torstai 26. marraskuuta 2020

Uusintapostaus

 Ihana Kinttupolku-Marika oli huomioinut, mun mainitsevan carbonaran usein. Sen vuoksi silmäni osui vanhoihin postauksiini. 

Kopioin tähän suosikkini. (ei herkkäsilmäisille)

Intohimoinen elämä (sisältää rumia sanoja)

Rakas ystävä viestitti siitä, et haluaisi elää intohimoisemmin eikä vain tylsistyä. Heti aloin miettiä mitä se voisi olla.
Aamulla heräisi ping vaan, innoissaan siitä että pääsee aamiaiselle. Intohimon kiilto silmissä tähyilisi jääkaappia, että mitä herkkua tänään söisi. Vonkuville lapsille sanoisi, että kehittäkää omat intohimon aamiaisenne, minä nyt keskityn itseeni.

Aamiaisen jälkeen kevyt meikki, mutta punaista huulipunaa vaikka matka on vain salille. (HAhahah, mun intohimoelämään mahtuu kuntosali aamuihin)

Salilla tunnen ekstaattista mielihyvää rehkiessäni uuden saliohjelmni parissa. Näen kuinka kädet muokkaantuu sellaisiksi, että kesällä saan lähes or.. katsoessani itseäni.

Kotiin tanssahtelen syömään treeniä tukevaa välipalaa. Jugurttia ja granolaa.
 Kirjoitan muutaman leikkisän viestin ystäville.

Iltapäivällä karjun intohimoisesti pojille, jotka VITTU tappelevat xbox vuoroista ja vittu tota peliä ei ole enää huomenna, kun vittu täällä vaan tapellaan.

Kas näin. Intohimoinen elämä sujui hyvin kunnes kello löi 14.

Uusi yritys.
Leikin lempileikkiäni kirjailijaa ja punaiset kynnet näppiksellä napsahdellen kirjoitan pakahduttavan kiinnostavaa postausta. (ei tämä)
Välillä vastailen hilpeästi ystävien viesteihin.

Kohta suunnittelen herkullista ruokaa rakkaalle perheelleni. Carbonara on intohimoinen ruoka, mikäli uskon avokadopastanaista ja hänen tuoretta aviomiestään.
(voi vittu taas. Oletteko lukeneet niiden parisuhdehaastattelun. Meinasin kivittää lehden. "Syömme jotta jaksamme treenata ja treenaamme jotta tulisi nälkä. Arki on ihanaa. Treenataan yhdessä, tehdään töitä yhdessä, käydään ulkona syömässä yhdessä. Ihanaa, uusioperhekin kukoistaa ja ihanaa eksänkin kanssa olemme ystäviä.)

Ruoan jälkeen tanssahtelen autolle kuskaamaan lasta breakdance-treeneihin ja hymisen punaisin huulin ees taas ajamisen autuutta.

Illan huipennus on Greyn anatomia. Sitä katson kateellisena, koska ne koko  ajan kiehnää (paneskelee) taukotilassa. Mun intohimoiseen uuteen elämään kyllä kuuluis tuollainen työpaikkaetu!!!!


Nonni, hyvä alku, karu keskikohta.

Anteeksi alatyylinen puhe. Mut se on merkki intohimoisesta asenteesta.

Tuo postaus on lähes viiden vuoden takaa. Paljon on muuttunut. Pojat ei tappele xbox-vuoroista. Ei ne oikeastaan edes tappele. Mä en käy salilla. Kuopus ei enää breakdanssaa. 
Mä edelleenkin tuskastun kateudesta kun seuraan avokadopastanaisen somea, mutta silti fanitan häntä big time. 
Mä vieläkin odotan, että musta tulisi luova ja mun postaukset olisi ällistyttävän upeita. 
Mut hei, eksän kanssa voi olla ystävä. Sen olen todistanut. 

Mut joo, ei ole elämä intohimoista. 

3 kommenttia:

Helmi Nainen kirjoitti...

Kello 14 mennesä olin jo tirskahtanut monta kertaa :-D :-D
Hyvä edes se, nykyään ei jaksa kauheesti naurattaa. Loppuis jo tää paska.
Mutta carbonaraa vois tehdä, koska ruokaa on vissiin vaan pakko tehdä.

marikan polut kirjoitti...

tässä on kyllä intohimojen (ja inhotimojen) kuohuntaa kerrassaan! Varsinkin ennen klo 14 ja aika paljon myös sen jälkeen :)

Pitäis varmaan ottaa pieni intohimoisen elämän tavoittelu taas...

Taru kirjoitti...

Carbonaaraa vois tehdä, poikien lemppari mutta mun ällötys. Intohimoja kohti ehdottomasti (mutta miten??), mitä ne nyt sitten ikinä onkaan...mulla edelleen naisten lehdet, suklaa ja välillä punkku. Vähän ankeeta...