää ja hei, lohihan oli sitä 2e kilo lohta. Talous!
Eilen tehtiin intialaista ruokaa. Intiaosuus tuli Lidlin purkista. Hyvää! Oheen paistoin vihreitä papuja ja valkosipulia. NAM!. Papuja oli pari vajaata pussia pakkasen kätköissä, jota vihdoin pemistin rukkaset kädessä. Pakkasessa on paljon sitä sun tätä ja sitä nyt sitten tyhjään huolella.
Ystävä teki eilen butter chickeniä ja sain ajatuksen tehdä sitä ensi viikolla pojille. JA miksi. No siksi kun kaapeista löytyi sekä paseerattua tomaattia että chili, jotka ruokaan tarvitaan. Kaapit tyhjenee ja taloudellisuus samassa paketissa.
Kuten huomaatte, olen todellakin liekeissä.
SE, että tähän pakottaa rahan totaalivähyys, ehkä vaan innostaa ja motivoi lisää. Ensi viikolla on poikaviikko ja se tuo haasteensa välipalojen muodossa. Nyt en hanki kaappiin hamppareita tai lättypitsoja. Mitä siis?
Viikon muu kiva, on bonustyttären ajatus, että jos hän menee naimisiin joskus, niin haluaa mut kaasoksi. "Sovit hyvin mun kavereiden joukkoon". Perään niin hysteeristä kikatusta, että jouduin jo kysymään onko tää vittuilua. Ei ollut. Vilpittömästi ajatteli, että sovin tehtävään ja joukkoon. Nauratti vaan se, että numeerisesti olen 30 v vanhempi kuin ystävät.
Henkinen ikä ratkaisee taas.
Mutta hei, I'm back!
tiistai 31. joulukuuta 2019
Vuosikymmenen viimeinen marmatus
Kaikki muut hehkuttaa Uutta vuotta somessa ja on ihan että hiih ja iih ja ihanaa. Mulla on vaan kalvava olo, että elämä on ohi ja kaikki on paskaa ja ei ole mitään odotettavaa. Kyllä, elämässä on paljon hyvää, mutta ei mitään innostavaa. Että sillä mielellä uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen.
Mutta aloitetaan nyt silti niistä sympaattisista jutuista kirjoittaminen. Eilen illalla pojille syntyi pikkuveli, taas. Eksällä on nyt viisi poikaa, mulla siis ne kolme :D
Esikoinen on että ihanaa, katso nyt miten suloinen, kuopus on, että ihan jees ja onpa se pieni, keskimmäinen on että MÄ EN HALUNNUT enempää sisaruksia.
Sympaattisen hetken koin myös kun katsoin esikoisen kanssa Suomi Lovea. Kysyin että mikä olis hänen biisinsä siellä, jos sais valita. Vastaus tuli salamannopeasti; What I've done (Linkin park)
Kysyin että kehen se henkilöityy, kun mulle se biisi on meidän kahden biisi. Esikoinen sanoi, että "suhunhan se".
Kyynel. Esikoinen oli tokalla luokalla, kun se ihastui siihen biisiin kun autossa sitä kuultiin ja siitä lähtien se on kulkenut meidän mukana. Kymmenen vuotta.
Öö, mitäs muuta mukavaa olis ollut? On ollut hyviä hetkiä ja ajatuksia, mutta harmi kun niitä ei heti kirjaa ylös, kun niitä tulee.
Se on ilahduttanut myös kun miehen tyttären kanssa vietetty aikaa ja höpisty saunanlauteilla kahden. Saan raporttia miesjutuista ja sit nauretaan. 30 vuoden ikäero ei tunnu niillä hetkillä yhtään.
Vieläkin olen haaveillut harrastuksesta, mutta ei ole sellaista ilmaantunut. Jospa ensi vuosi olisi harrastamisen vuosi. Lupasin jo ryhtyä positiiviseksikin, mutta liika pinnistely uuvuttaa. Kun ei irtoa niin ei. Jospa nyt sit marisen niin että kyllästyn ja uin pintaan.
Mut hei, työt alkoi vihdoin ja työlapsukaiseni ovat ihania ja se on mahtavaa.
Ja niin, tapaninpäivänä Prismassa myytiin lohipaketteja hintaan 2e kilo. Nyt on pakastin täynnä kalaa ja voin toteuttaa taloudellista elämäntapaa ja kalansyöntiä samaan aikaan.
Hyvää Uutta vuotta kaikille! Saakaa mitä toivotte.
JA jakakaa vinkkinne miten nousta negatiivisuuden alhosta.
Mutta aloitetaan nyt silti niistä sympaattisista jutuista kirjoittaminen. Eilen illalla pojille syntyi pikkuveli, taas. Eksällä on nyt viisi poikaa, mulla siis ne kolme :D
Esikoinen on että ihanaa, katso nyt miten suloinen, kuopus on, että ihan jees ja onpa se pieni, keskimmäinen on että MÄ EN HALUNNUT enempää sisaruksia.
Sympaattisen hetken koin myös kun katsoin esikoisen kanssa Suomi Lovea. Kysyin että mikä olis hänen biisinsä siellä, jos sais valita. Vastaus tuli salamannopeasti; What I've done (Linkin park)
Kysyin että kehen se henkilöityy, kun mulle se biisi on meidän kahden biisi. Esikoinen sanoi, että "suhunhan se".
Kyynel. Esikoinen oli tokalla luokalla, kun se ihastui siihen biisiin kun autossa sitä kuultiin ja siitä lähtien se on kulkenut meidän mukana. Kymmenen vuotta.
Öö, mitäs muuta mukavaa olis ollut? On ollut hyviä hetkiä ja ajatuksia, mutta harmi kun niitä ei heti kirjaa ylös, kun niitä tulee.
Se on ilahduttanut myös kun miehen tyttären kanssa vietetty aikaa ja höpisty saunanlauteilla kahden. Saan raporttia miesjutuista ja sit nauretaan. 30 vuoden ikäero ei tunnu niillä hetkillä yhtään.
Vieläkin olen haaveillut harrastuksesta, mutta ei ole sellaista ilmaantunut. Jospa ensi vuosi olisi harrastamisen vuosi. Lupasin jo ryhtyä positiiviseksikin, mutta liika pinnistely uuvuttaa. Kun ei irtoa niin ei. Jospa nyt sit marisen niin että kyllästyn ja uin pintaan.
Mut hei, työt alkoi vihdoin ja työlapsukaiseni ovat ihania ja se on mahtavaa.
Ja niin, tapaninpäivänä Prismassa myytiin lohipaketteja hintaan 2e kilo. Nyt on pakastin täynnä kalaa ja voin toteuttaa taloudellista elämäntapaa ja kalansyöntiä samaan aikaan.
Hyvää Uutta vuotta kaikille! Saakaa mitä toivotte.
JA jakakaa vinkkinne miten nousta negatiivisuuden alhosta.
maanantai 16. joulukuuta 2019
Jos joku toivoi lopettamista
Niin nyt joutui kyllä pettymään. Mä olen täällä!
Mulla on ollut kettumainen talvi, tai ainakin marraskuu. Oli niin raskasta työn puolesta ja sit iski flunssa ja sit kun marraskuu loppui, niin nukuin viikon. Nyt viikkoon ei ole enää uni riittänyt puol seiskaa pidemmälle, eli olen kai nukkunut tarpeeksi.
Musta on tullut tylsä ja vanha ja näköalaton. Ponnistelemalla ei löydy innostuksen kohdetta, mutta salaa yritän kuikuilla jotain mistä kiinnostua.
Miehen tytön "puoliäitiviikko" alkoi eilen ja käytiin kävelyllä. Päätettiin kävellä nyt joka päivä ainakin kerran. Vanhastaan muistelen, että jos liikkuu, niin se ehkä ruokkii itseään. Sit haluaa liikkua enemmän ja ehkä sit löytyy joku innostus.
Esikoinen aikuistui, eli on jo kolmatta päivää aikuinen. Eilen se tuli hakemaa kamojaan 22.30 ja mies vitsaili, että heti kun aikuistui, niin riekutaan outoihin aikoihin ovella.
Esikoinen juhli päiväänsä lauantaina menemällä Tallinnaan mun miehen, veljen ja faijan kanssa. Yöpyivät kaupungissa ja kyllähän sen tietää mitä se tarkoitti. Ne joi alkoholia. Baareissa. Puhui miesten juttuja ja valitettavasti olen joitain juttuja kuullut ja toivon etten olisi. :D
Sitten ne päivä ja aamusaunoi hotellihuoneessa ja puhui niitä miesten juttuja.
Mun poika on siis nyt mies! (joka pari viikkoa sitten sanoi mulle ajotunnilla, että hänelle on käynyt kyllä tosi hyvä flaksi vanhempien suhteen)
Ainiin, sukujuhlittiinkin poikaa. Nauratti taas, että olis niin kiva kun paikalla olisi joku sosiologi tai kulttuuriantropologi tai ehkä astronautti, joka seurais lajin toimintaa oudoissa kokoonpanoissa.
Minä ja mies, mun eksä ja sen vaimo. mun äiti ja isä, mun bioisä ja sen vaimo. Nyt uutuutena paikalla oli myös tää mun puoltytär eli miehen tytär.
Ja toki sit eksän äiti ja veli vaimoineen.
Että oli siinä taas. Kaikki me onneksi ollaan kivoja ja hyvin käyttäytyviä. Ja miksi ei oltaisi.
Ainiin, olen myöhäisherännäinen Netflix sarjojen suhteen. The Crown. Kaikki siitä puhuu ja kaikki sen katsoo. Mua ei ole kiinnostanut. Mutta nyt kun olin semiyksin kotona viikonlopun, niin kaverin painostuksesta katsoin ekan jakson lauantai-iltana. Ja toisen. Sunnuntaina nousin 7.30 ja jatkoin sarjan katsomista. Katsoin viiteen. Puin päälle ja hain miehet satamasta.
Tää sarjakoukku on huikea parannus mun arkisille puuhailuille. Edellisen viikon pelasin pasianssia.
Mun pitäis tehdä jotain mun elämällä ja elämälle. (niin olen ollut työlapsia vailla pari viikkoa ja siksi aikaa vatvoa moisia juttuja)
Eli hei teille kaikille ja hyvää joulukuuta!!!
Mulla on ollut kettumainen talvi, tai ainakin marraskuu. Oli niin raskasta työn puolesta ja sit iski flunssa ja sit kun marraskuu loppui, niin nukuin viikon. Nyt viikkoon ei ole enää uni riittänyt puol seiskaa pidemmälle, eli olen kai nukkunut tarpeeksi.
Musta on tullut tylsä ja vanha ja näköalaton. Ponnistelemalla ei löydy innostuksen kohdetta, mutta salaa yritän kuikuilla jotain mistä kiinnostua.
Miehen tytön "puoliäitiviikko" alkoi eilen ja käytiin kävelyllä. Päätettiin kävellä nyt joka päivä ainakin kerran. Vanhastaan muistelen, että jos liikkuu, niin se ehkä ruokkii itseään. Sit haluaa liikkua enemmän ja ehkä sit löytyy joku innostus.
Esikoinen aikuistui, eli on jo kolmatta päivää aikuinen. Eilen se tuli hakemaa kamojaan 22.30 ja mies vitsaili, että heti kun aikuistui, niin riekutaan outoihin aikoihin ovella.
Esikoinen juhli päiväänsä lauantaina menemällä Tallinnaan mun miehen, veljen ja faijan kanssa. Yöpyivät kaupungissa ja kyllähän sen tietää mitä se tarkoitti. Ne joi alkoholia. Baareissa. Puhui miesten juttuja ja valitettavasti olen joitain juttuja kuullut ja toivon etten olisi. :D
Sitten ne päivä ja aamusaunoi hotellihuoneessa ja puhui niitä miesten juttuja.
Mun poika on siis nyt mies! (joka pari viikkoa sitten sanoi mulle ajotunnilla, että hänelle on käynyt kyllä tosi hyvä flaksi vanhempien suhteen)
Ainiin, sukujuhlittiinkin poikaa. Nauratti taas, että olis niin kiva kun paikalla olisi joku sosiologi tai kulttuuriantropologi tai ehkä astronautti, joka seurais lajin toimintaa oudoissa kokoonpanoissa.
Minä ja mies, mun eksä ja sen vaimo. mun äiti ja isä, mun bioisä ja sen vaimo. Nyt uutuutena paikalla oli myös tää mun puoltytär eli miehen tytär.
Ja toki sit eksän äiti ja veli vaimoineen.
Että oli siinä taas. Kaikki me onneksi ollaan kivoja ja hyvin käyttäytyviä. Ja miksi ei oltaisi.
Ainiin, olen myöhäisherännäinen Netflix sarjojen suhteen. The Crown. Kaikki siitä puhuu ja kaikki sen katsoo. Mua ei ole kiinnostanut. Mutta nyt kun olin semiyksin kotona viikonlopun, niin kaverin painostuksesta katsoin ekan jakson lauantai-iltana. Ja toisen. Sunnuntaina nousin 7.30 ja jatkoin sarjan katsomista. Katsoin viiteen. Puin päälle ja hain miehet satamasta.
Tää sarjakoukku on huikea parannus mun arkisille puuhailuille. Edellisen viikon pelasin pasianssia.
Mun pitäis tehdä jotain mun elämällä ja elämälle. (niin olen ollut työlapsia vailla pari viikkoa ja siksi aikaa vatvoa moisia juttuja)
Eli hei teille kaikille ja hyvää joulukuuta!!!
maanantai 28. lokakuuta 2019
Oletko Heidi vai Oskari?
Apua, mihin tämä aika juoksee? Siis ihan oikeasti mä haluaisin kirjoittaa joka päivä, mutta joku aina menee pieleen. On mulla luonnoksia tuolla, mutta vihaan jokaista kirjoittamaani sanaa ja ne jää sitten kesken.
Sit täällähän on koko ajan joku lapsi tai nuori tai aikuinen lähistöllä. Ei pysty kirjoittaan ihminen silloin.
Mutta hei, katsoin Ensitreffit alttarilla ja niin sain ahistuksen Heidin ja Oskarin väännöistä. Tää Heidihän koko ajan painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Koko ajan pitää jakaa ajatuksia ja olla avaamassa sydäntään, että mikä vaivaa nyt ja entäs nyt ja mitä sä nyt ajattelet. Ja Oskari vetää hyvin mykkää linjaa, joka varmaan ajaa hulluksi joo sekin.
Mietin kaverpiiriäni, että kumpia ne on? Parista tiedän faktana, että heti jos yhtään mikään hiertää, niin pitää samantien keskustella ja ruotia kaikki auki. Itsestäni tiedän olevani Oskari. Jos yhtään mua yrittää saada ruotimaan mitään silloin kun en halua, niin musta tulee kivimuuri. Siis niin hiljainen ettei rajaa. Poikkeuksena reilu viikko sitten...
Mies halus kotiin tullessaan autossa jostain asiasta puhua. Ei mikään iso juttu, mutta ehkä ärsyttävä. Ilmoitin olevani tosi kipeä ja nyt en kyllä yhtään jaksa, eli anna olla. No antoiko? Yritin uudestaan sanoa, että koska olen kipeä niin en vaan jaksa mitään, eli oo hiljaa.
NO, tultiin kotiin. Seurassa oli esikoinen ja naapurin mies. Mies aloitti uudestaan. Sanoin aika nätisti taas et Not now please, olen kipeä ja haluan lähinnä kuolla. Uskoiko mies? No ei. Lopputulema oli se, että huusin että nyt vittu pää kii mä en jaksa ja haluan vittu pois täältä. About suora lainaus.
Naapuri oli että ei hätää, mä halaan sua. Mä kirkaisin että VITTU näpit irti jokainen ja kukaan ei koske tai puhu mulle.
Että repikää siitä. Saisko vain olla rauhassa kipeä Oskari? ( Ei aavistustakaan mikä oli se juttu mistä pimahdin. Se ei ollut iso juttu tai mitään. En vaan kipeänä jaksanut setviä)
Yksi ystäväni on tällainen ruotija ja olkoon vaan, mutta kun on vähän liikaa sit ruotimassa mun juttuja. Ja etenkin JUST NYT olen niin raivona siitä, että pää hajoaa. Häntä kiinnostaa liikaa mun parisuhde ja jos haistaa pienenkin epäsovun poikasen, niin on heti NIIIN huolissaan ja HÄN ainakin olisi pahoilla mielin ja jopa äkäinen jos olis minä, mutta "en ole, kunhan nyt sanon vaan mielipiteeni". Mä en tykkää toisten kumppaneiden tai parisuhteiden arvostelusta yhtään. Piste.
Asia on selvitetty jne mutta kaverin avautumisen takia mulla on paha mieli. On sellainen olo että selän takana kuiskitaan ja blaa blaa.
Juttu itsessään ei ollut iso. Snadi mustasukkaisuusvinoilu ehkä lähimpänä totuutta.
Mulle siis akkiä käsitelty juttu, ei iso, mutta sit painaa kaverin voivottelu.
Alan ehkä erakoksi.
Ja niin, Olen siis Oskari, joka ei koskaan halua käsitellä asioita heti, vaan vasta kun on rauhoittunut ja miettinyt. Sit jos joku heti haluaa selvittää, niin hajoan kappaleiksi.
Sit täällähän on koko ajan joku lapsi tai nuori tai aikuinen lähistöllä. Ei pysty kirjoittaan ihminen silloin.
Mutta hei, katsoin Ensitreffit alttarilla ja niin sain ahistuksen Heidin ja Oskarin väännöistä. Tää Heidihän koko ajan painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Koko ajan pitää jakaa ajatuksia ja olla avaamassa sydäntään, että mikä vaivaa nyt ja entäs nyt ja mitä sä nyt ajattelet. Ja Oskari vetää hyvin mykkää linjaa, joka varmaan ajaa hulluksi joo sekin.
Mietin kaverpiiriäni, että kumpia ne on? Parista tiedän faktana, että heti jos yhtään mikään hiertää, niin pitää samantien keskustella ja ruotia kaikki auki. Itsestäni tiedän olevani Oskari. Jos yhtään mua yrittää saada ruotimaan mitään silloin kun en halua, niin musta tulee kivimuuri. Siis niin hiljainen ettei rajaa. Poikkeuksena reilu viikko sitten...
Mies halus kotiin tullessaan autossa jostain asiasta puhua. Ei mikään iso juttu, mutta ehkä ärsyttävä. Ilmoitin olevani tosi kipeä ja nyt en kyllä yhtään jaksa, eli anna olla. No antoiko? Yritin uudestaan sanoa, että koska olen kipeä niin en vaan jaksa mitään, eli oo hiljaa.
NO, tultiin kotiin. Seurassa oli esikoinen ja naapurin mies. Mies aloitti uudestaan. Sanoin aika nätisti taas et Not now please, olen kipeä ja haluan lähinnä kuolla. Uskoiko mies? No ei. Lopputulema oli se, että huusin että nyt vittu pää kii mä en jaksa ja haluan vittu pois täältä. About suora lainaus.
Naapuri oli että ei hätää, mä halaan sua. Mä kirkaisin että VITTU näpit irti jokainen ja kukaan ei koske tai puhu mulle.
Että repikää siitä. Saisko vain olla rauhassa kipeä Oskari? ( Ei aavistustakaan mikä oli se juttu mistä pimahdin. Se ei ollut iso juttu tai mitään. En vaan kipeänä jaksanut setviä)
Yksi ystäväni on tällainen ruotija ja olkoon vaan, mutta kun on vähän liikaa sit ruotimassa mun juttuja. Ja etenkin JUST NYT olen niin raivona siitä, että pää hajoaa. Häntä kiinnostaa liikaa mun parisuhde ja jos haistaa pienenkin epäsovun poikasen, niin on heti NIIIN huolissaan ja HÄN ainakin olisi pahoilla mielin ja jopa äkäinen jos olis minä, mutta "en ole, kunhan nyt sanon vaan mielipiteeni". Mä en tykkää toisten kumppaneiden tai parisuhteiden arvostelusta yhtään. Piste.
Asia on selvitetty jne mutta kaverin avautumisen takia mulla on paha mieli. On sellainen olo että selän takana kuiskitaan ja blaa blaa.
Juttu itsessään ei ollut iso. Snadi mustasukkaisuusvinoilu ehkä lähimpänä totuutta.
Mulle siis akkiä käsitelty juttu, ei iso, mutta sit painaa kaverin voivottelu.
Alan ehkä erakoksi.
Ja niin, Olen siis Oskari, joka ei koskaan halua käsitellä asioita heti, vaan vasta kun on rauhoittunut ja miettinyt. Sit jos joku heti haluaa selvittää, niin hajoan kappaleiksi.
torstai 10. lokakuuta 2019
Lahjomalla positiiviseksi!
Päivät valuu eteenpäin. Ei juuri muuta kommentoitavaa. (Mies vitsaili töihin lähtiessään, että tehän voitte vaikka viedä roskat, niin on jotain äksöniä päivässä.)
Yksi kiva juttu sentään. Meillä yökyläili miehen nuorin tytär yhden yön. Meillä oli tosi kivaa yhdessä. Saunottiin ja puhuttiin syvällisiä ja kepeitä. Selattiin sen Tinderiä ja naurettiin hervottomana. Huomattiin, et meillä on sama miesmaku. Sain klikkailla tytön puolesta ja aikaansain monia mätsejä :D
Tyttö sanoi, että mun kanssa on niin helppo jutella, että tuntuu kuin puhuis kaverille. Olen tästä kovin otettu. Samat välithän mulla on miehen vanhempaan tyttäreen. Puidaan miesjuttuja sun muita. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta on se vaan mahtavaa saada uusia hyviä tyyppejä elämään.
Lapsiluku talossa lisääntyi. Naurattaa puhua kaikki jutut kahdesti. Suomeksi ja englanniksi. Lapset leikkii ja puhua pulputtaa välittämättä siitä ettei toinen ehkä tajua mitään. Metafora parisuhteelle?
Ainiin, mun velihän seurustelee miehen ex-vaimon siskon kanssa. Viikonloppuna tapasin lasten synttäreillä tän ex-vaimon. Nyt olen tavannut kaikki kolme!!! :D Mä olin vähän pettynyt, että eksä vaikuttu hiljaiselta ja huumorintajuttomalta. Olisin mielelläni vitsaillut aiheesta, mutta ei ollut sit tilaisuutta, kun toinen vetäytyi. Mikä sääli!
Yhdelle ystävälleni olen julman kateellinen. Se on hulannut ja raivokävellyt jokusen viikon ja vyötäröstä on kadonnut 10 senttiä! Mä hulaan jonkin verran, mutta en riittävästi. Raivo tai muille kävelyille en ole päässyt tai ehtinyt.
Vähän alkaa ketuttaa tää vapaa-ajan puute. Huomenna olen vapaa 2h ja se on ainoa vapaa seitsemään viikkoon. Hahahhahahh!
Kahden viikon kuluttua täytän 49 ja mietin että tällai ne mun parhaan vuodet sit vierii.
jk. Olen varmaan maininnut että keskimmäistä yritän kannustaa ja lahjoa positiiviseen ajatteluun. (Lahjomalla positiiviseksi. Uusi bestseller)
Eilen liikutti pojan vitutus maksimus viesti. Tai ei, se viesti ei liikuttanut, mutta sen jälkeen tullut "Olen tietoinen siitä ole positiivinen-asiasta, mutta on se taas niin vaikeaa".
Aistin viestistä yrittämistä!
jk. Hei se broileri-nuudelipelti, josta kirjoitin, oli älyttömän hyvää ja helppoa. Eli keitetyt nuudelit pellille, päälle marinoituja kanapihvejä ja marinadi kostukkeeksi, kirsikkatomaatteja. Uunissa n 25min. Fetaa annoksen päälle.
Yksi kiva juttu sentään. Meillä yökyläili miehen nuorin tytär yhden yön. Meillä oli tosi kivaa yhdessä. Saunottiin ja puhuttiin syvällisiä ja kepeitä. Selattiin sen Tinderiä ja naurettiin hervottomana. Huomattiin, et meillä on sama miesmaku. Sain klikkailla tytön puolesta ja aikaansain monia mätsejä :D
Tyttö sanoi, että mun kanssa on niin helppo jutella, että tuntuu kuin puhuis kaverille. Olen tästä kovin otettu. Samat välithän mulla on miehen vanhempaan tyttäreen. Puidaan miesjuttuja sun muita. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta on se vaan mahtavaa saada uusia hyviä tyyppejä elämään.
Lapsiluku talossa lisääntyi. Naurattaa puhua kaikki jutut kahdesti. Suomeksi ja englanniksi. Lapset leikkii ja puhua pulputtaa välittämättä siitä ettei toinen ehkä tajua mitään. Metafora parisuhteelle?
Ainiin, mun velihän seurustelee miehen ex-vaimon siskon kanssa. Viikonloppuna tapasin lasten synttäreillä tän ex-vaimon. Nyt olen tavannut kaikki kolme!!! :D Mä olin vähän pettynyt, että eksä vaikuttu hiljaiselta ja huumorintajuttomalta. Olisin mielelläni vitsaillut aiheesta, mutta ei ollut sit tilaisuutta, kun toinen vetäytyi. Mikä sääli!
Yhdelle ystävälleni olen julman kateellinen. Se on hulannut ja raivokävellyt jokusen viikon ja vyötäröstä on kadonnut 10 senttiä! Mä hulaan jonkin verran, mutta en riittävästi. Raivo tai muille kävelyille en ole päässyt tai ehtinyt.
Vähän alkaa ketuttaa tää vapaa-ajan puute. Huomenna olen vapaa 2h ja se on ainoa vapaa seitsemään viikkoon. Hahahhahahh!
Kahden viikon kuluttua täytän 49 ja mietin että tällai ne mun parhaan vuodet sit vierii.
jk. Olen varmaan maininnut että keskimmäistä yritän kannustaa ja lahjoa positiiviseen ajatteluun. (Lahjomalla positiiviseksi. Uusi bestseller)
Eilen liikutti pojan vitutus maksimus viesti. Tai ei, se viesti ei liikuttanut, mutta sen jälkeen tullut "Olen tietoinen siitä ole positiivinen-asiasta, mutta on se taas niin vaikeaa".
Aistin viestistä yrittämistä!
jk. Hei se broileri-nuudelipelti, josta kirjoitin, oli älyttömän hyvää ja helppoa. Eli keitetyt nuudelit pellille, päälle marinoituja kanapihvejä ja marinadi kostukkeeksi, kirsikkatomaatteja. Uunissa n 25min. Fetaa annoksen päälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)